»MILLÄ TAVALLA ON TEHTÄVÄ TYÖTÄ»
Tärkeitä ilmoituksia työteliäälle Suomen kansalle.
Kansa, pysähdy!
Avaa korvasi ja kuuntele. Kuuntele hartaasti ja paina visusti mieleesi,
sillä kukatiesi emme puhu tästä asiasta toista kertaa.
Me tahdomme sinulle ilmoittaa, millä tavalla sinun on tehtävä työtä.
Sinä arvelet tietäväsi sen meidän sanomattammekin, mutta se on erehdys.
Se on katkera erehdys.
Emme me itsekään sitä tienneet eiliseen asti, mutta nyt me sen tiedämme.
Me nimittäin eilen lueskelimme Pietarin suomalaisten kommunistien
lehteä »Vapaus». Helmikuun 15 p:n numeroa.
Ei siinä tosin paljon lukemista ollut. Pieni ja kuiva lehti, ja
riivatun huonolle paperille painettu, niin että sitä täytyi pidellä
hyvin varovaisesti, ettei se hajoaisi käsiin. Ei siinä edes porvareita
haukuttu, ei ainakaan sanottavasti. Kyllä meidän kommunistilehtemme
ovat monta vertaa tomerampia. Ne oikein hikoilevat verta — porvali
p--leen verta! — ja kalman haju lemuaa niistä kauas.
Mutta tässä »Vapaus»-lehdessä oli kuitenkin yksi erikoisen
mielenkiintoinen ja tärkeä artikkeli. Sen otsake olikin ladottu
kahdelle palstalle, ja kuului:
_»Millä tavalla on tehtävä työtä»._
Artikkelista selviää, että bolshevikki-valtakunnassa, jossa on
kaikkea, lukuunottamatta porvarillista mädännäisyyttä, on myöskin
»Työn Instituutti». Tämä korkea tieteellinen laitos on saanut
tehtäväkseen tutkia, millä tavalla todellisen proletaarin on tehtävä
työtä todellisessa neuvostoparatiisissa, ja on Instituutti nyttemmin
julkaissut tutkimustensa tulokset, hämmästyttäen velttoa maailmaa.
Lyhyyden vuoksi mainitsemme »Työn Instituutin» julkaisemien 16:n
pykälän ja ohjeen joukosta vain tärkeimmät, nimittäin 5, 8, 14 ja 15,
koska niissä annetaan varsinaisia nerokkaimpia vallankumouksellisia
työnsuoritusneuvoja. Muissa pykälissä on vain semmoisia hieman
homehtuneelta porvarillisuudelta hajahtavia neuvoja kuin että
työkalujen pitää olla kunnossa työhön ruvetessa, roskat on siivottava
permannolta työn loputtua j.n.e.
Mutta seuraavat kohdat ovat todellakin tärkeät. Varastakaamme
tunnetulla porvarillisella epärehellisyydellämme ja rosvomaisuudellamme
tämä kallis tietoaarre vallankumoukselliselta köyhälistöltä.
Huomio! Jopp! Hepp!:
»5. Työhön ei ole koskaan ryhdyttävä päätäpahkaa, eikä olla
liikahtamatta paikallaan, vaan kiinnittyä työntekoon vähitellen. Aivot
ja ruumis kyllä sitten itsestään ottavat vauhtia ja alkavat kiintyä
työhön. Heti kohta työhön käymällä pian ajaa itsensä näännyksiin, kuten
sanotaan, ja puskee työn piloille».
Siitä kunnosta, missä olot Neuvosto-Venäjällä nyt ovat, näkeekin siellä
tarkoin noudatetun »Työn Instituutin» tärkeää ohjetta. Siellä ei ole
suinkaan puskettu työhön päätäpahkaa, vaan niin vietävän varovaisesti,
etteivät aivot ja ruumis vielä kolmen vuoden kuluttuakaan ole
ennättäneet »ottaa vauhtia».
_Mutta edelleen!_
Nyt tulee tärkein:
»8. Ruumiin asento on sovellutettava mukavaksi. Mahdollisuuden
mukaan on työskenneltävä istualla. _Ellei istualla olo käy päinsä,
on seisottava hajasäärin;_ ettei eteen tai sivulle asetettu jalka
hievahtelisi paikoiltaan, on sille järjestettävä tuki».
Meidän harras rukouksemme on, että lukija opettelisi ylläolevan tärkeän
kohdan ulkoa, joko istuallaan tai seisoen hajasäärin.
_Mutta edelleen_:
»14. On olemassa hyvin huono tapa: onnistuneen menestyksellisen
työn suorituksen jälkeen heti mennä sitä näyttelemään; tässä juuri
on välttämätöntä oppia pitämään itseään kurissa niin sanoaksemme,
tottumaan menestyksiin, tukahuttamaan ulospäin pyrkivän tyydytyksensä
painamalla sen sisäiseksi elämykseksi».
Siinähän se on meidänkin, meidän kaikkien suurin vaara. Aina me
juoksemme näyttelemässä toisille, jos olemme saaneet jotakin irti
kynsistämme. Maalari, joka on maalannut muutamia kymmeniä tauluja,
laatii niistä näyttelyn ja kantaa vielä ovella pääsymaksunkin. Kun me
olemme saaneet kirjoitetuksi pakinan, niin emme paina sitä »sisäiseksi
elämykseksi», vaan painatamme sen lehteen, hyvin näkyvälle paikalle.
Tämä paha tapa on ainakin porvarillisessa yhteiskunnassa mennyt
niin pitkälle, että kissakin, saatuaan hiiren kiinni, kiertelee
näyttelemässä sitä koko talonväelle. Totuuden nimessä on kuitenkin
myönnettävä, että hiirestä sentään lopuksi tulee sisäinen elämys
kissalle.
_Mutta eteenpäin_:
»15. Työn täysin epäonnistuneena mennessä penkin alle on tyynesti
suhtauduttava tapahtuneisiin».
Me arvaamme, että siellä Venäjän maalla viljellään siinä suhteessa
tyyneyttä koko rotevasti.
Nyt lukija tietää, miten on tehtävä työtä. Nyt on hänellä hallussaan
Neuvosto-Venäjän »Työn Instituutin» koko tietoaartehisto.
Käytä sitä, oi lukija, ja tule onnelliseksi!
Seiso hajasäärin elämän ankaralla työvainiolla ja hanki itsellesi
sisäisiä elämyksiä äläkä juokse joka viides minuutti näyttämään
aikaansaannoksiasi toisille.
Luettuaan »Työn Instituutin» ohjeet, miten työtä on tehtävä, kulkee
Neuvosto-Venäjä kohti loistavaa tulevaisuutta.
»Oi Venäjä! minne kiidät sä! Vastaa! Ei vastausta. Suloista helyä
soittavat tiukuset; ilma jyrisee ja myrskyksi yltyy; ohi lentää kaikki,
mikä maan päällä on, ja karsaasti katsellen syrjähän väistyvät ja tietä
tekevät muut kansat ja valtakunnat».
Huusi Gogol.
Muista, lukijani:
Hajasäärin, _jalka tuettuna_!
Ettei se peijakas näet hievahtelisi paikoiltaan.
(1921.)