(1) Leskikuningatar Lovisa Ulrikan hovitallimestari.
(2) Itävallan lähettiläs
(3) Näillä ajoin, talvella v. 1872, oli eripuraisuus kuninkaallisessa
perheessä noussut korkeimmallensa. Tätä lisäsi etenkin nuot surkeat
ja liiankin yleiseen tunnetut tapahtumat perintöruhtinaan syntyessä.
Lovisa Ulrika epäili tuon kuninkaallisen lapsen syntyperää, ja
kuningas, jonka iloa tämä katkeroi, kielsi mitä ankarimmilla sanoilla
äitiänsä tulemasta hoviin. Hän kirjoitti tälle muun muassa näin:
"Te olette myrkyttäneet ihanimman päivän elämässäni; nauttikaatte
kostoanne; mutta Jumalan nimessä, älkää antautuko yleisön kostolle;
pysykää kotonanne, älkääkä saattako minulle sitä mielikarvautta, että
näkisin kansani solvaavan omaa äitiäni sen rakkauden vuoksi, jota
kansa minua kohtaan tuntee." — (Schinkel Bergman'in Muistoja Ruotsin
Nykyisemmästä historiasta, ensimäinen osa, siv. 357.)
[Bernd von Schinkel (1794-1882): Minnen ur Sveriges nyare historia I.]
(4) Nykyinen Kustaa Aadolfin tori.
(5) Vuorimestari August Nordenskiöld, svedenborgilaisen veli ja
alkemisti, toimiskeli Drottningholm'illa sievesilaitoksen johtajana,
joka laitos oli varsinaisesti perustettu kullantekemisen salaamiseksi.
(Adlersparren Historiall. asiakirj.)
(6) Björnram tuli Tukholmiin 1780; oli samana vuonna Kaarlo-herttuan
kirjastonhoitajana ja kuninkaallisena kirjurina 400 riksin
eläkerahalla. Oli salaisten tutkimusten pääjohtajana huhtikuuhun 1782,
jolloin joutui kuninkaan epäsuosioon, joka alkoi vetäytyä hänestä pois,
samalla kuin Kaarlo-herttua häntä suojeli. (Adlersparren Historiall.
asiakirj.)
(7) Tuon pitkän matkan, jonka Toll kuninkaan asioissa vuonna 1782
teki Saksassa ja Ranskassa, tarkoitus oli pää-asiallisesti hänen
seurustelemisensa salatieteilijöiden kera, jolta nämät ilmaisisivat
hänellekin tietojaan, joita kerskailivat omivansa. Toll ei onnistunut,
mutta kuninkaan into ei laimentunut, jonka seurauksena on tuo vähän
jälkeenpäin tehty matkustus Italiaan. (Schinkelin Muistelmia Ruotsin
nykyisemmästä historiasta, I osa).
(8) Mäster Nilses oli suurempi ravintola kuin yksikään nykyisistä. Sen
liike oli kesä aikana niin suuri — semmenkin kun Kustaa III:s hovineen
siellä usein piti kemujansa — että sinne ostettiin päivittäin kerman
takia 3 á 400 kannua maitoa. (Bellman'in Ko'otut teokset.)
(9) Naisten sekä yleinen kuin myöskin hovipuku oli musta; pitsihihoja,
joissa oli valkoisesta harsokankaasta tehdyt puuhkaat tulipunaisia
vyöhyitä ja rintaruusuja saivat yksinomaan hoviväki käyttää sekä
naiset, jotka olivat tulleet majesteeteille esitellyiksi.
(10) Mumma oli sakeata, ravitsevaa, vehnästä ja eräästä kirpeästä
ruohosta tehtyä olutta, jonka eräs Christian Mumme oli v.1192
Braunschweig'issä keksinyt.
(11) vanhanaikainen tanssi, jota erittäinkin hypiskeltiin 1750
vuosisadalla.
(12) Siniportti. Tämä nimi johtuu siitä, että vanha, puistoon johtava
ajoportti, joka oli aivan lähellä tuota entistä, vähäpätöistä
ravintolaa, oli siniseksi maalattu. Kustaa III:nen aikana kävi, tässä
ravintolassa sangen epäiltäviä vieraita.
(13) Eläintarha-kaupunginosa oli tähän aikaan milt'ei yksinomaan pieniä
hökkelejä.
(14) Katso: Kirjoituskokoelma, koskeva pukujen muutoksesta Ruotsissa
v. 1778. — Keskutie kansallisen puvun ja nykyisten, ylellisten kuosien
sekä vaihettelevien värien välillä. Painettu 1773. Kunink. Kirjast.
(15) "Ollen toisen kaartin vänrikkinä Tukholmassa komensi Armfelt eräänä
päivänä Kustaa Aadolf'in torilla olevaa vahtia. Sattumalta näkee
hän kreivitär Lövenhjelm'in — yhden noista kolmesta sulottaresta —
tulevan ajaen torin yli, käskee heti huutaa vahdin aseista ja teettää
kuninkaallisen kunnian. Tämä tapaus kerrotaan Kustaa III:nelle,
joka käskettää Armfelt'in puheillensa ja kysyy, mitä niin outo teko
tarkoitti. Tämä vastasi aivan tyynesti pitäneensä ritarillisena
velvollisuutenaan osoittaa kauneuden ja sulouden majesteetille samaa
kunnioitusta kuin tavallisellekin majesteetille. Sekä tuo teko että
vastaus tuottivat tosin Armfelt'ille moniaan päivän arestin, mutta
Kustaa III:nen nerokas silmä oli löytänyt miehensä." (Salattu ei ole
unohdettu, historiallisia lisätietoja, C.F. Ridderstad'in kokoamia,
VIII:mäs vihko, siv. 66.) "Armfelt alkoi ensin virka-uransa kaartissa
ja oli ensin kuninkaan suosiossa, mutta hänen nenäkkäisyytensä ja
kevytmielisyytensä, jotka useassa tilaisuuksissa tulivat näkyviin, teki
hänet pian vastenmieliseksi, jonka vuoksi hänet käskettiin eroamaan
kaartista ja palvelemaan jossakin maaseuturykmentissä..." (Muistoja
Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. von Schinkel'in kokoamia. I osa
siv. 277.)
(16) Armfelt'in oma kertomus. (Katso Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä
historiasta. B. von Schinkelin kokoamat, I osa siv. 278.)
(17) Armfelt'ia kohteli Kustaa III:s Spaa'ssa sangen kylmäkiskoisesti;
olipa hän niinkin jyrkkä tätä kohtaan että, kun, hän eräänä päivänä
aikoi tulla kreivitär Ramelia tervehtimään ja huomasi Armfelt'in
kuistilla kreivittään seurueessa, käski hän ajamaan ohitse, koska hän
ei tahtonut olla tämän seurassa. Mutta Armfelt oli hankkinut itsellensä
monta ystävää. Hän oli miellyttävä ja sukkelasuinen. Kaikki kaunottaret
olivat häneen ihastuneet, he liittyivät yhteen, pelastaaksensa hänet
siitä häpeästä, jota hänelle aiottiin tehdä sulkemalla hänet seurasta
pois. Nämät juonet, joita Armfelt'in sukkeluus ja oveluus auttoivat,
voittivat vihdoin kuninkaan vastahakoisuuden. Heidän välillänsä syntyi
selvityksiä, jotka loppuivat molemminpuoliseen suosioon. Kuninkaasta
oli Armfelt niin viehättävä ja teräväpäinen, niin peräti hänen
mielensä mukainen, että hän pyysi tätä tulemaan Ruotsiin ja jäämään
hänen luoksensa. Armfelt totteli, ja näin oli ensimäinen askel hänen
tulevaisuutensa loistavalla uralla otettu. Hän pääsi samana vuonna
luutnantiksi kaartiin ja perintöruhtinaan hoviherraksi. (Schinkel,
Muistoja Ruotsin nykyisemmästä historiasta, I osa siv. 278).
(18) Regardez moi (katselkaa minua). Näin nimitettiin tekopilkkuja
naisten poskilla.
(19) Baisez moi (suudelkaa minua). Näin nimitettiin tekopilkkuja
naisten huulilla tahi suupielessä.
(20) Katso Morianen, aikakausikuvaelmia, II osa siv. 280, 281.
(21) Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta. B. von Schenkel'in
kokoamat II osa siv. 41.
(22) Geyer a. st. I osa siv. 27.
(23) Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta B. von Schinkel'in
kokoamat I osa, siv. 152.
(24) Kaarlo Kustaa, Smålandin herttua, syntyi Drottningholm'issa
Elokuun 25 p. 1872.
(25) Katso historiallista yleiskatsausta Kustaa IV Aadolf-kuninkaan
ensimäisistä elinvuosista, siv. 101, 102.
(26) Mitä tulee kertomukseen Lovisa Ulrikan kuolemasta ja viimeisistä
hetkistä, katso Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. von
Schinkel'in kokoamia. I osa siv. 359, 362, 361.
(27) Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta. B. von Schinkel'in
kokoamia, I osa, siv. 662.
(28) Suuri Opera avattiin Syyskuun 30 päivänä [1782] uudella
näytelmäkappaleella: Cora ja Alonzo, sanat Adlerbeth'in ja sävellys
Nauman'in sepittävät.
(29) Nämät kuninkaan ajatukset ovat luettavina erässä kirjeessä Kustaa
III:lta kenraliamiraali Trollelle, v. 1783, katso Geijer a. st. III,
edell. osa, siv. 92.
(30) Eräässä leirikokouksessa Parolan kentällä, Suomessa, edellisenä
vuonna putosi kuningas hevoisen seljästä ja taittoi kätensä.
(31) Gotlannin herttua kuoli seuraavana päivänä Maaliskuun 25 p. 1785.
(32) Katso Schöderheimin muistiinpanoja, siv. 73.
(33) Kustaa-kuningas ja Josef olivat, vaikka kumpikin neroja,
kuitenkin liian eriluonteisia tullaksensa ystäviksi keskenänsä; he
pitivät toisiansa kovin naurettavina. Kustaa-kuningas nimitti Josefia
preussilaiseksi korpraaliksi, ja tämä taas antoi Vienissä näytellä
teaaterikappaleita, joissa Ruotsin kuningasta pilkattiin näyttelijäksi.
— Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. von Schinkel'in
kokoamia, II osa, siv. 229.
(34) Tämä kertomus n.s. julkisista illallisateroimisista, joita
tavallisesti kuitenkin pidettiin Tukholman linnassa, on sanasta sanaan
otettu kirjasta: Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta B. von
Schinkel'in kokoamia I osa, siv. 246, 247.
(35) Ulfvenkloun puheesta y.m. sekä herttuan kuninkaaksi voitelemisesta
katso Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta B. von Schinkel'in
kokoamia I osa, siv. 380, 381.
(36) Seulomiseksi nimitettiin erästä tähän aikaan paljo käytettyä
ennustamistapaa, jota herttua ja Reuterholmikin väliin harjoitti.
Jollakin seuralaisella oli seula, jota hän jollakin tavalla käänteli
ympäri, samalla kuin sille tehtiin monenlaisia kysymyksiä, jolloin
saatiin erilaisia vastauksia, aina niiden eri asemain mukaan, joihin
seula pysähtyi.
(37) Tunnettu on juttu Bellman'ista, joka käyden kuninkaan seurassa
ja nähden päihtyneen horjuvan edessänsä, lausui: "Kas tuossa on yksi
meidän miehiä!" Vieselgrenin Ruotsin paloviina-asutusten historiasta.
Lund'issa 1840. Siv. 95.
(38) Kuninkaall. paloviinan polton johtokunta kirjoitti Heinäkuun 2
p. 1778 piispoille, että "Johtokunnan tarkoitus, joka oli _rakkaus
siveyteen_, ei voitu muulla tavalla paremmin edistää, kuin että
rahvaan opettajat jotka heille olivat _sielunpaimeniksi_ määrätyt,
koettaisivat saada kukin seurakuntalaistansa taipumaan nimenomaisiin
yhdistyksiin, jotka eivät nauttisi muuta kuin valtion valmistamaa
paloviinaa sekä etsiskelisivät ilmi salapolttajia." Vieselgren a st,
siv. 97. Tuota ryyppäämään pakoittamistapaa, lausuu sama kirjailija a
st. 95, että joku piti kiinni ystäväänsä, samalla kun toinen kaatoi
ryypyn hänen kurkkuunsa, ensin vannoi itse ryyppäävänsä ja sitte
todisti ystävänsä tekevän itsensä vikapääksi valapattoisuuteen, jollei
hänkin ryyppäisi y.m. ei ole voitu huomata ennen tätä aikaa, jolloin
alamaisten velvollisuutena pidettiin "valtion polttimojen tarkoituksen
edistäminen."
(39) Håkan Pietarinpoika, talonpoika, Smålannista, aarteenkaivaja.
(40) Siveä hovineiti sanotaan tähän aikaan olleen niin harvoin nähty,
että häntä piloilla nimitettiin "Gibraltariksi," jonka valloittamiseen
kaikki nuot urheat ritarit varusteliihevat, jolloin harvoin jäi
voitonseppele rohkeimmalta heistä saavuttamatta. Siitä syntyi yleinen
ilo hovissa, jossa juotiin tuon onnellisen urhon maljoja. — Leopold'in
kertoma juttu.
(41) Kirjettä säilytetään Kustavianilaisessa kokoelmassa.
(42) Kuninkaan omat sanat kreivi Oxenstjernalle näinä päivinä, jolloin
hänen mielensä milt'ei ollut epätoivoinen.
(43) Paroni Liljenkrantz, valtiovarain ministeri.
(44) Ehrenström, kuninkaallinen sihteeri.
(45) Päästäkseen Sprengtporten'in vehkeilemisien perille, avattin hänen
kirjeensä Ahvenkosken postilaitoksessa (katso Barfod a. st. s. 7.)
(46) Heidenstam, ruotsalainen ministeri Konstantinopolissa.
(47) Ruuth, valtiovarain ministeri (Liljencrantzin jälkeen) sekä
taipuvainen välikappale kuninkaan ja Toll'in käsissä.
(48) 1786. Kaarlo-herttuan uni, G. A. Reuterholm'in muistiinkirjoittama.
(49) Jonkinlaatuinen aamunuttu, jota kuningas alkoi käyttää
edelläpuolinpäivin huvilinnoissansa, jonka mukaan hovin ylimykset
alkoivat käyttää puolalaisia pukuja.
(50) Kuninkaalle oli ennustettu, että hänen tulisi varoa itseänsä
punaisiin vaatteisiin puetuilta henkilöiltä.
(51) Puolan kuningas.
(52) Kun seuraavana päivänä saatiin tietää syy Liljehorn'in
tuskalliseen levottomuuteen ja kerrottiin Kustaa III:lle hänen olleen
yksi murhaajista, vastasi kuningas ainoastansa: — Niin, minä haluan ja
tahdon antaa anteeksi.
(53) Paroni Routerholm piti neiti Rudenschöld'iä kovin vaarallisena
henkilönä, ja hän oli päättänyt millä hinnalla tahansa pitää tätä
erillään herttuasta. Muistoja Ruotsin nykyisemmästä historiasta, II
osa, siv. 37.
(54) Houkuttelemalla herttuata mietiskelemään, kuoliko Kustaa III
autuaana, voi Reuterholm usein saada herttuan unohtamaan milt'ei kaikki
sekä antamaan suosikkinsa yksinään hallita. Katso: Muistoja Ruotsin
nykyisemmästä historiasta, Bv. Schinkel'in kirjoittamia III osa, siv.
38.
(55) Katso "Muistoja Ruotsin nykyisimmästä historiasta", B. v.
Schinkelin kokoamia. III osa siv. 62, 63.
(56) Katso: "Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta"
B v. Schinkel'in kokoamia, III osa siv. 33.
(57) Sama kirjailija, III osa, siv. 37.
(58) Katso "Muistelmia Ruotsin nykyisimmästä historiasta," B. v.
Schinkel'in kokoamia; III osa, siv. 41-43.
(59) Suurin vaikeus hallitsijasukua ja valtaistuinta vastaan, kuten
luullaan, aijotuissa hankkeissansa oli Reuterholm'illa herttuan
myöntymisen saavuttamisessa. Herttua oli haaveilija ja heikko, ja
voittaakseen hänet puolellensa, oli Reuterholm'in vaikuttaminen häneen
tältä kannalta. Useimpia kokeita tähän suuntaan näyttää myöskin
tehdyksi... Katso "Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta," B. v.
Schinkel'ln kokoamia, III osa, siv. 37.
(60) Katso "Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta", B. v.
Schinkel'in kokoomia, III osa, siv. 378.
(61) Katso "Salattu vaan ei unohdettu," VIII vihko, siv, 25?, 27.
(62) Kerrotaan sen oikeuden jäsenen, joka oli antanut viekoitella
itseänsä äänestämään vastoin vakuutustansa, sittemmin mielenhäiriössä
syöksyneen ales eräästä akkunasta. Katso: "Salattu, vaan ei unohdettu,"
IX vihko, siv. 15.
(63) Neiti Rudenschöld'istä oli levitetty sellainen huhu, ett'ei hän
voisi näyttäytyä yleisölle koska hän muka oli siunatussa tilassa.
(64) Siksi nimitettiin Armfelt'ia tuomiossa, sittekun hän oli tuomittu
aateli-arvonsa menettäneeksi.
(65) Katso: "Kunink. Majest, ja Valtakunnan Svean hovioikeuden
pöytäkirjat valtiokavallusta koskevassa asiassa jonka johdosta useita
henkilöitä oli syytetty ja vangittu. Painetut 1794."
(66) Tästä kovapintaisesta vaatimuksestaan vitsarangaistusta
neiti Rudenschöld'ille sai valtiokansleri Sparre sitte yhä kantaa
_vitsakanslerin_ liikanimeä. Sanasutkaus, jota ei voi suomeksi
syntymään.
(67) "Kreivi Sköldebrand oli yksi niistä monista, joita neiti
Rudenschöld'in kauneus oli viehättänyt, ja joka, herttuan käskiessä
häntä vangitsemaan neiti Rudenschöld'iä, pyysi päästä tästä toimesta,
sanoen olleensa yksi niistä, jotka olisivat halunneet vangita häntä
suloisemmilla kahleilla."
(68) Yhdessä näistä kirjeistä, jossa ei ole vuosilukua, kirjoittaa
Magdalena Rudenschöld muun muassa lemmikillensä: "Minä olen äiti,
sen tiedän, mutta tämä pyhä nimi, joka nyt on suurin onneni, tulee
tulevaisuudessa tekemään minut onnettomaksi. Minä tulen jumaloimaan
lastani; mutta toinen tulee saamaan sen koko helleyden. Minä tulen
aina pysymään sille vieraana. Ah, ystäväiseni, tämä tuntuu kauhealta
niin hellälle sydämelle, kuin minun on, joka ei koskaan anna itseänsä
puolinaisesti ja jolle kylmäsiskoisuuden ajatus on rangaistus. Tämän
lapsen menettäminen ei siinä tapauksessa olisikaan liian suuresta
merkityksestä; minä en voisi koskaan missään tapauksessa olla sille
hyödyksi, koska minun tulevaisuuteni tulee olemaan alati pysyminen
tässä hovissa, jossa ennakkoluulot pakoittavat minua salaamaan sen
olennon syntymistä, josta kerran luulin saavani korvauksen kaikista
murheistani. Mutta minä jätän sinut nyt, enkelini, sillä minä olen
niin murheellinen tänä iltana; onpa minulla niitäkin hetkiä jolloin
ankarasti soimaan itseäni tyttöparkani kuolemasta, nähdessäni, että
olen, huolimatta siitä ahdistuksesta, jossa olen, voinut antaa hengen
pojalleni. Kuinka väkevä ja jyhkeä hän on jäseniltänsä! Ah, minä
huomaan hyvin varomattomuudellani tukahuttaneeni tyttäreni kohdussani;
olen koettanut pettää sillä itseäni, että sellaisessa ahdistuksessa ei
voinut muuten käydäkään. Mutta verhot ovat nyt silmistäni poistuneet,
ja minä tulen sen vuoksi kantamaan ikuista murhetta nauttimani
onnellisuuden keskellä, sillä minulta ei tule todellakaan mikään
puuttumaan, niinkauan kuin 'parhain poikani' minua uskollisesti
lempii." Katso: Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. v.
Schinkel'in kokoamia, II osa siv. 329,330.
(69) Paitsi kreivi Pentti Rudenschöld'iä täytyi erään toisenkin
sukulaisen, paroni Sven Sturen, tehdä vahtipalvelusta samalla kun
eräs kolmas sukulainen, kreivi Piper, näyttäytyi hyvällä ryhdillä
katselijana Hessensteinin huoneesta, kreivi Rudenschöld pani tämän
sisarensa kaakinpuussa olemisen ja onnettomuuden niin pahaksensa, että
hän vajosi juoppouteen, joka lyhensi hänen elämänsä.
(70) Aivan ääneensä kuultiin moniaiden englantilaisten merikatteinien
kiittävän Jumalaa, etteivät olleet Ruotsin alamaisia. Ainoastansa
poikkeuksena tuli neiti Rudenschöldiä kohtaan tyly mieliala kuuluviin.
Niinpä ilmaisi muuan vaimo väkijoukosta tyytymättömyyttänsä siitä,
että neiti Rudenschöld pääsi puolella tunnilla, vaikka hän oli
tuomittu kaakkiin koko tunniksi. Tähän muistutukseen vastasi eräs
hänen lähellänsä seisova mies: "Niin, hän tuli ales, ja nyt on teidän
vuoronne astua hänen sijaansa."
(71) Paikalla ollut näkijä on sittemmin todistanut tunti ennenmainittua
kohtausta tavanneensa Etelämalmin torilla erään kerjäläispojan, joka
oli niin humalassa, että tuskin pysyi seisovallansa; mutta hoiperrellen
oli hän kuitenkin harjoitellut hurraamaan. Ilkeät ihmiset sanoivat
Kustaa-kuninkaan aikana olleen tapana joissakuissa tilaisuuksissa ostaa
hurraa-huutoja kahdeksalla äyrillä ja että tätä keinoa nytkin oli
käytetty. Tätä arvelua vahvisti sekin seikka, ettei poliisit laisinkaan
koettaneet tukahuttaa tätä melua.
(72) Välskäri, joka seuraavana päivänä sitoi neiti Rudenschöld'in jalat
kääreillä, sanoi tuon kolme tuntia kestäneen kiivaan astuskelemisen
vankeudessa ennen kaakinpuuhun menemistä luultavasti vaikuttaneen
veren vetämistä päästä jalkoihin ja pelastaneen Magdalenan
halpaudenkohtauksesta.
(73) Eräs hänen aikalaisistansa lausuu: Neiti Rudenschöld‘in omaisuus
on noussut niin kalliiseen hintaan ja ollut niin haluttua, että olisi
luullut itsensä muutetuksi aikakauteen, jolloin pyhimysten jäännöksiä
haluttiin.
(74) Herttuan palvelusta tekevän upseerin, Sköldebrand'in, kertomus
mainitusta päivästä.
(75) Ensimäinen asiakirja, jonka alle Kustaa IV:s Aadolf kirjoitti
nimensä hallituksen vastaanottaessansa oli neiti Rudenschöldin
täydelliseen vapautuskirjeesen.