Tasavallan v.t. presidentti on sosialisti. Pääministeri on sosialisti,
ja sisäministeri on sosialisti. Ulkoministeri ja kaikki muutkin
ministerit ovat sosialisteja, kaikki tyyni, suurimmasta pienimpään.
Maan ohjakset ovat sosialistien enemmän tai vähemmän — arvattavasti
kuitenkin vähemmän — känsäisissä kourissa; valtakunta, voima ja
kunnia lepää suurena taakkana heidän hartioillaan. Ehkä on se taakka
kuitenkin, kokoonsa nähden, merkillisen keveä kantaa, melkoista
keveämpi kuin leiviskä höyheniä, koska niin moni äärettömän kernaasti
haluaisi alistua sen alle.
Mutta se on nyt taas eri juttu.
Tahdoimme vain päästä siihen, että kun nyt sosialistit ovat kukkoina
tunkiolla tasavallan kotipellolla, ei olisi ihmeteltävää, tuskinpa
tuomittavaakaan, vaikkapa yksi ja toinen syrjäisemmässäkin asemassa
oleva toveri tuntisi rintansa paisuvan puolueensa vallan ja voiman
tunnosta.
Joutsan puolesta on tämä asia:
Siellä oli verotuslautakunta ähkinyt joutsalaisten oikeudenmukaisen ja
tasapuolisen verollelaskun hyväksi, minkä lieneekin ähkinyt kolmisen
kuukautta. Mutta maailman palkka on yleensä tiedossa, eikä se jäänyt
nytkään tulematta. Melkoisen suuri prosentti äyritettyjä joutsalaisia
ei suinkaan huokunut kiitollisuutta ja tunnustusta oikeudenmukaisesta
ja tasapuolisesta verotuksesta, vaan valitti kuin Israel Egyptin
orjuudessa taikka Baabelin pajupehkoja kasvavien virtain rannalla ja
päätti valittaa ankarasti myöskin tutkijalautakunnan edessä.
Saadakseen kuitenkin mahdollisimman paljon pontta ja terästä
valituksiinsa päättivät tyytymättömät Joutsan sosialistit hankkia
itselleen »vullmahin» eli valtuutetun asiamiehen, jotta kaikki
vastaansanomattoman lakijuristillisesti täytettäisiin.
Naapuripitäjässä on sosialistinen pienviljelijä, joka tosin ei ole
tuomarin kouluja käynyt eikä tutkintoja suorittanut, mutta joka on
ennenkin hoidellut tällaisia tehtäviä. Joutsalaisten valittajien
keskuudessa pidettiin puhetta, että siinä kuuluu olevan mato miehekseen.
Lopputuloksena oli, että Joutsan tyytymättömien verovelvollisten
lähetyskunta t.k. alussa matkusti naapuripitäjään, pyytämään
pienviljelijää vullmahikseen.
Nyt oli pahin kelirikko, ja sosialisti sanoi, että periaatteellisessa
katsannossa hän kylläkin on valmis ottamaan vastaan hänelle tarjotun
tehtävän. Onhan niitä ennenkin suoritettu. Mutta _kyyti_ hänelle pitää
olla Joutsaan, muuten ei hän paikaltaan hievahda, niin puoluetovereita
kuin tässä lietäneenkin.
Arvoisat puoluetoverit katselivat toisiinsa epätietoisina
korvantaustojaan kyhnien ja myönsivät, että pitäisihän se kyyti
kyllä... mutta kun ne tiet nyt ovat niin mahdottomat, ettei niitä
pääse reellä eikä rattailla eikä — autoilla. Jos miten kuten passaisi
kuitenkin kävellä...?
— Ei, sanoi aateveli jyrkästi. Puolta kolmatta peninkulmaa hän kun ei
rupea kävelemään, ei sitä vastenkaan. Ei yleensäkään, eikä tuommoisessa
siivossa missään tapauksessa.
Se oli paha paikka, ja eräs lähetystön jäsenistä tiedusteli, eikö
vullmahti ottaisi ratsastaakseen Joutsaan? Kyllä he hevosen hommaisivat.
Naapuripitäjän toveri ei kai ollut havainnut itsessään
mitään ratsumestarimaisia taipumuksia, sillä hän suhtautui
ratsastusesitykseenkin lievimmin sanoen viileästi. Mutta hyväksi
onneksi johtivat neuvottelut kuitenkin lopulta onnelliseen ratkaisuun.
Ja kuluvan toukokuun 2 p:nä nähtiin Joutsan ja naapuripitäjän välisellä
keväisen hatarahkolla järven jäällä mieltäkiinnittävä näky.
Naapuripitäjän sosialistinen luottamusmies ja toimihenkilö istui
piippua poltellen selkä suorana ja asiakirjanippu sylissään
potkukelkassa, Napoleonin kaltaisena, kun tämä samosi kohti Moskovaa,
laskeakseen valtansa alle koko itäisen maan.
Tosin ei naapuripitäjän toverilla ollut muassaan sellaista
karaistua ja pelättävää armeijaa kuin kuuluisalla Korsikan pienellä
korpraalilla, mutta joka tapauksessa oli hänellä olosuhteisiin nähden
säädyllinen saattue: sillä samalla kuin yksi hänen päämiehistään ja
puoluetovereistaan veti potkuria jukkonuorasta ja toinen aateveljistä
hiki hatussa lykkäsi kelkkaa takaapäin, asteli 5-6 hänen muuta
päämiestään vartiostona kelkan kummallakin puolella siltä varalta että
jää pettäisi.
Ja niin eteni kulkue arvokkaasti ja juhlallisesti kohti Joutsan
kirkonkylää.
(1927)