Luutut soivat ja tanssijatarten sirot, l‰pin‰kyv‰in harsojen verhoomat
vartalot liihottavat atriumin marmoripilarien edess‰. Pˆytien ‰‰ress‰
lep‰‰v‰t togapukuiset nuorukaiset ja miehet, otsillaan viheri‰t
viinilehv‰seppeleet, puhelun sorina l‰ikkyy pilaristoja.
Keve‰sti liit‰v‰t tanssijatarten parvet, harsojen hulmuisesta
h‰ilynn‰st‰ kimaltavat hoikkien ranteitten kultarenkaat, kimaltavat
timanttihelmet mustien kutrien lennossa. Keijuen ent‰‰ soiton kantama
tanssi, n‰kyy silm‰‰n nuorten taipuvain vartalojen norja, s‰velten
mukaan sulauva liikunta, v‰l‰htelee norjilla taipuvilla vyˆt‰isill‰
kultainen vyˆ, joka kokoo l‰pin‰kyv‰n puvun lent‰v‰t helmat,
silm‰nr‰p‰yksen n‰kee harsojen alta jalokiven s‰ihkyv‰n rinnan
paaltavalla iholla, silm‰nr‰p‰yksess‰ on se v‰l‰ht‰nyt n‰kyvist‰ taas.
Lent‰v‰n‰ liehuu tanssi, kuin soiton kannattamana keijuu se, kiihottuu
soiton mukana silm‰nr‰p‰yksitt‰in kuumeiseksi lennoksi, jolloin koko
tanssijatarten parvi on yhten‰ harsojen ja ruson pilven‰, lievittyy
siit‰ taas keve‰sti hiljenev‰n soiton mukana, ja taaskin n‰kee silm‰
harsopilven yll‰ nuorten, norjina taipuvain k‰sivarsien notkeat
hivelev‰t liikkeet ja vartalojen taipuvan sulon, tanssijatarten
lempe‰n‰ liikkuvasta utupilvest‰ syk‰ht‰‰ silm‰nr‰p‰ykseksi syv‰n
sinisen silm‰parin katsanto suoraan sieluun ja v‰l‰ht‰‰ harsojen
utuilevasta sumeesta esiin pyˆre‰ valkea polvi. S‰vellytt‰vin‰ ylenev‰t
tanssijatarten utuisan ryhm‰n yll‰ pilarien kirkkaat kannattavat muodot
ja taampaa pilarien v‰litse hyv‰ilee silm‰‰ marmorisena valkeneva
sein‰n n‰ky, jota keve‰t kukkakuviot ihanasti soinnuttavat, ja jonka
tyyneys- ja sointuisuussylist‰ luuttujen hulmuva humu tuntuu tulvivan.
Pˆyt‰ins‰ ‰‰riss‰ lep‰‰v‰t viinilehv‰otsaiset nuorukaiset ja miehet,
katsovat tanssijatarten utuilevaa pilve‰, puheensa nousee ja laskee
soiton mukana, soljuvina ‰‰nin‰ huminoi korkea pilaristo. Pˆydill‰
ylenev‰t korkeat maljat, joissa viini kultaisena v‰lkkyilee. Ryhmiss‰
lep‰‰v‰t viinilehv‰otsaiset nuorukaiset ja miehet, jonkun olalta on
valunut toga, voimakkaan kiinte‰n‰ paaltaa h‰nen paljas kuulakan
kiilt‰v‰ olkap‰‰ns‰ h‰ilyv‰ss‰ valossa, joku toinen on kohottanut
voimakkaan k‰sivartensa, jonka ranteimessa raskas kultarengas s‰teilee,
ja nostanut huulilleen maljan, viinilehv‰n varjossa v‰l‰htelev‰t
silm‰ns‰, kun h‰n v‰lkkyv‰n maljan ylitse liitt‰‰ ne tanssijattareen,
joka hiukset hajallaan ja silm‰t vallattomana loisteena lent‰‰ soiton
pyˆrteess‰ ohitse. Kiihottuneet hohtavat t‰pl‰t polttavat jonkun
nuorukaisen poskilla, kun h‰n, silm‰ns‰ kummallisesti kuultavina ja
ep‰tasaisesti hengitt‰en tuijottaa tanssijatarten lent‰v‰‰n parveen,
er‰s toinen taas katsoo j‰nnittyneen kylm‰n‰, kasvoilla hillitty
kalpeus ja k‰det syk‰yksitt‰in pid‰tetysti v‰r‰htelevin‰. Silloin
t‰llˆin ottaa joku jonkun ohitseliit‰vist‰ tanssijattarista polvelleen
ja liitt‰‰ k‰sivartensa taipuvan kultavˆisen uuman ymp‰rille ja saa
paljaan ruusulle hohtavan ja l‰mpim‰lle tuntuvan k‰sivarren omalle
kaulalleen, h‰n suutelee tavottamansa neidon tuoreita hymyilevi‰ huulia
ja korkeata kaulaa, joka kalpeav‰risen‰ ja kiinte‰ihoisena v‰r‰ht‰‰
suutelon alla, suutelee harsojen alla nousevaa ja laskevaa rintaa,
jonka rusoisassa ihossa veri kepe‰n‰ ja l‰mpim‰n‰ lenn‰tt‰‰:
hyk‰htynyt, kesken tukahtuva nauru v‰r‰ht‰‰ silm‰nr‰p‰ykseksi ilmaan.
Soiton ja tanssin humua, puheen ja maljojen sorinaa, her‰‰v‰‰ ja
keskenkatkeavaa naurun hel‰jˆinti‰ on kevyt ja korkea pilariatrium,
viinin tuoksua ja maljojen hohtoa, luuttujen valuista soittoa ja
pilarien ylenemist‰, tanssivain neitojen harsopilve‰, ja paljastuvien
olkap‰iden ja polvien vahanvalkeata ja pyˆre‰t‰ kuultoa.
Kummalliseksi kiihtyy Antinouksen mieli siin‰ kun h‰n, otsallaan
viinipuun tuores lehv‰, hillittyv‰n‰ istuu ja kuuntelee puheen ja
soiton aaltoilevaa humuilua ja katselee maljojen v‰lkynt‰‰ ja
tanssijain lent‰v‰‰ pyˆrrett‰. Hillittyv‰n‰, v‰r‰htelev‰n‰ istuu h‰n ja
tuntee kuin koko se humajoiva atrium v‰r‰jˆisi ja aaltoisi h‰nen
sielunansa. Keinuvan tanssin utuileva liid‰nt‰ ja jokaisen kohotetun
k‰den taipuva sulo kangastaa v‰l‰htyneesti h‰ness‰ l‰sn‰, jokainen
poskea l‰henev‰ ja poskelle liittyv‰ poski, jokainen otsalla h‰ilyv‰
otsaa hipaiseva kiharan kosketus, jokainen toisensa kohtaava ja
toiseensa syk‰ht‰v‰ silm‰yksen v‰l‰ys el‰v‰t l‰sn‰ h‰nen tunnossaan ja
v‰ristytt‰v‰t h‰nen. Vapisevana v‰r‰htyy h‰n, siin‰ kun h‰n lep‰‰ ja
el‰‰ salin huumetta. Veress‰‰n v‰l‰htelee h‰m‰r‰sti, ja joka kerta kun
sieluunsa tuntuu nuoren vartalon sorja taipuminen tanssin aallon myˆt‰,
tai nuorten huulien kiinte‰ liittytyminen nuoriin syk‰ht‰viin huuliin,
t‰ytyy h‰nen hillit‰ ja pid‰tt‰‰ itse‰ns‰, ett'ei h‰n itse
holteettomana l‰ik‰ht‰isi salin huumeeseen.
Niin istuu Antinous huumeisessa salissa ja koko korkea sali l‰ikkyy
h‰ness‰ h‰nen sielunaan. Kepe‰n‰ ja kirkaspilarisena ylenee yll‰ns‰ se
atrium, taampaa soinnuttaa mielt‰ seinien kukkamaalauksilla
s‰vellytetty lempe‰ valkeus. Puhelun ja liikunnan solinana l‰ikkyy koko
avara atrium, ilma keinuu luuttujen soittoa ja pilarien editse liehuu
tanssijatarten hulmuva utu, hukuttuvana katsoo Antinous sit‰ ja sulaa
sieluineen siksi el‰v‰ksi humuavaksi saliksi. H‰m‰rt‰v‰sti tuntee h‰n
itsess‰‰n jokaisen viinin v‰l‰hdyksen hiotussa maljassa, ja jokaisen
harson hulmunnan, ja jokainen katse, joka kosteana kuultaa h‰nt‰
kohden, tuntuu h‰nen koko hellenneess‰ olossaan v‰r‰hdytt‰v‰n‰ l‰sn‰.