Laiskan siell' on laaja maa,
Spanskan viinit virtoaa,
autuas, ken uida saa,
ahvenena taivahan!
KAIKKI kilistäen lasejaan ja nauraen.
Ahvenena taivahan!
Perällä oleva suuri ovi avautuu äänettömästi selkoselälleen.
Sen läpi näkyy suuri mustaan verhottu sali, muutamien soihtujen
valaisema, perällä suuri hopeainen risti. Pitkä jono munkkeja,
mustaan ja valkoseen puetuita, joista ei näy muuta kuin silmät
vaipoissa olevien reikien läpi, tulee sisään suuresta ovesta
laulaen surullisen juhlallisella äänellä:
_De profundis clamavi ad te. Domine_.
Järjestyvät äänettöminä molemmin puolin salia, ja jäävät
seisomaan liikkumattomina kuin patsaat, sill'aikaa kun
nuoret aatelismiehet heitä hämmästyneinä katselevat.
MAFFIO. Mitä tämä tietää?
JEPPO koettaen pakoittaa itseään nauramaan. Se on kujetta. Panen
hevoseni vetoon porsasta vastaan, ja nimeni Liveretton Borgian nimeä
vastaan, että ne ovat meidän viehättävät kreivittäremme, jotka ovat
naamioineet itsensä tällä tavoin meitä koettaakseen, ja että jos me
nostamme yhden noista päähineistä, löydämme alta ihanan naisen
nuorekkaat ja veitikkamaiset kasvot. -- Katsokaahan!
Nostaa nauraen yhden päähineistä, ja jää kivettyneenä seisomaan
nähdessään päähineen alla liikkumattoman munkin harmaat kasvot;
munkki seisoo soihtu kädessä silmät maahan luotuina. Jeppo
pudottaa alas päähineen ja peräytyy.
Tämä alkaa näyttää oudolta!
MAFFIO. En tiedä, miksi veri jähmettyy suonissani.
MUNKIT laulaen terävällä äänellä. _Conquassabit capita in terra
multorum_.
JEPPO. Mikä katala ansa! Miekkamme tänne! miekkamme tänne! Ah, herrat,
kas niin, olemme joutuneet saatanan satimeen.