....................
Tähän kirjelmään sai asianajotoimisto muutamien päivien kuluttua
seuraavansisältöisen vastauksen:
»Helsingissä, heinäkuun 11 p:nä 1922.
Turku.
Vastaukseksi arvoisaan kirjeeseenne t.k. 6 p:ltä saan kohteliaimmin
esiintuoda seuraavaa:
Kysymys ei ole mistään yksityisomaisuuden anastamisesta tai muusta
semmoisesta, koska ent. sisareni Amerikkaan lähtiessään lahjoitti k.
o. keinutuolin isävainajalleni, joka taas puolestaan lahjoitti sen
minulle, joten entinen sisareni lahjoituksensa kautta ymmärtääkseni
on menettänyt omistusoikeutensa siihen. Vaan toimenpide aiheutuu
puhtaasti poliittisista syistä, minä kun edustan sivistystä ja
laillista yhteiskuntajärjestystä — hänen edustaessaan kommunistista
maailmanvallankumousta ja yksityisomaisuuden lakkauttamista (mikä
viimeksimainittu hänen edesottamisiinsa nähden tuntuu jotenkin
epäjohdonmukaiselta). Vaikka olenkin vakuutettu voittavani jutun,
en kuitenkaan katso taloudellisesti kannattavan ajaa asiaa edelleen
oikeudellista tietä, koska se kuitenkin joka tapauksessa aiheuttaisi
minulle kustannuksia, jotka olisivat suuremmat kuin riidanalaisen
»keinutuolin» arvo (75-100 Smk), ja ilmoitan täten taloudellisista
syistä luopuvani omistusoikeudestani kyseessäolevaan esineeseen. Mutta
komennettuna vakinaisesta majoituspaikastani väliaikaisesti Helsinkiin
olen tilaisuudessa vasta t.k. lopulla lähettämään sen.
Olen asiaa käsitellyt tarpeettoman laajasti, ilmaistakseni Teille
asian oikean laidan ja turhamaisuuden. Huvittavaa lienee myöskin
Teidän tietää, että kirj. mainittu muu omaisuus tarkoittaa 10-15
kpl valokuvia, etupäässä ent. sisareni perheen keskuudessa otettuja
kuvia, joita hän kirjeissä vanhemmilleni ja minulle on lähettänyt,
sekä rouvalleni »muistoksi» antamaa muutaman markan arvoista
tarjotinliinaa, jotka pyytämättä palautin, koska ne herättivät minussa
ainoastaan »ikäviä muistoja».
— — — — —»
Tätä kirjoittaessamme, ja aiheuttaessamme siis sen asianajotoimiston
karttaman »turhanpäiväisen skandaalin» lienee Halikon pariskunta
jo saanut sen sadan markan keinutuolin rouvan veljeltä. Pariskunta
nauttii aatteen voitosta lahtarismin yli ja hyräilee, keinuessaan tässä
tärkeässä perhemööpelissä.
»Meillä on soffa ja keinutuoli,
Pelitoosa ja lullu.
Meillä on seinällä Kuusinen, Trotski,
Ja Lenini — nyttemmin hullu.»
(1922.)