Emme ole sattuneet tapaamaan yhtään minkään kommunistilehden numeroa,
jossa ei olisi ollut edes jotain ohranasta. Enemmän tai vähemmän.
Tavallisesti enemmän. Tilanpuute ei tee ensinkään kiusaa, kun on
kysymys ohranoista.
Jos joku muu sattuu sellaisen numeron tapaamaan, niin olisi hyvä
ja lähettäisi sen meille. Emme maksa siitä mitään, koska järkevä
periaatteemme on olla maksamatta sellaisesta, minkä kukaties voi
kiitoskaupallakin saada, mutta me ajattelemme hyvää lähettäjästä.
Teosofian mukaan on tällaisella hyvällä ajatuksella suurempi vaikutus
kohteensa terveyteen ja hyvinvointiin kuin verenpuhdistustipoilla ja
isolla ruokalusikallisella mikstuura simpleksiä. Liittäisimme lehden
harvinaisuuskokoelmiimme, joihin otetaan vain todella merkillisiä
harvinaisuuksia.
Oikea sosialisti ei usko eikä liene ennenkään uskonut kaviojalkaiseen
ja sarvipäähän paholaiseen, sillä etenkin vanhemman polven sosialisti
on hyvin lukenut Ingersollinsa, joka nyrkit pystyssä taisteli
sielunvihollista vastaan. Oikealla vanhan polven sosialistilla oli
omana pahimpana pöppönään »porvari», lausuttuna niin monine ärrineen
kuin mahdollista. Ja vanhan, Valppaan aikuisen »Työmiehen» lukijat
muistavat vielä, mikä peloittava hirviö ja kummitus tuo »porvari» oli.
Vanha, nilkuttava ja lyhyine tynkäsarvineen pikemminkin naurettava kuin
kammottava paholainen oli viaton ja yksinkertainen veikko »porvarin»
rinnalla.
Tietysti on porvari vieläkin porvari. Mutta »Posthumus, Posthumus»,
itki roomalainen runoniekka, mikä on suomeksi tulkittu sanoilla
»aika rientää». Kaikki maailmassa haalistuu ja vaalenee vähitellen.
Julma porvari nimikin on menettänyt entisen tenhonsa. Se lausutaan
vielä, mutta enemmän noin niinkuin ohimennen, jonkinlaisena
lievempänä kirosanana kuten peijakas t.m.s. Sen entisen valta-aseman
sosialistisessa ja eritoten kommunistisessa kielenkäytössä on vallannut
ohrana. Ohrana on tunkenut syrjään lahtarinkin. Nyt on »ohrana»
osapuilleen vanhan »porvarin» ja lahtarin yhteissumma, kerrottuna
kuinka suurella luvulla tahansa.
Kommunistilehtien kirjoitusten mukaan ovat juuri kaikkein viattomimmat
ja vaarattomimmat, täydellisesti syyttömät kommunistit ohranan uhreja.
Kaikki ovat tähän saakka olleet viattomia. Kielletty kirjallisuus,
ryssien antamat vakoiluohjeet ynnä muut raskauttavat painetut ja
kirjoitetut paperit ovat jollain salaperäisellä tavalla, josta
syytetyillä ei ole aavistustakaan, joutuneet ohranan uhrikaritsojen
haltuun.
Mutta kaikki tämähän on vanhaa ja ennentunnettua. Eikä tässä oikeastaan
olekaan siitä kysymys. Vaan kommunistien omista ohranoista.
Joku aika takaperin hävisi kymmenittäin Oulun kommunistien
bassotorvelle »Pohjan Kansalle» lähetettyjä aateveljien kirjeitä,
joissa oli ilmoitus- tai tilausrahoja. Bassotorvi möyrysi hirveästi
ja syytti tietysti ohranaa. Sitten kävi selville, että ohrana oli
eräs lehden omista juoksupojista, joka oli noudattanut kommunistisia
periaatteita ja avannut kirjeet ja varastanut niissä olleet rahat ja
ajanut autolla ja käynyt elävissä kuvissa. »Pohjan Kansa» yskähti ja
siirtyi puhumaan muista asioista.
Mutta Lappeenrannan kommunistisella »Sos. dem. Nuoriso-osastolla»
tuntuu olevan todellakin oma ohranansa sekä vankiloineen että niihin
kuuluvine vankeineen. Osasto nimittäin joku viikko sitten tiedoitti
ilmoituslehtisissään toimeenpanevansa seuraavana sunnuntaina
tanssi-iltaman Lappeen Armilan V.P.K:n talolla, huomauttaen että
»tulot käytetään osastomme jäsenten poliittisina vankeina olevien
avustamiseksi».
Meiltä on tiedusteltu, ketä ne vaivaiset mahtavat olla, jotka ovat
joutuneet kommunistisen nuoriso-osaston ohranan komeroihin ja
venetsialaisiin lyijykammioihin.
Meillä ei ole aikaa ryhtyä ottamaan siitä selvää, mutta meistä tuntuu
todennäköisimmältä, että ne ovat porvarien »ohranoita».
Kaunis piirre joka tapauksessa tanssia rahoja niiden lihottamiseksi.
Jokohan meidän porvarien täytyy kilpailun vuoksi ryhtyä tanssimaan
meidän ohranamme »poliittisina vankeina olevien avustamiseksi?»
(1922.)