Matrjona ja Anisja.
_Matrjona_. Mene, mene, mansikkani, kyllä minä teen kaikki; minä menen
itse kellariin ja kaivan sen maahan. Minnekäs se tässä lapion viskasi?
(Löytää lapion ja laskeutuu puoleksi kellariin.) Anisja, tulehan
tänne valaisemaan!
_Anisja_. Entäs hän?
_Matrjona_. Pahasti näkyi pelästyneen, ja sinä kun niin kovasti häntä
ahdisteletkin. Vaan ole huoleti, kyllä se siitä virkoo. Ja olkoon jo,
Jumalan nimessä; minä kyllä itse teen loput. Panehan tuohon lyhty. Nyt
näen. (Matrjona katoaa kellariin.)
_Anisja_. (Ovelle päin, josta Nikita meni.) No, oletkos kyltiksesi
huvitellut nyt? Sinä olet ollut pöyhkeä, vaan odota, nyt saat itse
tuta, miltä tämä maistuu. Ja ehkäpä mahtavuutesi lauhtuu nyt.