Samat ja Anjutka.
_Anjutka_. (Juoksee sisään. Äidilleen.) Nikitan isä ja äiti tulivat hänen
luokseen. Kotiin tahtovat ottaa hänet asumaan, turkanen vie.
_Anisja_. Valehtelet.
_Anjutka_. Ihan totta! Vaikka paikalle kuolisin! (Nauraa.) Kun minä kulin
ohi, niin Nikita sanoi minulle: — hyvästi nyt, Anna Petrovna! Tulehan
sitte minun häihini. "Minä", sanoo, "lähden teiltä pois". Nauroi vielä
itse.
_Anisja_. (Miehelleen.) Eipä tuota näy sinua kovinkaan tarvittavan.
Siinäpä hän jo itsekin on aikeessa lähteä. Ja vielä sanoo, että ajan
pois!
_Pjotr_. Ja menköön! Niinkuin en muita saisi?
_Anisja_. Entäs ne etukäteen annetut rahat?... (Anjutka vetäytyy
ovelle, kuuntelee puhelua ja menee ulos.)