Puhemies ja Matrjona.
_Matrjona_. (Tulee porstuasta.) Minä katson ja katson, että missä se
puhemies on? Niin täällähän se on. No, mitäs, hyvä mies? Jumalan
kiitos, kaikki on niinkuin olla pitää! Kosimisessa ei kelpaa kehuminen,
sanotaan, enkä minä kehumaan ole oppinutkaan. Vaan kun kerran hyvissä
aikeissa tulitte, niin ette maar’ tule koskaan kauppojannekaan katumaan.
Sillä morsiameksi se on, sen tiedät, oikein harvinainen. Ei koko
seudulla sellaista tyttöä ole.
_Puhemies_. Onhan se sitä, vaan kun ei ne rahat jäisi saamatta.
_Matrjona_. Rahoista saat olla huoletta. Mitä vanhemmilta hänen hyväkseen
jäi, se on hänellä kaikki käsissä. Ja nykyaikaan ei ole niinkään helppo
puol'toista sataa ottaa.
_Puhemies_. Eihän sitä vähäksytäkään, vaan asia, kuin asia. Ainahan sitä
tahtoo, että miten parhaiten luonnistuisi.
_Matrjona_. Minä sanon sen sinulle suoraan, että jos ei minua olisi
ollut, niin et ikipäivinäsi olisi häntä löytänyt. Ja Kormiliniltakin
jo käytiin kosimassa, vaan minä pidin puoliani. Rahoista taas tiedän
varmaan, että kun vainaja kuoli — kepeät mullat hänen haudallaan! —
niin hän määräsi, että leski ottaisi Nikitan talonisännäksi — sen
tiedän kaikki poikani kautta — ja rahat taas joutuisivat Akulinalle.
Toinen kyllä olisi niitä edukseen käyttänyt, vaan Nikita antaa kaikki
pois. Ja helppokos se on: semmoiset rahat!
_Puhemies_. Ihmiset hokevat, että tytöllä pitäisi olla rahoja enemmänkin.
Ja ovelapa se on poikakin.
_Matrjona_. Elä nyt, kyyhkyseni! Toisen kädessä näyttää murunenkin
suurelta; vaan mitä on, niin se annetaan. Ja minä sanon, että heitä jo
kaikki kiertelemiset ja kiinnitä vain lujaan. Semmoinen tyttö, kaunis
kuin karamelli!
_Puhemies_. Onhan se sitä. Vaan eukon kanssa tuumittiin, että miks’ei se
näkyviin ole tullut? Eikö liene sairas?
_Matrjona_. Jopa nyt mitä!... Hänkö sairas? Niin tervettä ei koko seudulla
ole. Ihan on kuin valettu, ett'ei nipistetyksikään saa. Vaan näittehän
hänen tässä tuonnoin. Ja työtä tekemään se on oikein armoton. Vähän
huonokuuloinen hän on, se on totta. Mutta eihän pieni madonsyömä
kauniille omenallekaan haitaksi ole. Se taas, ett'ei hän näkyviin ole
tullut, on pahan silmän syy. Ja tiedän mä, kenen narttu sen tepposen
on hänelle tehnyt. Kun kuulivat, näet, että oli kihlajaiset, niin
ottivat ja loihtivat. Vaan kyllä minä päästäjäislu’ut tiedän.
Huomenna on tyttö jalkeilla taas. Niin että elä sinä epäile tytön
suhteen ollenkaan.
_Puhemies_. Mitäpäs sitä — asia kun on sovittu.
_Matrjona_. Tietysti! Eläkä koetakaan nyt enää peruuttaa! Ja elä
minuakaan unhota. Olenhan sitä minäkin puuhannut, niin että elä toki
ilman jätä...
_Eukon ääni porstuassa_. Lähetään jos lähteäksemme; tule, Ivan!
_Puhemies_. Paikalla. (Menee. Ihmisiä keräytyy etehiseen ja lähtee pois.)