Anisja ja Anjutka.
_Anjutka_ (juoksee ulos porstuasta ja viittaa Anisjan luokseen.)
Äit' hoi!
_Anisja_. (Porstuasta.) Mitä?
_Anjutka_. Äit', tulehan tänne, muuten kuulevat. (Vetäytyy hänen
kanssaan liiterin luo.)
_Anisja_. No, mitä nyt? Missäs Akulina on?
_Anjutka_. Hän meni aittaan. Mutta, voi, mitä se siellä tekee!
En jaksa enää, sanoo, kärsiä. Huudan, sanoo, minkä kulkusta pääsee.
Niin, turkanen vie, sanoikin.
_Anisja_. Odottakoonhan, kunnes vieraat saadaan pois saatetuksi.
_Anjutka_. Voi äit', kuinka hänen on vaikea! Ja niin vihoittelee.
Turhaan ne siellä, sanoo, minun tähteni juottavat. Minä, sanoo, en
mene naimisiin; vaan kuolen, sanoo. Voi, äit', kun ei hän vain kuolisi?
Hirveästi pelkään!
_Anisja_. Eikä kuole. Eläkä mene hänen luokseen. Laputa tiehesi!
(Anisja ja Anjutka menevät pois.)