Kun vihdoin kohotin pääni ja loin katseeni ulos ikkunasta, astui Edit
raittiina kuin aamu puutarhaan ja alkoi poimia kukkia. Nopeasti riensin
hänen luoksensa. Polvistuin hänen eteensä ja tunnustin kyynelten
vuotaessa, kuinka arvoton olin hengittämään tämän kultaisen aikakauden
ilmaa ja vielä arvottomampi sulkemaan syliini sen ihaninta kukkaa.
Onnellinen se, joka tällaisen epätoivon hetkellä löytää yhtä lempeän
tuomarin, kuin minä!