Nikita, Akim ja Akulina.
_Akulina_. (Kerää ostokset ja panee kokoon.) Sitä heittiötä kun
mahtaili! Vaan odotahan, vielä minä sinun vaatteesi säpäleiksi revin.
Totta perin revinkin.
_Nikita_. Mitä sinä enää! Johan minä ajoin hänet pellolle.
_Akulina_. Uuden saalini likasi, senkin narttu. Ell'ei olisi mennyt
ulos, niin silmät olisin siltä päästä repinyt.
_Nikita_. Mitä vihoittelet? Sinulla ei ole syytä kiukuitella. Jospa
häntä rakastaisin?
_Akulina_. Rakastaako? Vielä häntä rakastaisi, mokomaakin ihranaamaa.
Olisit silloin jättänyt hänet, niin ei olisi mitään ollut. Ja aja
helvettiin hänet, sillä talo yht'hyvin on minun ja rahat myös. Niin se
sanoo emäntäkin olevansa, vaan mikä hän on miehelleen emäntä? Murhaaja
hän on, siinä kaikki. Ja saman se vielä tekee sinullekin.
_Nikita_. Äh, naisen kieltä ei saa millään sidotuksi. Et tiedä
itsekään, mitä lavertelet.
_Akulina_. Tiedänpä hyvinkin. Hänen kanssaan en rupea asumaan. Pellolle
ajan hänet Eikä saa hän luonani asua. Emäntä mikä emäntä, — vankilan
nylkynahka, se hän on!
_Nikita_. Lopeta jo! Mitä sinulla on hänen kanssaan tekemistä? Elä
huoli hänestä, vaan minua kuule: minä se isäntä olen. Ja mitä tahdon,
sen teen. Hänet hylkäsin ja sinua rakastan. Ja rakastan, ketä tahdon,
sillä se on minun vallassani. Hänet arestissa pidän. Tuossa noin on
hänen paikkansa. (Osoittaa jalkojensa alle.) Äh, kun ei ole hanuria!
Uunilla on leivokset,
Hyllyllä on huttu:
Mikäs meidän elää,
Sekä huvitella?!
Ja kun kuolla pitää,
Kuolla voimme sitte.
Uunilla on leivokset,
Hyllyllä on huttu...