Don Alphonso ja Rustighello, kätkeytyneinä. Maffio, Gennaro.
MAFFIO. Gennaro!
Ovi avautuu, Gennaro ilmestyy.
GENNARO. Onko se Maffio? Tuletko sisään?
MAFFIO. En. Minulla ei ole kuin pari sanaa sanottavana. Etkö
todellakaan tule meidän kanssamme illallisille ruhtinatar Negronin luo?
GENNARO. Eihän minua ole kutsuttu.
MAFFIO. Minä esittelen sinut.
GENNARO. On myöskin toinen syy. Voin sanoa sen sinulle. Minä lähden.
MAFFIO. Kuinka! lähdet?
GENNARO. Neljännestunnin kuluttua.
MAFFIO. Miksi?
GENNARO. Sanon sen sinulle Venetsiassa.
MAFFIO. Rakkausjuttu?
GENNARO. Niin, rakkausjuttu.
MAFFIO. Sinä teet väärin minua kohtaan, Gennaro. Olemme vannoneet,
ett'emme koskaan jättäisi toisiamme, että olisimme eroittamattomat,
olisimme veljet, ja nyt sinä lähdet ilman minua.
GENNARO. Tule kanssani!
MAFFIO. Tule sinä ennemmin minun kanssani. -- On paljoa hauskempaa
viettää yönsä pidoissa kauniiden naisten ja iloisten toverien seurassa
kuin maantiellä rosvojen ja väijytysten keskessä.
GENNARO. Et ollut tänä aamuna oikein varma tuosta ruhtinatar
Negronistasi.
MAFFIO. Olen hankkinut hänestä tietoja. Jeppo oli oikeassa. Hän on
hurmaava nainen, aina iloinen, ja rakastaa runoutta ja soittoa. Ei sen
vaarallisempi. Kas niin, tule kanssani.
GENNARO. En voi.
MAFFIO. Lähteä nyt yön selkään ja joutua salamurhaajain saaliiksi!
GENNARO. Ole huoletta! Hyvästi. Paljon hauskuutta.
MAFFIO. Veli Gennaro, minulla on pahat aavistukset matkastasi.
GENNARO. Veli Maffio, minulla on pahat aavistukset pidoistasi.
MAFFIO. Jos sinulle tapahtuisi joku onnettomuus enkä minä olisi
luonasi.
GENNARO. Kuka tietää, jos minä ehkä huomenna saan katua, että jätin
sinut tänä iltana.
MAFFIO. Elkäämme siis erotko. Tehkäämme kumpainenkin puolestamme
myönnytys. Sinä tulet tänä iltana kanssani ruhtinatar Negronin luo, ja
huomenna auringon noustessa me lähdemme yhdessä. Sanottu?
GENNARO. Minun täytyy sinulle kertoa vaikuttimet yhtäkkiseen lähtööni.
Saat itse päättää, olenko oikeassa.
Vie Maffion syrjään ja puhuu hänen korvaansa.
RUSTIGHELLO parvekkeen alla, hiljaa don Alphonsolle. Käymmekö heidän
kimppuunsa?
DON ALPHONSO hiljaa. Katsokaamme ensin, miten tämä päättyy.
MAFFIO purskahtaen nauramaan, kuunneltuaan Gennaron puhetta. Salli
minun sanoa sinulle, Gennaro, että sinua ovat pitäneet narrinaan. Koko
tässä jutussa ei ole myrkkyä eikä vastamyrkkyä. Se on pelkkää ilveilyä
kaikki. Tuo Lucrezia on hullusti rakastunut sinuun ja hän tahtoo
uskotella sinulle pelastaneensa henkesi, toivoen että kiitollisuutesi
vähitellen on vaihtuva rakkaudeksi. Herttua on hyvä mies, kykenemätön
ketään myrkyttämään tai murhauttamaan. Olet sitäpaitse pelastanut hänen
isänsä hengen ja hän tietää sen. Herttuatar haluaa että lähdet, ja se
on helppo ymmärtää. Hänen rakkausjuttunsa on helpommin hoidettavissa
Venetsiassa kuin Ferrarassa. Mies häntä tietysti hiukan häiritsee.
Illanvietto ruhtinatar Negronin luona tulee olemaan ihana. Tule sinä
vaan sinne. Mitä saakelia, olehan nyt toki hiukan järkevä eläkä
liioittele. Tiedäthän, että olen varovainen mies ja että neuvoni ovat
aina hyvät. Jos nyt on kuultu puhuttavankin parista kolmesta
kuuluisasta ateriasta, joissa Borgiat ovat myrkyttäneet muutamia
parhaista ystävistään hyvällä viinillä, niin eihän nyt sentään ole
syytä heretä syömättömäksi ja juomattomaksi. Eihän nyt sentään ole
syytä epäillä, että Syrakuusan viini aina on myrkytettyä ja että kaikki
Italian kauniit naiset ovat salaliitossa Lucrezia Borgian kanssa.
Aaveita ja hullutusta kaikki tyyni! Jos niin olisi, niin eiväthän muut
kuin rintalapset voisi olla varmat siitä mitä he juovat ja syövät.
Kautta Herkuleen, Gennaro! Ole joko lapsi tai ole mies. Mene etsimään
itsellesi imettäjää tai tule kanssani illallisille.
GENNARO. Onhan kyllä hiukan omituista pötkiä pakoon keskellä yötä. Se
näyttäisi siltä kuin pelkäisin. Sitäpaitse, jos on vaarallista jäädä,
en saa jättää sinua yksin. Tulkoon mitä tulee. Toinen on onnen kauppa
niinkuin toinenkin. Olkoon menneeksi. Saat esitellä minut ruhtinatar
Negronille. Minä tulen kanssasi.
MAFFIO tarttuen hänen käteensä. Jumal' aut'! Siinä oikea ystävä.
Poistuvat. Heidän nähdään menevän torin perälle.
Don Alphonso ja Rustighello tulevat piilostaan.
RUSTIGHELLO miekka paljaana. Mitä odotatte, herttua? Heitä on vaan
kaksi. Pitäkää te huolta toisesta, minä pidän toisesta.
DON ALPHONSO. Ei, Rustighello. He menevät illallisille ruhtinatar
Negronin luo. Jos olen saanut oikeita tietoja... (Keskeyttää ja näyttää
miettivän hetken aikaa. Purskahtaa nauramaan.) Kautta taivahan! käy yhä
paremmin ja paremmin, ja tästä tulee hauska juttu. Odottakaamme
huomiseen.