Eduskunnan kommunistit ovat saaneet aikaan skandaalin eduskunnan
istunnossa.
Tässä maassa on paljon kansalaisia, joiden mielestä kommunistit ovat
joutuneet aivan väärään paikkaan päästessään eduskuntaan säätämään
lakeja kansalle. Nämä kansalaiset ovat nyt ehkä sitä mieltä, että
jos se edustaja, joka »uhkaavana riensi puhujaa kohti», niinkuin
sunnuntai numeron selostuksessa sanottiin, olisi tarttunut rähjäävän
kommunistin kaulukseen ja lennättänyt hänet pohjoisnavalle asti, niin
ei siitä olisi koitunut mitään korvaamatonta vauriota eduskunnan
lainsäädäntötyölle.
Toisetkin kommunistit kuuluvat jo kohotelleen housujaan, mikä
meikäläisissä oloissa merkitsee epäilemätöntä valmistautumista asioiden
ratkaisuun kourien ja hauislihasten välityksellä. Mahdollisesti olisi
siis tapahtunut vielä suurempi skandaali, ellei kommunisti olisi
viimeisellä hetkellä korjannut luitaan puhujalavalta.
Kun nyt kommunistit, jotka nimenomaan ovat ilmoittaneet tulevansa
eduskuntaan vain kiusantekoon ja saadakseen häiriötä aikaan, kerran
ovat siellä ja näyttävät alkavan leipääntyä ja tuntea olonsa
kodikkaalta ja rupeavat tositeolla toteuttamaan ohjelmaansa, niin
olisi mielestämme ryhdyttävä miettimään keinoja, millä heidät saadaan
jotenkuten pysymään nahoissaan.
Valtiopäiväjärjestyksen mukaan ei puhemiehen tehtäviin kuulu sellaisten
edustajien heittäminen korkeimman omakätisesti alas puhujalavalta,
jotka eivät suvaitse ottaa huomioonsa puhemiehen määräystä puheenvuoron
lopettamisesta. Jos taas porvarillisten edustajien on joka kerta
noustava ylös paikoiltaan ja riennettävä toimittamaan häätö, niin
aikaansaa sekin häiriötä, keskeytyksiä ja hämminkiä eduskuntatyössä.
Voitaisiin ajatella jonkinlaisia pedellejä, jotka tunnettaisiin
virkapuvuistaan, ja joiden tehtävänä olisi puhemiehen päätösten
toteuttaminen niissä tapauksissa, jolloin niiden täytäntöönpanoon
tarvitaan ruumiillista voimaa. Pedelleiksi olisi tietenkin otettava
vahvoja ja kookkaita miehiä, tunnetuilla raskaansarjan painijoilla
etusija. Pelkkä tieto tällaisten pedellien olosta jossakin kamarissa
Heimolassa vaikuttaisi epäilemättä rauhoittavasti yleismaailmallisessa
vallankumoushurmiossa oleviin puhujiin.
Mutta nykyisellä sähkön aikakaudella on olemassa huokeampia ja
miellyttävämpiäkin keinoja. Puhemiehen pöydässä on oikealla puolen
nappula, jota painamalla sähkökellot rupeavat soimaan koko talossa ja
kutsuvat edustajat istuntosaliin istunnon tai äänestyksen alkaessa.
Me esitämme, että pöydän vasemmalle puolen laitetaan toinen nappula,
ja puhujalavojen permannot muodostetaan ponnahduslaudoiksi. Jos
puhemies painaa vasemmalla puolen olevaa nappulaa, ponnahtaa puhuja
kauniissa kaaressa takaisin ryhmänsä helmaan. Ryhmän asiana on
ojennetuin käsivarsin pitää huolta siitä, että lentäjä »päättää kaaren
kaunihisti», eikä alastullessaan loukkaa itseään.
Puhemiehen asiana on pitää huolta siitä, ettei hän hajamielisyydessään
paina väärää nappulaa. Varmuuden vuoksi olisi ehkä parasta, että
ulosheittonappula olisi punainen ja sen päällä lasikupu niinkuin
palokunnan hälyytyskaapeissa.
(1922.)