Nikita, Matrjona ja Anisja (joka juoksee kalpeana ulos tuvasta
nurkan taakse Matrjonan luo).
_Anisja_. Hänellä ne olivat. Tässä ovat. (Näyttää esiliinan alta.)
_Matrjona_. Anna Nikitalle, niin hän ne kätkee. Nikita! Ota ja
piiloita jonnekin.
_Nikita_. Ka, anna sitte.
_Anisja_. Voi minun päiviäni! Kyllähän minä ne itse... (Menee portille.)
_Matrjona_. (Tarttuu hänen käsivarteensa.) Minnekä sinä? Vielä voivat
ihmiset älytä ja sattuu sisar tulemaan. Anna Nikitalle, hän tietää.
Sekös on hupakko!
_Anisja_. (Pysähtyy epäröiden.) Voi minua poloista!
_Nikita_. Ka, annahan tuossa, niin pistän jonnekin.
_Anisja_. Minne ne pistät sitte?
_Nikita_. Vai pelkäät? (Nauraa.)