Samat ja Nikita (tulee toiselta puolelta, jos mahdollista ratsain,
portaille; ei huomaa Pjotria.)
_Nikita_ (äidilleen.) Päivää, äiti! Terveitäkö kotona ollaan?
_Matrjona_. Jumalan kiitos! Siinähän sitä eletään, niin kauan kuin leipää
on.
_Nikita_. No, mitenkäs isäntä jaksaa?
_Matrjona_. (osoittaa portaille.) Hiljaa, tuossahan tuo istuu.
_Nikita_. Ka, istukoon. Mitäs se minua liikuttaa?
_Pjotr_. (Aukaisee silmänsä.) Nikita, Nikita hoi! Tules tänne! (Nikita
lähestyy. Anisja kuiskaa Matrjonan kanssa.) Miksi niin aikaiseen tulit?
_Nikita_. Kynnin jo loppuun.
_Pjotr_. Entäs kynnitkös sen sillan takaisen saran?
_Nikita_. Sinne on pitkä matka ajaa.
_Pjotr_. Pitkäkö matka? Talosta on pitempi. Kun varta vasten ajaa
pitää. Samalla olisi mennyt... (Anisja kuuntelee näyttäytymättä.)
_Matrjona_. (Tulee lähemmäksi.) Voi, poikani, miks’et tee isännän
mieliksi? Isäntä on kivulloinen ja luottaa sinuun ja sinun pitää
voimiasi ponnistaa ja palvella häntä, kuin omaa isääsi, niinkuin minä
käskin.
_Pjotr_. No, tuota, oih... ota sitte perunoita ylös, ja naiset... oi!
saavat valikoida.
_Anisja_. (Itsekseen.) Johan nyt menin! Tahtoo, näet, taaskin kaikki
pois laittaa, sillä varmaan on hänellä rahat nyt luonaan. Jonnekin se
aikoo ne piiloittaa.
_Pjotr_. Muuten... oih! tulee aika istuttaa ja pilaantuvat. Oih, en
jaksa enää. (Nousee ylös.)
_Matrjona_. (Juoksee rappusille ja auttaa Pjotria.) Tupaanko pitää
saattaa.
_Pjotr_. Viehän. (Seisahtuu.) Nikita!
_Nikita_. (Vihaisesti.) Ka, mikä on?
_Pjotr_. Minä en näe sinua enää... Kuolen tänään. — Anna minulle
anteeksi, anna anteeksi, jos olen rikkonut jotenkin sinua vastaan...
Jos sanoilla taikka teoilla olen joskus rikkonut... Ja olenhan sitä
tehnyt. Anna anteeksi.
_Nikita_. Mitäpä siitä anteeksi... Kaikkihan sitä syntisiä ollaan.
_Matrjona_. Voi, poikani! Säälihän toki!
_Pjotr_. Anna anteeksi, Kristuksen tähden, (itkee.)
_Nikita_. Jumala anteeksi antaa, isäntä. Eihän minulla ole syytä olla
vihoissani. Pahaa en ole täällä mitään kokenut. Antakaa te minulle
anteeksi, ehkä minä olen paljoa syyllisempi. (Itkee. Pjotr menee
nyyhkyttäen. Matrjona auttaa häntä.)