Samat, Maffio Orsini, Jeppo Liveretto, Ascanio Petrucci,
Oloferno Vitellozzo, Don Apostolo Gazella. Herroja, naisia,
palvelijoita, jotka kantavat soihtuja.
MAFFIO soihtu kädessä. Gennaro, tahdotko tietää, kuka on tuo nainen,
jonka kanssa kuhertelet?
DONA LUCREZIA syrjään, naamionsa takaa. Armollinen taivas!
GENNARO. Olette ystäviäni, mutta minä vannon kautta jumalan, että se,
joka koskee tämän naisen naamioon, on rohkea mies. Naisen naamio on
pyhä niinkuin miehen kasvot.
MAFFIO. Mutta silloin täytyy naisen ensin olla naisen, Gennaro! Mutta
me emme tahdo häväistä tuota, me tahdomme vaan sanoa hänelle nimemme.
(Astuen askeleen Lucreziaa kohden.) -- Signora, minä olen Maffio
Orsini, sen Gravinan herttuan veli, jonka teidän kätyrinne kuristivat
kuoliaaksi yöllä hänen nukkuessaan.
JEPPO. Signora, minä olen Jeppo Liveretto, sen Liveretto Vitellin
veljen poika, jonka te pistätitte kuoliaaksi Vatikanin kellarissa.
ASCANIO. Signora, minä olen Ascanio Petrucci, Pandolfo Petruccin
orpana, Sienan herran, jonka te salamurhautitte anastaaksenne sitä
helpommin hänen kaupunkinsa.
OLOFERNO. Minun nimeni on Oloferno Vitellozzo, sen Jago Appianin veljen
poika, jonka te annoitte myrkyttää eräässä juhlassa, sittenkun ensin
olitte petollisesti saanut haltuunne hänen kauniin linnansa Piombinon.
DON APOSTOLO. Signora, olette mestauttanut don Francesco Gazellan,
kolmannen miehenne don Alphonso d'Aragonin enon, jonka isketitte
kuoliaaksi Pyhän Pietarin kirkon portailla. Olen Apostolo Gazella,
toisen serkku ja toisen poika.
DONA LUCREZIA. Jumalani.
GENNARO. Kuka on tuo nainen?
MAFFIO. Ja nyt kun me olemme sanoneet teille nimemme, sallitteko, että
sanomme teille teidänkin nimenne?
DONA LUCREZIA. Ei, ei, säälikää minua. Ei hänen kuullensa.
MAFFIO riistäen hänen naamionsa. Riisukaa naamionne, signora, että
saamme nähdä, voitteko vielä punastua.
DON APOSTOLO. Gennaro, tuo nainen, jolle puhuit rakkautta, on
myrkyttäjä ja aviorikkoja.
JEPPO. Sukurutsa kaikissa asteissa, sukurutsa molempain veljiensä
kanssa, jotka ovat tappaneet toisensa rakkaudesta häneen.
DONA LUCREZIA. Armoa!
ASCANIO. Sukurutsa isänsä kanssa, joka on paavi.
DONA LUCREZIA. Sääliä!
OLOFERNO. Sukurutsa lastensa kanssa, jos hänellä olisi lapsia; mutta
taivas ei anna lapsia hirviöille.
DONA LUCREZIA. Riittää, riittää!
MAFFIO. Tahdotko tietää hänen nimensä, Gennaro?
DONA LUCREZIA. Armoa, armoa!
MAFFIO. Gennaro, tahdotko tietää hänen nimensä?
DONA LUCREZIA laahautuen Gennaron polviin. Elä kuule heitä, Gennaro!
MAFFIO levittäen kätensä. Hän on Lucrezia Borgia.
GENNARO sysäten hänet luotaan. Oo!
KAIKKI. Lucrezia Borgia!
Dona Lucrezia kaatuu pyörtyneenä Gennaron jalkain juureen.