Hämeenlinnan luokkatietoiset työläiset ovat lopullisesti työlästyneet
helsinkiläisiin kommunistihuligaaneihin. Heille on käynyt niinkuin
vanhalle Väinämöiselle eräässä tilaisuudessa, mistä mainitaan, että
kuuluisa kansallisrunoilijamme silloin suuttui ja häpesi. Heidän
mielestään on Helsingin toverien menettely ollut liikaa, niinkuin se
kemiläinen naiseläjä sai kissoja liikaa. Meidän kai täytyy ensin kesken
kaiken kertoa se Kemin asia?
Kemin naiseläjä oli tuntenut yksinäisyyttä ja hankkinut kissan
seurakseen ja hoivatakseen sitä. Kissa viihtyi erinomaisesti, eikä
sillä ollut puutosta mistään, ja se ylisti tuttavapiireissään
niin innokkaasti uutta asemaansa, että tuttavapiireissä heräsi
kateudensekaisia uteliaisuuden tunnelmia. Ja eräänä päivänä ilmestyi
naiseläjän asuntoon toinenkin kissa.
Naisihminen ei siitä ollut pahoillaan, eikä vielä siitäkään, kun
kissoja seuraavana päivänä oli kolme. Mutta kun kissat näkivät, että
heitä suvaitaan, niin tuli niitä uusia joka päivä lisää, niin että
niitä lopuksi oli yksitoista!
Kissat täyttivät kaikki paikat, niitä oli tuoleilla ja sängyssä ja
ikkunalla ja vaikka missä, ja ne olivat syödä naiseläjän perikatoon.
Naisihmisen täytyi näin ollen pyytää, että jos herrasväki olisi hyvä
ja lähtisi sinne mistä on tullutkin. Naiseläjä avasi vielä ovenkin ja
sanoi, että siitä on uloskäynti, hyvästi nyt ja kiitoksia, käynnistä!
Mutta kissat eivät lähteneet ajamallakaan, sillä niistä oli hyvä
niinkuin nyt oli, ja ne sähisivät ja sylkivät ja uhkasivat kynsiä
emäntänsä hyvän omaksi, jos hän uskaltaisi ryhtyä joihinkin
väkivaltaisuuksiin.
Naisihmisen täytyi nyt kääntyä miesväen puoleen apua pyytämään,
ja lopuksi tuli eräs iso miehenrumilas ja sanoi, että kyllä hän
kissat sortteeraa, mikäpäs siinä. Ja hän ryhtyi heti asianomaisiin
toimenpiteisiin ja passitti kissan toisensa perästä niinsanotuille
autuaammille metsästysmaille. Mutta kun hän oli lopettanut viiden
kissan maallisen vaelluksen, niin valtasi kauhu ne kuusi, jotka vielä
olivat jäljellä, ja ne huusivat toisilleen, että tappaa se tuo hurjimus
meidätkin, jollei nyt lähdetä muille markkinoille. Ja kissat livistivät
niin että häntä suorana.
Mikä on liikaa, se on liikaa. Ja niinkuin sanottu, helsinkiläisten
kommunistien vierailunäytäntö Hämeenlinnassa viime lauantaina oli ollut
Hämeenlinnan työläisistäkin liian paksua.
Jo kesällä kerrottiin lehdissä, että Tampereelle oli Helsingistä
saapunut sakki suomalaisia ryssiä, nimittäin helsinkiläisiä
kommunisteja, joilla oli yllään housujen päälle vedetty punainen
paita, paidan päällä nahkaremmi, jalassa pussihousut ja saappaat,
lakissa bolshevikkiryssien kokardi ja hihassa jonkinlainen punainen
tähti. On epäämätön todistus suomalaisesta pitkämielisyydestä, että
tällainen hävettävä ja suomalaista työläistä häpäisevä roskajoukko
sai selkäsaunatta esiintyä kirkkaalla päivällä, aiheuttamatta yleisön
taholta muuta kuin ivaa ja hyvin ansaittua halveksimista.
* * * * *
Viime lauantaina vietti Hämeenlinnan muurarien ammattiosasto
25-vuotisjuhlaansa. Mielialaa kohottamaan oli Helsingistä taas sinnekin
saapunut ylläkuvatunlaisia suomalaiskommunistisia punapaitapolsuja, ja
paikkakunnan työväenlehti kertoo häpeän punan nousseen monen rehellisen
työmiehen poskille moisen iljettävän näyn nähdessään.
Seuraavana päivänä, sunnuntaina, saivat Hämeenlinnan työläiset
kuitenkin vielä enemmän hävetä äkkijyrkkiä helsinkiläisiä vieraitaan,
kun nämä ajelivat autoilla kaupungilla ja puistolanmäessä arvoisien
hengenheimolaistensa luona vierailuilla, ja pöhnäpäissään esiintyivät
julkisilla paikoilla tavalla, jota ei tässä voi selostaa. Riittää
maininta, että sikäläinen työväenlehti leimaa asian suureksi häpeäksi
ja todistaa, ettei kommunistiparatiisin edustajain rähjääminen
»lainkaan poikennut Helsingin hulikaanien menettelyistä».
— »Ja niitä tuotiin oikein Helsingistä saakka Hämeenlinnaan nähtäväksi,
niinkuin ei niitä täällä olisi», huomauttaa lehti harmistuneena.
On hyvä, että työväen kunnollisten ja valistuneitten ainesten silmät
aukenevat näkemään kommunististen maailmanparantajain todellisen
olemuksen oikeassa karvassaan ja loistossaan.
Enemmän vain sellaisia vierailuja, toverit kommunistit! Ne ovat Suomen
kansalle niin terveellisiä että oikein!
(1927.)