ƒ‰ri‰‰n myˆten t‰yttyneen‰ ihmismeren‰ l‰ikkyy ja liikkuu mahtava
Colosseum, laidasta laitaan on se lainehtivaa ihmispaljoutta, ja ilma
vapisee sen yll‰ ihmisten liikkeest‰ ja ‰‰nten huumaavasta sorinasta.
Niinkuin summattomana, aistimet halvaavana ihmismeren liikkumisena
levenee ja ylenee se Colosseum ymp‰rill‰, ylh‰‰ll‰, laitojensa
huimaavassa korkeudessa viel‰ h‰ilyen liikkuvana ihmissein‰n‰. Silloin
t‰llˆin liikahtelee koko se sankka ihmisten paljous s‰hkˆttyneesti,
silm‰nr‰p‰yksen syk‰htynyt hiljaisuus seisauttaa ik‰‰nkuin jokaisen
suonen tykynn‰n koko avarassa Colosseumissa, jokaisen kasvot ovat
k‰‰nnetyt arenalle, joka valkohiekkaisena tasona avautuu alhaalla
Colosseumin keskell‰ ja jolla alastomia miekkailijoita liikkuu,
silm‰nr‰p‰yksen hallitseee kuumeinen hiljaisuus koko suunnattomassa
Colosseumissa, jokainen silm‰ on liitettyn‰ miekkailijoihin arenalla ja
jokainen rinta koko siin‰ levottomassa ihmismeress‰ hillitsee ik‰‰nkuin
yht'aikaa ‰‰rim‰isess‰ j‰nnityksess‰ hengityst‰‰n, mutta silm‰nr‰p‰ys
j‰lkeenp‰in heltee ‰‰nten huumaava sorina taas valloilleen entist‰‰n
hillitˆmp‰n‰ ja koko se ihmispaljous l‰ik‰htelee taas suunnattomana
muodottomana ‰‰nten ja liikkumisen meren‰.
Siell‰ istuu Antinous Colosseumissa, istuu ihmisten keskell‰
Colosseumissa ja tuntee kuin huumauksena koko sen suunnattoman, ihmisi‰
h‰ilyv‰n Colosseumin. Pyˆrrytyksen‰ tuntee h‰n ymp‰ristˆns‰, h‰n tuntee
kuin sakeana ja sekavana huumauksena koko sen kuin kaikki aistimet
lamauttavan ja kuuroiksi lyˆv‰n ihmispaljouden ymp‰rill‰‰n, se irtautuu
h‰nen mielikuvituksessaan kuin itsen‰iseksi huohottavaksi el‰imeksi,
jonka huumeesen jokainen yksityinen ihminen hukkuu. Ik‰‰nkuin yhten‰
muodottomana ja ‰‰rettˆm‰n‰ s‰hkˆel‰imen‰ l‰‰hˆtt‰‰ ja liikkuu
ymp‰ristˆns‰ h‰nen mielikuvituksessaan, h‰n itsekin koko sieluineen
lamautuu tahdottomaksi soluksi siihen muodottomana uumoilevaan
kokonais-Colosseum-el‰imeen, jolla on sieluna ik‰‰nkuin yhteinen kaiken
yll‰ l‰‰hˆtt‰v‰, sijoiltaan nostava s‰hkˆttynyt j‰nnitys. Sys‰yksitt‰in
saa niinkuin sis‰isen iskun, jonka vavahduttamana toisten mukana koko
sielunsa ‰‰rimm‰isess‰ j‰nnittymisess‰ kurottautuu seuraamaan arenalla
liikkuvan miekkailijaparin jokaista liikuntoa. Jokainen silm‰ kasvaa
miekkailijaparin jokaiseen liikuntaan siell‰ alhaalla, yhteisen‰
j‰nnityksen‰ on koko suunnaton Colosseum, jokainen rinta ik‰‰nkuin
hengitt‰‰ yht‰haavaa. Niin sinne katsoo ‰‰rimm‰isess‰, tiedottomaksi
huumauvassa j‰nnittymisess‰, tuntee jokaista taistelevain
liikuntaa n‰hdess‰‰n omain lihastensa syk‰ht‰v‰sti j‰nnittyv‰n,
silm‰nr‰p‰yksitt‰in oma k‰sivarsikin ter‰styy ja kokoo kaiken voimansa,
silm‰ liikkuu nopeana ja vaanivana jokaisen taistelijain liikunnan
yll‰, niin on siin‰ ja pid‰tt‰‰ hengityst‰‰n kaikkien toisten mukana
ymp‰rill‰‰n. Kun viimein n‰kee toisen taistelijoista ik‰‰nkuin
kyyrist‰yv‰n kokoon ja samassa n‰kee h‰nen joka j‰senens‰ ik‰‰nkuin
ter‰styv‰n valmiiksi uuteen tehokkaaseen hyˆkk‰ykseen, ja kun sitte
joka j‰seness‰‰n samana valmistuneena, varuillaan olevana ja
pingottuneena hyˆkk‰yksen j‰nnityksen‰ odottaa t‰m‰n hyˆkk‰yksen tehoa,
niin samassa kun taistelijan salamantapaisella nopeudella ja voimalla
tehty liike on suoritettu ja vastustaja voimatonna sortuu sannalle,
samassa on kuin silm‰nr‰p‰yksess‰ laukeaisi jokainen j‰nne ihmisess‰ ja
ik‰‰nkuin lupsahtaisi ‰‰rimm‰isest‰ pingottuneesta j‰nnityksest‰
vapahtuneeseen hervottomuuteen. L‰pi koko Colosseumin solahtaa samana
hetken‰ sama laukeava helteemys ja yhdess‰ hetkess‰ solisee koko
Colosseum taas yhten‰ muodottomana ‰‰nten ja liikkumisen meren‰.
Niin istuu Antinous Colosseumissa ja el‰‰ aistimissaan koko sen
suunnattoman ihmispaljouden muodottoman olon ja pingottuneen
j‰nnityksen. Kuin pyˆrtyv‰n‰ istuu h‰n siin‰ ihmisten keskell‰,
silm‰ns‰ yht‰haavaisesti koko siin‰ yhten‰isen‰ liikkeen‰ el‰v‰ss‰,
suunnattomana joka taholle ylenev‰ss‰ ja ylenev‰ss‰ ihmispyˆrˆss‰.
Hervottomana vastaanottamisena istuu h‰n, sielunsa ja joka j‰senens‰
ovat sen huumaavan n‰kemisen hervotonta tahdottomaksi lamaunutta
kajaamista. Ik‰‰nkuin s‰hkˆttynyt on siin‰ ihmisjoukon edess‰, jokainen
tuntemus on kuin hupenemista itsest‰‰n ja huuruutumista ep‰muotoiseksi,
kaiken ylle levitt‰yv‰ksi ja kaikki itseens‰ tuntemuksena ottavaksi
olemistilaksi. Colosseum, j‰nnittyneen‰, monih‰ilyv‰n‰ l‰‰hˆtt‰v‰
j‰ttil‰isel‰in on ik‰‰nkuin lamanut ja lumonut Antinouksen, huimaissut
ja tainnuttanut jokaisen h‰nen aistimensa ja huikaisevasti puunnuttanut
koko h‰nen sielunsa, niin ett‰ h‰n nyt siin‰ ihmispaljouden keskell‰
istuessaan on vaan itsest‰‰n huvennutta, joka tunnossaan ja j‰seness‰‰n
huumaantunutta Colosseumin humajoivan ja h‰linˆiv‰n el‰m‰n kajaamista.