Näiden tapahtumien aikaan ei Tonavalla vielä kulkenut höyrylaivoja.
Galatz'ista Mainiin, siis Turkista Saksaan saakka Unkarin halki
kulkevalla virranosalla oli yhdeksäntuhatta hevosta vetämässä
laivoja vastavirtaan; Turkin puolisella Tonavalla käytettiin myös
purjeita, Unkarin puolisella ei. Sitäpaitsi uiskenteli parvi
salakuljetusveneitä edestakaisin näiden maiden välillä, ja niitä
kaikkia soutivat voimakkaat kädet. Siihen aikaan oli varsinkin
suolan salakuljetus yleinen, ja sitä ehkäistäkseen olikin valtio
rakennuttanut vartiomajoja pitkin koko rantaa. Niissä piti lähikylien
miesväen pyssyin asestettuina vartioida rajaa. Kukin kylä antoi
rajavartiansa ja kussakin kylässä oli omat salakuljettajansa.
Tarvitsi siis vain järjestää asiat siten, että sillä aikaa kun jonkun
kylän nuoret makasivat vartiomajoissa, vanhukset läksivät matkaan
salakuljetusveneineen, ja sehän oli kaunis sukulaispiirre.
Mutta valtion viranomaiset vartioivat ankarasti rajaa eräästä
toisestakin syystä, nimittäin estääkseen ruttoa leviämästä. Oli
ryhdytty jos jonkinlaisiin varokeinoihin, jotta tämä hirveä tauti ei
pääsisi tunkeutumaan sisämaahan. Jokirantojen väestö sai seurustella
keskenään vain noudattamalla mitä ankarimpia suojelusohjeita, ja tämä
seikka teki sen elämän hyvin miellyttäväksi ja mielenkiintoiseksi.
Jokaisessa laivassa tuli olla mukana virkamies, "puhdistaja", hirveä
ihminen, jonka velvollisuus oli heti laivan saavuttua Orsovaan
luovuttaa ruttosulkulaitoksen huostaan kaikki matkustajat, jotka
matkalla olivat pienimmässäkään määrässä joutuneet kosketuksiin
jonkun tarttuvan aineksen kanssa, oli se sitten mitä laatua
tahansa. Senvuoksi kutsuttiin häntä "puhdistajaksi." Ja voi häntä,
jos hän laiminlöi velvollisuutensa, sillä häntä rangaistiin
mitättömimmästäkin laiminlyönnistä viidentoista vuoden vankeudella.
Mutta salakuljettajiin ei rutto näyttänyt pääsevän käsiksi, sillä
he eivät kuljettaneet mukanaan yhtäkään "puhdistajaa", vaikka he
kulkivat yötä päivää rantojen väliä.
Myrsky yksin aikaansai epäjärjestystä heidän pienissä
kauppa-asioissaan, sillä se yhdessä niin kutsutun "Rautaportin"
kautta kulkevan vuolaan virran kera viskasi soutuveneet eteläistä
rantaa vastaan. Salakuljetusta harjoitettiin tosin myös niillä
laivoilla, joita hevoset vetivät, mutta sellainen kuului jo
tukkukauppaan eikä ollut köyhien tointa. Täten ei myöskään kuljetettu
suolaa, vaan tupakkaa ja kahvia.
Myrsky on nyt perinpohjin la'assut puhtaaksi Tonavan kaikista
laivantapaisista ja siten kohottanut yleistä siveellisyydentuntoa ja
lainkuuliaisuutta, jopa siihen määrään, että ei ole ollut vähintäkään
syytä katsoa sormien lävitse kenenkään asiassa. Laivat ovat kilvan
kiirehtineet etsimään turvallista satamaa tai ovat laskeneet ankkurin
keskelle Tonavaa, ja rajavartiat voivat nukkua rauhassa niin kauan
kuin tämä tuuli panee heidän vartiomajansa liitteet ryskämään.
Mutta Ogradinan raja-aseman korpraalista on kuitenkin tuntunut
siltä kuin olisi hän aina päivän koitosta alkaen kuullut tuulen
huminan ja aaltojen pauhun seasta useita kertoja sellaisia omituisia
merkinantoja, joita laivantorvesta lähetetään, ja tuon pitkän
puuputken kamala, valittava ääni kuuluu yli kahden penikulman
etäisyyteen, eikä sitä estä kuulumasta edes ukkosenjyrinä.
Onko tulossa laiva, joka täten antaa merkin rannalla kulkeville
vetäjilleen? Vai onko jollekin laivalle tapahtunut onnettomuus
kallioiden välissä ja huutaako se apua?