language: Finnish
TIES MIKÄ LIE!
Nelinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
VILHO MALINEN
Jyväskylässä,
K. J. Gummerus Osakeyhtiö,
1920.
HENKILÖT:
KALLIO, näyttelijä.
RAILA, nuorisoseuran esimies.
MAJATALON ISÄNTÄ.
MAJATALON EMÄNTÄ
MAIJA, heidän kasvattinsa.
ALATALON ISÄNTÄ.
ALATALON EMÄNTÄ.
MAIJASTIINA, heidän piikansa.
OLLI, heidän renkinsä.
MATTI, maalaispoliisi.
JUHLAVIERAITA, vanhoja ja nuoria.
Tapaus kansalaissodan jälkeisenä vuotena maaseudulta Suomessa.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Näyttämö: vierashuone majatalossa. Yleisöstä katsoen perällä
ja oikealla ovet. Vasemmalla ikkuna. Sen edessä pöytä
kirjoitustarpeineen. Vasemmassa peränurkassa sänky vaatteineen.
Keskinäyttämöllä keinutuoli. Oikealla perällä pesutelineet, seinällä
peili ja pyyheliinoja. Ikkunassa' verhot, permannoilla kotikutoiset
matot, sängyn päällä ryijy, seinillä majalan ilmoituksia, kartta,
painotuote-tauluja y.m.
Väliverhon noustessa istuu majatalon isäntä, noin 50 v., matala,
lihavahko mies, keinutuolissa puettuna pyhävaatteisiin. Emäntä, samoin
noin 50 v., seisoo hänen luonaan puettuna työvaatteisiin. Hänellä on
sirppi kädessä.
EMÄNTÄ
No, se on sitten kahdeksi kuukaudeksi oikein pestattu, niinkö?
ISÄNTÄ
Kahdeksi 'kuukaudeksi, niin sanoi Raila, nuorisoseuramme esimies.
EMÄNTÄ
Ja palkka?
ISÄNTÄ
Neljäsataa markkaa kuukaudessa ja asunto.
EMÄNTÄ
Siunatkoon! Sellainen raha! Ja mokomasta, kuin tiatterin opettamisesta!
No, on sille nuorisoseurammekin jo noussut höyry päähän!
ISÄNTÄ
Ei mitään. Ei mitään. Tarvitaan sitä mekin jos hekin, sanoi entinen
mies — tiatteria nimittäin. Ei sitä aina jaksa pelloillakaan olla.
Hyvä se on että tulee ja opettaa, sittenpähän nähdään, mihin näistä
meikäläisistäkin on. Kultuuria se on kuulemma! Anna tulla vaan!
EMÄNTÄ
Tulkoon minun puolestani! Samahan se minusta on! Mutta olisi täällä
tultu toimeen ilman mokomaa tyhjäntoimittajaakin.
ISÄNTÄ
Kesälomallehan hän oikeastaan tänne tuleekin, vaikka samalla opettaa
tiatteriakin, kuulemma.
EMÄNTÄ
Kesälomalle! Ja neljäsataa markkaa kuukaudessa! Tavallisesti herrat
maksavat kesälomastaan, eivätkä maksata. Hyvin epäilyttävä kesävieras!
— Ja mihin hänet sitten panee, kiireimpänä elonaikana, kun ovat vielä
niin ronkeliakin! Eihän niitä osaa edes palvellakaan!
ISÄNTÄ
Kah, tähän vaan. Ja mitä palvelukseen tulee, niin eiköpähän tuo ole
tottunut kuten muutkin ihmiset. Eipä sitä viimeaikoina ole ollut
kenelläkään, mistä ronklata. Ja koska tuo sieltä Helsingistä tänne
tulee, niin eiköpähän tuo tietäne mitä varten tänne tulee!
EMÄNTÄ
Vielä ja mitä! Helsingistä se oli se kauppamatkustajagulassikin, vai
mikä lie ollut, — mutta osasi vaan ronklata: »Leipä oli liian kovaa ja
liha liian sitkeää!» Hävytön! Sanon minä, että nämä taiteilijat ovat
niitä kaikkein pahimpia! Kun kuulemma kuorivat uuden perunankin!
ISÄNTÄ (Katsoen kelloaan).
Tähän aikaan sen postihevosen pitäisi saapua. Meneppäs äiti ja lähetä
se Maija sieltä pellolta kahvia valvomaan. Minun ei sovi isäntämiehenä
nyt puuttua taloustoimiin.
EMÄNTÄ
Tuleeko Raila tänne myöskin?
ISÄNTÄ
Tulee. Kuinkas muuten? Hän on herraa vastassa.
EMÄNTÄ
Niin. Eihän ne osaa edes omilla jaloillaankaan. Osas' se kauppagulassi
edes majataloon, mutta tämä — — —
MATTI
Noin 30 v. tyhmännäköinen mies, työpuvussa, sirppi kädessä, ryntää
sisään perältä.
Joko se on tullut?
ISÄNTÄ nousten ja katsoen kelloa.
Ei vielä, mutta pian kai.
MATTI
Ajattelin, jos menisin panemaan jo virkatakin ylleni?
ISÄNTÄ
Lieneekö se tarpeellista!
MATTI
On, on. Erikoinen pykälä parakraafissa seisoo: Elköön poliisi
toimittako virkaansa ilman virkanuttua. Ja sitäpaitsi, onhan isäntäkin
pukeutunut!
ISÄNTÄ
Niin, minä? Katsos, hän tulee Helsingistä ja minä olen majatalon isäntä.
MATTI
Siksipä juuri. Hän tulee Helsingistä ja minä olen virkaatekevä poliisi.
ISÄNTÄ
Minä tarkastan hänen passinsa. Mene sinä pellolle!
MATTI
Ei, Se on minun tehtävä.
EMÄNTÄ, joka oven luona on kuunnellut, astuu topakasti luo.
Joko sarake on taitettu?
MATTI
Ei vielä, kun — — — Maija on sen kimpussa paraillaan...
EMÄNTÄ
Maijan on tultava kahvinkeittoon ja sinun jouduttava pellolle!
MATTI
Mutta virka, hyvä emäni, virka?
EMÄNTÄ
Täällä ei tarvita virkoja, eikä herroja — niillä ei eletä! Pellolle ja
heti!
MATTI
Ottakoon lempo sinut, hirviö! (Menee perältä).
EMÄNTÄ
Ei tässä töittä kiireimpänä elonaikana yhden komeljanttarin takia
jätetä seisomaan. Tarkasta sinä hänen passinsa, jos hänellä sellaista
ollenkaan löytyy; minä menen perästä, muuten ne voivat kaikki sieltä
yksitellen lähteä tiehensä.
MAIJA, nuori, punaposkinen, kaunis maalaistyttö, työvaatteissa, hame
vyötäisille nostettuna, suuri tukka yhdellä palmikolla ja sirppi
kädessä, tulee kiireesti perältä.
Nyt ne tulevat!
ISÄNTÄ
Pihallako jo?
MAIJA
Ei vielä, mutta pian ovat.
ISÄNTÄ
Näkyvätkö maantiellä?
MAIJA
Näkyvät. Raila pyörällä edellä.
EMÄNTÄ
Ja te kaikki siellä nyt töllistelette, kuin aftomobiiliä! Mars
kahvinkeittoon sinä! Minä lähden lukemaan lakia ja tapoja. Onko
tämä laitaa? Yhden tyhjän takia nousta koko kylä jaloilleen. Lupaa
tämä huone sille. Ja jos ruokaa tahtoo, niin Maija antakoon, mutta
ei tarvitse mitään ruveta laittamaan! Ensin se on mies tutkittava,
ennenkuin ruoskittava — Ties mikä lie! (Menee perältä.)
MAIJA
Isäntä, kun sanovat, että ne ovat niin hienoja ne taiteilijat, niin
eiköhän se kahvikin pitäne olla oikeista kahvista, rukiin erottaa niin
hyvin.
ISÄNTÄ
Oikein, oikein. Keitä oikeista kahvista. Onhan hän kulttuurin edustaja
ja nuorisoseuramme tuleva näyttämön johtaja.
MAIJA
Voi, voi! tiedättekö, minua niin pelottaa!
ISÄNTÄ
Mikä sinua nyt pelottaa?
MAIJA
Kun se Raila antoi minullekin roolin.
ISÄNTÄ
Lue sitten rooli päähäs, että osaat.
MAIJA
Kyllä minä sen osaan. Äsken juuri osasin; mutta ei se kuulemma ole
sillä hyvä.
ISÄNTÄ
Juttele siitä johtajasi kanssa. Minä en ymmärrä tiatteria.
(Kulkuset helähtävät.)
MAIJA
Voi, nyt ne tulevat! (Juoksee oikealle.)
MATTI virkatakissa ja -lakissa ryntää sisään.
Ne tulevat! Ne tulevat!
ISÄNTÄ
No, mikä sinut — — —? Miks'et pysynyt pellolla?
MATTI
Emäntä siellä — ja minulla on virka.
ISÄNTÄ
Tässä mitään virkoja! — Seiso sitten ovella, minä käyn vierasta
vastaan. (Menee perältä.)
MAIJA kurkistaa oikealta.
Joko ne tulevat?
MATTI on asettunut oven viereen
Pois, pois! — Jo.
MAIJA
Minkä näköinen hän on?
MATTI
Hirveä! — Pitkä, laiha, kaulukset ja keppi!
(Malja vetäytyy pois.)
ISÄNTÄ tulee perältä.
Olkaa hyvä, tänne, sisälle.
KALLIO taiteilijan tapaan puettu, laiha, hoikka, noin 28 v. herrasmies
astuu sisään perältä kantaen pienempää käsilaukkua.
'Kiitän. Tämäkö huone?
RAILA noin 22 v. siististi puettu talonpoika, tulee kantaen suurempaa
matkalaukkua.
ISÄNTÄ
Tätähän sitä ajateltiin.
RAILA
Niin, toistaiseksi. (Panee laukun syrjään.)
ISÄNTÄ
Olkaa hyvä ja istukaa.
KALLIO
Kiitän. (Riisuutuu.)
RAILA
Taisi olla väsyttävä matka?
KALLIO
No, olihan se. Neljä penikulmaa ja huonot rattaat, mutta läpäistyhän se
on sekin. Perillä siis vihdoinkin ollaan! (Istuutuu.)
ISÄNTÄ
Kah, eiköhän. (Istuutuu.) No, mitä sinne pääkaupunkiin nyt kuuluu?
KALLIO
Mitäpä sinne erikoista. Samaa vaan mitä joka päivä lehdistä saamme
lukea. Presidenttihän meillä nyt on.
ISÄNTÄ
Niin kuuluu, niin kuuluu.
KALLIO
Ja kaikki asiaankuuluvassa järjestyksessä: Suojeluskunta, poliisilaitos
— niin, siinähän se on valtiollinen puoli.
MATTI astuen epävarmana luo ja rykäsee.
Hm... Minä olen virkasijainen... Se tuota on sairas, se meidän
esivalta. Niin... Passin vuoksi minä...?
RAILA nousten, äkkiä luo.
Mene tiehes, pöllö!
MATTI
Mutta — virka — virka?
(Kallio aikoo ottaa passin.)
RAILA Kalliolle.
Antakaa olla, ei sillä mitään kiirettä ole.
MATTI
Mutta kun se on määräys!
RAILA
Kuuleppas Matti — Nakkilan tilalta on nähty liikuskelevan epäilyttävä
henkilö, Liekkö karkulainen, tai mikä lie! Sinun pitäisi nyt joutua
ottamaan asiasta selkoa. Nakkilan isäntä siitä puhui minulle.
MATTI
Mitä sinä sanot! Oikeinko totta? — Ehkä sama lurjus, jota
kuulluutettiin kirkossa?
RAILA
Sama kai, mutta koeta joutua!
MATTI
Silloin on kiire. Minun täytyy joutua! (Kääntyy ovessa.) Mitähän, jos
kävisi raudat tuvasta?
RAILA
Käy, käy ja helistimet, mutta joudu!
MATTI
Minä menen. — Sanokaa emännälle, jos hän kysyy minua, että menin
vangitsemaan sitä karkulaista!
RAILA
Kyllä, kyllä! (Nauraa. Matti menee.) Nakkilassa on todettakin nähty
liikuskelevan eräs tuntematon henkilö, mutta hyvin luultavaa on,
että se on tavallinen kerjäläinen. Niitä tapaa tämän tästä täällä
maaseudulla.
KALLIO
Eikä suotta. Onhan elintarvepula aivan huutava ympäri Suomea. Siinä
suhteessa ei hallitus ole jaksanut vielä saada parannusta aikaan,
vaikka toimiin on jo ryhdyttykin. Mutta luultavasti se ei kestä kauan.
Muuten näyttää tämä teidän esivaltanne olevan innostunut poliisialalle!
ISÄNTÄ
Heh heh — Onhan se.
RAILA
Liikaakin. Ei kai siitä muuhun olekaan!
ISÄNTÄ
Ei ainakaan maanviljelykseen. Äiti sitä aina ajamalla ajaa pellolle!
RAILA
On näet heidän vanha renki, mutta sai rintamalla muonakuskina ollessaan
hurjan halun heittää aurat ja kuokat ja ruveta poliisiksi. — Ja siihen
sattuikin vielä tilaisuus, kun tämä meidän vanha poliisimme äkkiä
sairastui vuoteenomaksi ja muita ei paikkakunnalla löytynyt, jotka
olisivat halunneet astua hänen tilalleen.
KALLIO
Häntä siis lykästi!
ISÄNTÄ
Heh, heh. Lykästihän kehnoa! — Mutta äitiä ei lykästänyt. Menetti
työmiehensä ja vieläpä kiireimpänä työaikana.
KALLIO
Niin, teillähän se on työ täällä ennen kaikkea.
RAILA
Sehän se on täällä. (Istuutuu.)
KALLIO
No, hyvä vuosi näyttää tulevan?
ISÄNTÄ
Kyllä, kyllähän sitä maamies taas.
RAILA
Tuleehan sitä viljaa ja muuta hyvää taas pitkästä aikaa. Ja sietää
tullakkin! Laarit ovat tyhjät.
KALLIO
Niin, sota nieli kaikki.
ISÄNTÄ
Sehän se. No, milloinkas sitä aloitetaan sitä tiatterin harjoitusta?
KALLIO Railalle.
Niin, milloinka me päästään alkamaan?
RAILA
Ajattelimme, että jos huomenna kokoonnuttas sinne talolle
keskustelemaan. Rooliakin on jo jaettu, mutta niitä sopii sitten
vaihtaa ja ottaa pois, jos ei kelpaa.
KALLIO
Mitä kappaleilta on ajateltu?
RAILA
Tukkijokea nyt ensialuksi.
KALLIO
Vai niin. On siis lauluvoimia käytettävissä?
RAILA
Onhan niitä, ja täällä pidetään paljon laulusta.'
KALLIO
Aloitetaan vaan. Mutta asiasta toiseen: onko teillä hankittu minulle
asuntoa?
RAILA
Jaa. Tässähän sitä olisi ensialuksi ja tiedossa on useampaan palkkaan.
KALLIO
Taloihin, vai?
RAILA
Niin. Alataloon ja Pöytyään.
KALLIO
Tapaako sellaisissa taloissa olla yksinäisiä huoneita? Ennen kaikkea
tarvitsen sellaisen.
RAILA
Kyllä niissä on. Ja onhan varaa valita. Kyllä täällä asuntoja löytyy,
jos vaan ei sillä nimellä muualla maailmassa ymmärretä muuta.
KALLIO
No, sehän on hyvä. Ehkä jo saamme tänään muuttaa?
RAILA
Miten vaan. (Nousee.) Kysyn heti puhelimella asian selväksi.
KALLIO
Onko heille puhelimet?
RAILA
Joka talossa täällä on puhelin. (Menee oikealle.)
KALLIO
Näyttää varakkaalta tämän puolen seutu?
ISÄNTÄ
Sellaista hyvinvoipaa paikkakuntaahan tämä on. Ja täytyyhän sitä jotain
jäädäkkin, kun kerran tekee työtä. Sadan tynnyrin talojahan nämä vaan,
ehkä parin varakkaimmat — — — nimittäin viljelysmaata.
KALLIO
No, te pidätte majataloa?
ISÄNTÄ
Pidänhän tuota, tai oikeammin äiti pitää. Täytyyhän sitä jonkun, kun
kerran se on laki ja asetus. Talo se on minulla tuossa vähän matkan
päässä ja äidillä toinen, vaikka se on kylmillä — työvoiman takia.
Perintötaloja näet ja siellä ne ovat maatkin.
KALLIO
Ja tämä vielä?
ISÄNTÄ
Ettäkö tämä?
KALLIO
Niin. Talohan se on tämäkin talo?
ISÄNTÄ
Mitäs tämä. On kirkonkylässä, siksi tässä asutaan. Mutta jos herralla
sattuu olemaan aikaa pistäytyä siellä maatalossa, niin siellä se on
talo.
KALLIO
Vai niin... Katsoppas vaan... Kiitoksia — ainahan sitä sen verran
aikaa saa... Mutta kesken kaiken — (Nousee.) Minulla on hirveä nälkä,
voisikohan saada jotakin päivälliseksi?
ISÄNTÄ
Kah! Saahan sitä! Johan se on nälkä ja Helsingistä vielä kun tullaan.
(Nousee.) Sanon heti tuonne sisälle.
RAILA tulee oikealta. Isännälle.
Ilmoittivatko pöytyäläiset teille mitään asunnosta?
ISÄNTÄ
Kyllähän ne sanoivat, että eikö herra voi asua majatalossa, kun
kuulemma heiliä on ahdasta.
RAILA
Ahdasta! Kahdeksan henkeä ja kymmenen huonetta!
ISÄNTÄ
Samaa sanoin minäkin ja muistutin myöskin pykälistä, jotka kieltävät
samaa matkustajaa asumasta pitempää aikaa majatalossa.
KALLIO
Minkä vastauksen saitte?
RAILA
Emäntä siellä vaan oli kotona. Emäntä näkyi panevan vastaan, mutta
isäntähän se asiat päättää.
ISÄNTÄ
Joo! Kyllä se niin on, että isäntä —
KALLIO
Ei, ei, ei! Ilman emännän lupaa minä en uskalla tulia isännän taloon.
RAILA
Ei se aivan niin ole täällä. Emännät täällä kyllä paljon mekastavat,
mutta isäntä se laarit lukkoon lyö. Niin ettei se mitään tee, jos
emäntä vastaan panee, kyliä siitä heltyy, kun tiukkaa.
KALLIO
Mahdollista kyllä, mutta minä en ole tottunut tiukkaamaan. Mitä hän
sanoi syyksi?
RAILA
Kun ei muka tunneta. Ties mikä lie j.n.e. Tällaiset syyt voi vierittää
harteiltaan persoonallisella esiintymisellä.
KALLIO
Mutta mainitsittehan äsken, että teillä on toinenkin paikka
tiedossanne? Jos sieltä heltyisi emännän luvalla?
RAILA
Aivan oikein: Alataloon. Niin. Kyliä meillä asuntoja on, olkaa aivan
huoletta! Minä kysyn sieltä. (Menee oikealle.)
ISÄNTÄ menee keinutuoliin istumaan.
Se on sellaista täällä maalla, että vieras on aina vieras. Ennen se oli
toista, mutta nykyaikana —
KALLIO harmistuneena.
Annetaan vieraan kuolla nälkään, tai tuulettaa itseään pellolla!
Jumalan kiitos, että tällä kertaa ollaan majatalossa! Kävelee hetkisen.
— Niin, sitä ruokaa jos isäntä voisi toimittaa. Vakuutan, että minulla
on nälkä.
ISÄNTÄ nousten nopeammin.
Aivan oikein! Sitä ruokaahan minun piti — — — Heti ilmoitan.
MAIJA tulee oikealta tuoden kahvia tarjottimella.
Tässä olisi kahvia?
ISÄNTÄ
Vie herralle, vie herralle, hänellä on nälkä! (Maija vie kiireesti
herralle.) Ja nouda sitten uusia perunoita pellosta! Pyöräytä läskiä
pannulla! Käy aitasta paksua piimää ja kiepauta juustokimpale pöydälle!
KALLIO ottaa kahvia Maijalta, hymyilee.
Vieläkin se on sitä vanhaa ja voimakasta, se piimä?
ISÄNTÄ
Mistäs se täällä olisi heikontunut? Tykkääkös herra kaurapuurosta?
KALLIO
Jos se on samallaista kuin Helsingissä, niin en.
ISÄNTÄ
Minkälaista se siellä on?
KALLIO seiväsputinkia!
ISÄNTÄ Maijalle.
Pistä puuro tulelle heti. Herra saa tynnyrin rukiita joka seipäästä,
jonka löytää minun putingistani.
MAIJA panee tarjottimen pöydälle.
Uskallankohan minä?
ISÄNTÄ
Häh? Miksi et uskaltaisi?
MAIJA
Kun emäntä sanoi, ettei mitään saa laittaa, ainoastaan vain kylmää
ruokaa?
KALLIO panee kupin pöydälle, jää ihmetellen kuuntelemaan.
Minulleko?
MAIJA
Niin. Emäntä sanoi. (Hämmentyy.)
ISÄNTÄ
Lempo soi, minä se olen isäntä! Tee, kuten käskin, ja muista että se
olen minä, joka laarit lukkoon lyön!
EMÄNTÄ tulee kiireesti perältä ilman sirppiä.
Ei tästä päivästä mitään tule! Ei niitä saa tänään mihinkään! Yksin
renkipoikakin on saanut roolit ja nyt niitä luetaan heti kun silmä
välttää. (Huomaa vieraan.) — Vai niin. Tuoko se nyt on?
ISÄNTÄ
Se, se se on.
EMÄNTÄ
Vai se se nyt on... Kovin on laihakin, raukka. (Menee luo.) Oletteko
saanut mitään suuhunne?
KALLIO hölmistyneenä.
En, en — — — ettette vaan ole talon emäntä?
EMÄNTÄ
Kyllä se minä olen.
KALLIO
Jaha — nimeni on Kallio — terveisiä Helsingistä. (Tarjoaa kättä.)
EMÄNTÄ tervehtää.
Terve, terve! No, siellä Helsingissä on kuulemma hyvin huonoa sen ruuan
saanti?
KALLIO
On — on — hyvin huonoa — nälkää näkevät — — —
EMÄNTÄ
Siltä se näyttää. Teillä on siis nälkä...?
KALLIO
Minullako? Niin — — (Ei oikein tiedä mitä vastaisi emännälle.)
ISÄNTÄ
Annoin Maijalle juuri määräykset.
EMÄNTÄ isännälle.
Joudan itse tällä kertaa. No, kahvia te olette jo saanut, huomaan ma!
(Maijalle.) Vie kahvitarjotin pois.
KALLIO
Tässä — (Antaa tarjottimen.)
EMÄNTÄ Maljalle.
Ja käy sitten perunat konttoorista!
ISÄNTÄ Maljalle.
Ja läski ja piimä — mutta joudu!
EMÄNTÄ lujasti isännälle.
Sanoin jo, että joudan itse tällä kertaa! (Menee Maijan kanssa
oikealle.)
KALLIO katsoo emännän jälkeen.
Koko lailla tukeva ihminen... (Isännälle.) Kyllä kai se niin taitaa
olla, että emäntä se laarit lukkoon lyö — vai mitä isäntä?
ISÄNTÄ
Se on tuo äiti niin tottunut niihin pykäliin majatalon pitäjänä. Hänen
hallussaan on näet ollut tämä homma jo pitemmän aikaa. Minä siellä
maatalossa...
KALLIO
Niin, niin — Ja kun se on tarpeeksi suuren välimatkan päässä täältä,
niin ei teillä mitään hätää ole!
ISÄNTÄ
Kah, onhan sinne kuusi kilometriä.
KALLIO
No, sittenhän! — — — (Naurahtaa.)
RAILA tulee oikealta.
Näyttää siltä, kuin emännille olisi pistänyt pirut mieleen. Sieltäkin
oli isäntä eloa korjaamassa ja emäntä sanoi, että tarvitsee se
Maijastiina ja Ollikin eri huoneet, nuoria kun ovat.
KALLIO
Ketkä nämä Maijastiina ja Olli sitten ovat?
RAILA
Talonväkeenhän ne kuuluvat, vaikka sukua ovat renki ja piika.
KALLIO
Vai niin. (Istuutuu.) Minut aijotaan sitten jättää majataloon asumaan?
RAILA
Ei, ei. Kyllä me asunnon hankimme. Kun menemme yhdessä Alatalon isännän
puheille, niin kyllä sieltä lohkeaa.
KALLIO
En minä rupea »tiukkaamaan», asun sitten ennen vaikka täällä.
EMÄNTÄ tulee oikealta tuoden päiväkirjaa.
Tässä olisi päiväkirja, johon Olisi kirjoitettava kaikki mikä on
passissanne. Joko olette sen näyttänyt?
KALLIO
En!
EMÄNTÄ
No, mieheni saa sen tarkastaa! Muuten majatalon säännöt kieltävät
pitämästä samaa matkustajaa luonaan enempää kahta vuorokautta. Niin,
että tiedätte sen.
KALLIO nousten äkkiä.
Minä tiedän sen! Ja luultavasti en viivy täällä muutamaa tuntiakaan!
(Kävelee hermostuneena.)
EMÄNTÄ
Sitä parempi meille! Emme ole juuri tottuneetkaan vieraisiin!
KALLIO
Siltä se näyttää, mutta tällä kertaa saatte luvan tottua! — Joko ruoka
pian tuodaan?
EMÄNTÄ
Tuodaan kun keretään! (Menee oikealle. Päiväkirja jää pöydälle.)
KALLIO Railalle.
Milloin täältä lähtee ensimmäinen postihevonen rautatietä kohti?
RAILA
— — Ensi torstaina — — muitta — —?
KALLIO
Voiko täältä saada kyytiä mistään asemalle?
RAILA
Pahoin pelkään, että kaikilla on hevoset eloa korjaamassa.
KALLIO menee kiivaasti oikealle ja tyrkkää oven auki.
Hevonen valjaisiin tunnin sisällä!
EMÄNTÄ tulee ovelle.
Majatalon hevoset eivät ole palanneet kyydistä ja omat ovat eloa
korjaamassa. (Menee takaisin.)
(Isäntä nousee ja poistuu kuin varkain oikealle.)
KALLIO
Näyttää siitä, kuin olisi pakko pysähtyä toistaiseksi.
RAILA
Aijoitteko sitten — —?
KALLIO hermostuneesti.
Tietysti aijoin! En suinkaan voi pellolle asustautua.
RAILA
Tyyntykäähän toki. Tietysti teille asunto hankitaan, kun se on kerran
luvattukin.
KALLIO
En minä väkisin mihinkään tunkeudu!
RAILA päättävällä äänellä
Odottakaa hetkinen, minä käyn vielä puhelimessa. Ja se on ihme jos en
minä nyt onnistu! (Menee oikealle.)
KALLIO kävelee muutaman kerran edestakaisin.
Mitähän ne oikein ajattelevat minusta! (Istuutuu.)
MAIJA tulee kantaen tarjottimella ruokia: kylmiä perunoita, silakoita,
kovaa leipää ja maitoa. Seisattuu ovelle.
Tässä olisi ruokaa...
KALLIO
Jaha! Tuokaa se tänne, tänne!
MAIJA tuo nopeasti, aivan kuin pelästyneenä, ja asettaa sen pöydälle.
KALLIO
Kas niin. Sillä tavalla, tyttöseni. Mikä sinun nimesi on? — — Mutta
tässäkö kaikki?
MAIJA
Puuro tulee kohta...
KALLIO
Mutta entäs läski? — Ja perunat — nämähän ovet kylmiä, piru vie!
ijankaikkisia vanhoja — ja mikä tämä on? (Heiluttaa kuivaa silakkaa
hännästä.)
MAIJA onnettomana.
Silakka...
KALLIO
Silakka! Kas vaan, en ollut enää tunteakaan silakkaa! Mutta piimä —
missä on se vanha voimakas piimä, jota isäntä lupasi?
MAIJA
Piimä... Niin sitä ei ole...
KALLIO
Ja isäntä sanoi, että sitä on?
MAIJA
Niin, kyllä sitä on aitassa...
KALLIO
Kas vaan. On ja ei ole. Mitä se semmoinen on! Käy nopeasti piimä
aitasta! — Missä isäntä on?
MAIJA
Läksi maatalolle.
KALLIO
Mikä hänet sinne lennätti!
MAIJA
En minä tiedä.
KALLIO
Kaunis isäntä! No, mene ja nouda piimä aitasta — ja läski myöskin.
(Maija juoksee ovelle.) Ja muista — juusto puuttuu myöskin!
(Maija menee perältä.)
KALLIO ottaa leipää ja etsii voita.
Saakeli! Tyttö on unehuttanut voin! (Koputtaa veitsellä tarjottimeen.)
Hei! hei! Emäntä!
RAILA tulee oikealta harmistuneena.
Hyvin kävi. Heillä ei ole puhelin kunnossa.
KALLIO
Vai niin. Niin, niin tietysti. Kun luvattiin piimää, juustoa ja ties
mitä kaikkea, ja tuodaan — herra ties mitä kaikkea!
RAILA
Joko ilmoititte sisälle?
KALLIO
Johan minä olen ilmoitellut. Emäntä, emäntä! (Hakkaa tarjottimeen.) —
Vai ei ole kunnassa.
RAILA
Ei. Mutta menemme katsomaan. Varovaisuuden vuoksi minä käyn sentään
tässä likellä erään johtokunnan henkilön puheilla. Heillä on kamani
ollut jo pitemmän aikaa kylmillä; niin että on varalta, jos yhdestä
epäonnistutaan. Tulen kohta takaisin. Hyvää ruokahalua! (Menee perältä.)
KALLIO
Kiitos. (Katsoo tarjottimeen ja sitten kiukkuisesti oveen.) Emäntä,
emäntä! (Juo maitoa odottaessa.)
EMÄNTÄ tulee, tuoden puurovatia.
Tässä on puuroa!
KALLIO
Hyvä on — mutta voi puuttuu pöydästä ja oikea piimä!
EMÄNTÄ
Te helsinkiläiset olette tottuneet ronklaamaan, mutta minä huomautan jo
heti alussa, että täällä maalla se ei käy päinsä. Täällä ollaan totuttu
tekemään työtä ja syömään mitä kulloinkin on. Ja jos aiotte täällä
viihtyä, niin saatte luvan oppia heti nämä alkeet. Maassa maan tavalta
tai maasta pois! (Menee oikealle.)
KALLIO nousee harmistuneena, kuin aikoen lähettää hyvän sanatulvan
hänen jälkeensä, mutta malttaa mielensä.
Herra armahda! Liian tukeva hän on minun mittailtavakseni! Ihanaa
väkeä! (Istuutuu ja vilkasee vielä ovelle.) Minut raahataan tänne
satojen virstojen takaa, luvataan asunnot, luvataan piimää ja kun tulee
aika, niin ei anneta mitään! Haukutaan suut, silmät, korvat täyteen ja
neuvotaan maasta pois! (Käypi ruuan kimppuun ahneesti.
MAIJA tulee perältä, kantaen piimävatia — vilkuu arasti oikealle.
Tässä olisi, herra — — —
KALLIO kääntyy.
Vihdoinkin! Tänne, tänne, tänne!
MAIJA juoksee luo.
KALLIO
Kas niin. Sillä tavalta. Ja nyt käy läski, juusto ja voi, niin olet
kiltti!
(Maija juoksee perälle.)
KALLIO maistaa piimää.
Oikein! (Maistaa.) Tämä on sitä oikeaa, vahvaa ja voimakasta... (Syöpi.)
EMÄNTÄ tulee tuoden voita.
Tässä sitä nyt on, kun keretään niin tuodaan. Ei täällä serveerata
lentokoneella.
KALLIO syöpi hyvällä ruokahalulla.
Hyvä on!
EMÄNTÄ
Kylläpä sillä raukalla on nälkä, mutta — — (Huomaa piimä-vadin.) Mitä,
eikös se ole piimää?
KALLIO
On, on ja hyvää piimää onkiin!
EMÄNTÄ
Kerma päällä — aivan kuorimatonta vielä? Mistä olette sen saanut?
KALLIO pitäen vadista kahdella kädellä kiinni.
Mitä piruja se teille kuuta! Suokaa edes ruokarauha ihmisille!
EMÄNTÄ
Kyllä, kyliä, hyvä herra... (Menee oikealle.)
MATTI tulee perältä taluttaen pientä kerjäläispoikaa.
Tässä se nyt on —
KALLIO
Tänne, tänne, pian, ennenkuin emäntä tulee! (Kääntyy oveen päin.)
MATTI taluttaa pojan luo.
Ei se sentään ollut tämän vaarallisempi.
KALLIO katsoo häntä.
Mikä niin?
MATTI
Kah, karkuri-Jamen — — —?
KALLIO
Juokse hiiteen pöllö ja vie tuo kakara mukanasi!
EMÄNTÄ tulee oikealta.
Joko päiväkirja on kirjoitettu?
KALLIO
Ei vielä! — Ja antakaa minulle ruokarauha, senkin tomppelit!
EMÄNTÄ huomaa Matin.
Siinähän sinä olet! Mihin sinä pellolta karkasit?
MATTI
Kah, kun karkurilainen — se suuri lurjus — sanottiin liikuskelevan
Nakkilassa, niin minä —
EMÄNTÄ
Niin sinä heti tietysti! No, löysitkös karkulaisen?
MATTI
Löy — sin — hän tuon pojan — — —?
EMÄNTÄ
Tuon lapsen? Kuule, missä sinun järkesi on?
RAILA tulee perältä.
Ei! Nyt alan minäkin jo hermostua! Heillä vuotaa katto!
KALLIO
Vuotaako heillä katto?
RAILA
Vuotaa ja sitäpaitsi he ovat sijoittaneet sinne porsaita!
KALLIO
— — — Porsaita!
MAIJA tulee perältä kantaen juustoa, mutta kun huomaa sisälläolijat,
niin pelästyy, pudottaa juuston ja juoksee ulos.
EMÄNTÄ huomaa Maijan ja juuston putoamisen, huutaa jälkeen.
Maija! Maija hoi, juusto putos! (Ottaa juuston ylös ja jää katsomaan
Kallioon.) Vai niin. Vai siltä tavalla! Nyt minä ymmärrän, mistä te
piimää saitte. Odottakaa hetkinen! (Menee oikealle.)
KALLIO
Nyt on piru irti! Kuulkaa. _Minä vuokraan sen huoneen_...?
Väliverho.
TOINEN NÄYTÖS.
Näyttämönä suuri tupa. Vasemmalla ja oikealla ovet. Perällä ikkuna,
joka on auki ja josta on näköala pihalle. Oikealla peränurkassa
hellauuni. Vasemmalla peränurkassa kangaspuut. Samalla puolella
etunäyttämöllä puusänky, joka päivisin käy sohvasta. Oikealla
seinämällä suuri astiakaappi. Samalta puolella suuri ristikkojalkainen
lankkupöytä. Pitkin seiniä leveät penkit. Tupa tekee avaran ja
nykyaikaisen vaikutuksen.
Alatalon emäntä häärää ikkunan luona laittaen vasikan juomaa kahteen
ämpäriin.
Maijastiina kiertää kauhalla suurta pataa, joka on tulella.
EMÄNTÄ noin 40 vuotias, hoikka, terve ihminen.
Vai jo ne sinutkin saivat!
MAIJASTIINA noin 30-vuotias tyypikäs ja voimakkaan näköinen
maalaispiika.
Poropirkkohan minä.
EMÄNTÄ
Mikä se sellainen on?
MAIJASTIINA niistää käden selällä nenäänsä.
Ijankaikkinen vanha krapa!
EMÄNTÄ
No, miten se johtaja sinut sellaiseen rooliin pisti?
MAIJASTIINA
Sanoi, eriä se on edellytyksiä, vai mitä se on ja että se sopii minulle
kuin vakka ja kans — —
EMÄNTÄ jatkaa.
Ja lapsaus päälle!
MAIJASTIINA
Häh?
EMÄNTÄ
Niin, minä sanoin vaan, että se on lapsaus, niinkuin joskus sanotaan.
MAIJASTIINA
Kyllähän minä sanoin, että menisi se nuorikin vielä — mutta — — —
(Hämmentää.)
EMÄNTÄ
Mitä mutta?
MAIJASTIINA
Kysyi häntä josko on kokemusta.
EMÄNTÄ
Missä niin?
MAIJASTIINA
Kah, rakkauvessapa tietenkin.
EMÄNTÄ
No, oliko?
MAIJASTIINA
Mitäs se emäntä — milloin tässä sellaiseen olisi aikaa!
EMÄNTÄ
Ja sinä sanoit, ettei ole aikaa?
MAIJASTIINA
Niinhän tuota tulin sanoneeksi, ja siihen se sitten raukes. Sanoi,
ettei se ilman kokemusta käy.
EMÄNTÄ
Rakastaminenko?
MAIJASTIINA
Tarvitaan vähintäin vuoden kokemus.
EMÄNTÄ jääden katsomaan.
Sen se riivattu valehteli!
MAIJASTIINA
Suutuin minäkin jo. Vai vuoden! Ja jos se vielä olisi päästellyt, niin
olisin kai jo minäkin sanonut, ettei siihen mitään vuotta tarvita. Sen
verran sitä on minullakin kokemusta. — Ja sitten se lykkäsi Poropirkon
— siihen tukkijokeen.
EMÄNTÄ
No, entäs toiset?
MAIJASTIINA
Niin, toisetko?
EMÄNTÄ
Niin, Olli esimerkiksi? Mitä hän sai?
MAIJASTIINA
Joku tulari, vai mikä se lie ollut! Katkismusta se joutuu tavaamaan,
kuulemma.
EMÄNTÄ
Sitten se on paikallaan.
MAIJASTIINA
Onhan se. Ollilla kun se on se ijankaikkinen pää.
EMÄNTÄ nostaa ikkunasta ämpärin pihalle ja huutaa:
Vasu, vasu, vasu, vasu, vasu!
(Kuuluu vasikkojen ammuntaa ja laukkausta ikkunan luo.)
MAIJASTIINA
Olli se otti vaan ja sanoi, että voipihan sitä koettaa.
EMÄNTÄ ottaa toisen ämpärin ja nostaa sen myöskin ulos.
Vasu, vasu, vasu, vasu!
MAIJASTIINA
Sitä se vaan, kun ei pysty puhumaan oikein.
EMÄNTÄ ikkunassa.
Hidashan se on, Olli. — Vasu, vasu, vasu. (Viimeiset hyväilevällä
äänellä.)
MAIJASTIINA
Mutta ei siinä kuulemma tarvitse paljon puhuakaan! Silloin tällöin vaan!
EMÄNTÄ
Sitten se on paikallaan.
MAIJASTIINA
Ja rakkauttakin kuulemma on. Oppii rakastamaan.
EMÄNTÄ tulee Ikkunasta korjaamaan jätteitä työstään.
Siitä kai ei tule mitään!
MAIJASTIINA
Niin no, minähän sen tiedän jos kukaan. Oikein hytkäytti, kun kuulin.
Ja nauroi se Ollikin.
EMÄNTÄ
Eikö sanonut mitään?
MAIJASTIINA
Vilkasihan se minuun, että mitä minä muka siihen, ja päästi sitten
hevosen naurun... (Nauraa.)
EMÄNTÄ
Sen arvaa. (Nauraa.)
MAIJASTIINA
Mutta paikallaan se on sekin. Siitenpähän oppii sitäkin, jos tässä
vielä joskus sitä tarvittaisiin.
EMÄNTÄ on korjannut viimeiset. Tulee Maijastiinan luo.
Niin, sitä minä olen tuuminutkin. Tuossa on kaksi kamaria teille, jos
niin kuin menisitte yhteen. Puhuin siitä isänkin kanssa ja hän oli
samaa mieltä.
MAIJASTIINA keskeyttää työnsä ja jää katsomaan.
Kyllähän minä, mutta se Olli — kun ei saa sanaa suustaan, toljottaa
vaan. Ja eikähän se nuorelle tytölle kuulu aloittaa.
EMÄNTÄ
Kiireittä sitä kuitenkin on pitäminen. Raila juoksee ja hosuu kuin
vimmattu sen asuntonsa kanssa. Jäätte pian ilman asuntoa!
MAIJASTIINA
No, eikös sitä voi sitten niinkuin ennenkin?
EMÄNTÄ
Ei voi. Nuoret ihmiset — ja kun kerran on tilaa...
MAIJASTIINA
Mutta piisaisihan se yksikin.
EMÄNTÄ
Eikä piisaa. Käiksi täytyy olla. Koko ikänne olette taloon tehneet
työtä — olisihan ikuinen häpeä, jos en osaa rakennuksesta teille
luovuttaisi. Ja siksi toiseksi, tämä on päätetty asia isän ja minun
välillä ja koettakaa suoriutua naimisiin.
MAIJASTIINA
Mutta kun se ei kosi?
EMÄNTÄ
Kosi sinä sitten! Taikka minä sen teen!
MAIJASTIINA
Ei, ei emäntä. Se ei oikein sovi. Antakaa sen nyt ensin oppia
rakkautta, kun on kerran opettajakin.
EMÄNTÄ
Mutta jos opettaja vie oppilailtaan katon?
MAIJASTIINA
— Eihän — — mitenkä hän — — mitä se emäntä nyt meinaa?
EMÄNTÄ
Tänä iltana ovat uhanneet tulia katsomaan ja vie se sen, jos ette
ajoissa pidä puolianne! (Olli tulee vasemmalta.) Laitakin vaan asiat
kuntoon. Minä menen panemaan vasikat läävään. (Menee vasemmasta ovesta.)
OLLI noin 30 v. tyypikäs, hidasluonteinen, matala maalalsrenki — on
pannut hatun naulaan ja istuutunut puusohvalle.
MAIJASTIINA on katsellut häntä koko ajan, mutta kun Olli vilkaisee
häneen, pelästyy hän yht'äkkiä ja rupeaa kiivaasti pyörittämään
kauhalla pataa.
OLLI Hetken perästä.
Jokos se illallinen pian?
MAIJASTIINA
— Johan se. (Paussi.)
OLLI miettii hetken.
— — — Eikös sinun nimesi ole Maija?
MAIJASTIINA hölmistyy.
— Häh? — Mitä sinä nyt?
OLLI
— Niin vaan, kun siinä kirjassakin on Maija.
MAIJASTIINA
Missä kirjassa?
OLLI
Kah — tukkipojassa!
MAIJASTIINA
Onko siinä Maija?
OLLI
On ja aika Maija onkin!
MAIJASTIINA
Vai niin. Mitä se siinä tekee?
OLLI
Sen tularin kanssa se siinä — —
MAIJASTIINA
Ettäkö ihan — — -?
OLLI
Sen kanssa se. (Ottaa kirjan poveltaan.) Ja tulari laittaa sille
kengätkin...
MAIJASTIINA keskeyttää työnsä.
Elähän nyt ihmeitäsi Ja mitä se vielä — —?
OLLI
Opettaa sille katkismusta, juottaa sille kahvia ja myötäänsähän se sen
ympäriltä häärää.
MAIJASTIINA
Voi sun sentään! — Annappas kun katson. (Menee kiireesti luo ja ottaa
Ollilta kirjan.)
OLLI
Ja naimisiin ne lopulta — — —
MAIJASTIINA
Naimisiin! — — — Kuule, kuka sen sai?
OLLI
Priittahan sen sai...
MAIJASTIINA huudahtaa.
Priitta! — Hänestä ei siihen ole!
OLLI äkkiä.
Sitähän minäkin! — että, kyllä — herra nyt erehtyi.
MAIJASTIINA
Priitta! — kun on laihakin vielä!
OLLI
Sitähän minä — laihahan se...!
MAIJASTIINA
Priitta! — juuri ja juuri, että itse osaa lukea!
OLLI
Niin mitenkä hän sitten toista?
MAIJASTIINA
Ja minulle lykkää vanhan kravan ja sanoo, että kokemusta — —! Nyt minä
suutun! (Menee ja pyörittää kiivaasti pataa.)
OLLI
Sitä minä tässä olen tuominnut, että muutettava se rooli on — — —
MAIJASTIINA
Sellainen rooli! — Herra saa itse pelata Pirkkonsa!
OLLI
Niin. Sanottava siitä on. Ja muutettava se rooli on.
Minä ajattelin —? — — Vai mitä sinä ajattelet?
MAIJASTIINA
Minäkö? Suuttuneena. — Minä ajattelen —? — — van mitä sinä ajattelet?
OLLI
Niin — tuota — että, kun sinun nimesi on Maija?
MAIJASTIINA
Niinhän se on.
OLLI
Ja sen Maijan nimi on Maija?
MAIJASTIINA huomaa viittauksen
— Tarkoitatko, että — —?
OLLI
Niin... Eikös se ole oikeus ja kohtuus, että Maija on Maija...?
MAIJASTIINA kainosti.
On!...
OLLI
Niin minä tässä tuumin.
MAIJASTIINA jättää padan. Äkkiä.
Mutta se herra?
OLLI
Siinä se on niksi. Kun sanoi kehno siinä esipuheessaan, ett'ei hän
siedä vastaan hankottelemasta.
MAIJASTIINA äkkiä huudahtaen.
Mutta nyt minä tiedän!
OLLI
Häh?
MAIJASTIINA
Hänen on pakko, jos ei tahdo jäädä taivasalle!
OLLI
Kuinka niin?
MAIJASTIINA
Herralla ei die kattoa päänsä päällä. Tänään on viimeinen päivä, kun hän
saa asua majatalossa. Ja tänään hän tulee tänne huonetta katsomaan!
OLLI
No, no?
MAIJASTIINA
Me emme anna hänelle huonetta! Meillä on kaksi kamaria, sanoi emäntä,
mutta me emme anna hänelle mitään!
OLLI huomaa
Heh! Sepä sattui! Niin meillähän on — isäntä puhui sitä samaa tuolia
pellolla — niin, meillähän on, mutta —
MAIJASTIINA keskeyttäen.
Me emme anna! — (Menee hämmentämään.) — Miltä sinä tykkäät, jos minusta
tulee Maija?
OLLI
— Kah, kah — mitäpäs minä!
MAIJASTIINA
Minä rupean heti tutkimaan! Mitä, katkismustako se opettaa?
OLLI
Katkismusta.
MAIJASTIINA
Ja sen minä osaan, kuin isä meidän. Ja kahviako? — Sitähän sinä latkit,
kuin vasikka! — Ja rakka — — - niin, kokemusta minulla myöskin on.
OLLI
— Mutta naimisiin?
MAIJASTIINA
Häh?
OLLI
Niin — Ne menevät naimisiin?
MAIJASTIINA
Menkööt! Luuletko sitten, etten minä pysty naimisiin!
OLLI
Kah, kah — — —?
MAIJASTIINA
Vaikka kymmenen kanssa, jos niikseen tulee!
OLLI
Mitäs sinä — turkkilainenhan kymmenen kanssa...?
MAIJASTIINA
No mitäs sinä sitten! — Käy puita sisään eläkä toljota, kuin
ijänikuinen kanto!
OLLI
Kah, käynhän minä vähemmälläkin. (Ottaa hattunsa.)
MAIJASTIINA
Ja pane ruokakello soimaan samalla!
OLLI
Saatanhan minä panna. (Menee vasempaan.)
MAIJASTIINA
Vai en minä pystyisi naimisiin! Sepähän nähdään: (Hämmentää toisella
kädellä pataa ja pitää toisella kädellään kirjaa avoinna.) Mitäs tässä
nyt seisoo? Lukee. »Ottiatuota» — Jaha. (Hämmentää ja lukee.) »Minä
olen ottiatuota. Minä en ole ottiatuota». — Hm — (Kohentaa tulta.
Lukee.) »Maija. Se on ottiatuota, eikä ole ottiatuota. Mitähän se
meinaa.» — Samaa voisin minäkin kysyä. (Hämmentää pataa.)
MAIJA tulee vasemmalta.
Ehtoota.
MAIJASTIINA
Ehtoota. — Kuule, saatko sinä tuosta selvää?
MAIJA menee luo.
Onko se rooli?
MAIJASTIINA
On. — Kun siinä seisoo »ottiatuota»?
MAIJA ottaa kirjan.
Niinhän siinä seisoo!
MAIJASTIINA hämmentäen pataa.
Mikäs se sitten on, se ottiatuota?
MAIJA
Se on Tolari.
MAIJASTIINA
Olli vai?
MAIJA
Ollipa tietenkin!
MAIJASTIINA
Mitä se sitten sanoo siinä Maijalle?
MAIJA
Se sanoo paljonkin. He ovat pariskunta ja saavat kuuliaisia lapsia!
Minä osaan koko kirjan ulkoa.
MAIJASTIINA lakkaa hämmentämästä.
Herra hyvästi siunatkoon! — Lapsia?
MAIJA
Niin. Kaksi kääröä. Niin seisoo kirjassa.
MAIJASTIINA
Ja Priitalla sellainen rooli! — Mitä lapsia Priitta voi saada, vanha
ihminen!
MAIJA
Eei — mutta kirjassa — — — Mitä sinä sanoitkaan?
MAIJASTIINA
Priitta ei siihen kykene! (Alkaa hämmentää pataa.)
MAIJA
Priitta on kuin luotu siihen!
MAIJASTIINA suuttuen.
Sellaiseen rooliin! — Ettet vähän häpeä!
MAIJA
Kah — Niin sanoi johtaja.
MAIJASTIINA
Sanokoon mitä sanokoon, mutta sen saamme nähdä! — Hämmennäppäs tuota
pataa, ettei pala pohjaan. (Äkkiä.) Mitä sinä läksit?
MAIJA
Sitä vaan, että joko ne ovat käyneet?
MAIJASTIINA
Kutka?
MAIJA
Kah, Raila ja herra?
MAIJASTIINA
Ettäkö huoneita katsomassa? — Eivät ole käyneet. Kas niin. (Antaa
kauhan.)
MAIJA
Kyllä ne sitten pian tulevat. (Menee hämmentämään.)
MAIJASTIINA
Tulkoot vaan! — Minä pistäännyn vähäin halkovajassa neuvottelemassa
Ollin kanssa, hän on siellä puita pienimässä. — Siinä on suola jo.
MAIJA
Kuulehan, Maija! Emäntä puhui, että te saatte eri huoneet, molemmat.
Mitä sinä sillä teet?
MAIJASTIINA
Eipä tiedä, vaikka tekisinkin! (Menee ovea kohti.)
MAIJA
Johtaja on ilman asuntoa. Tähän asti on hän pykälien mukaan saanut asua
meillä, mutta huomenna ajaa emäntä hänet ulos. Luovuta sinä kamarisi
hänelle.
MAIJASTIINA ovella. Tiukasti.
En. Ennen kuin asioista on tullut selvä. — Pyöritä pataa! (Menee
vasemmalle.)
(Ruokakello soi.)
MAIJA
Ai! Ruokakello soi, eikä vielä astioitakaan ole pöydällä! (Juoksee
kaapille, ottaa lautasia, veitsiä ja haarukoita ja asettelee niitä
pöydälle.)
ALATALON ISÄNTÄ tulee vasemmalta. Noin 40 v. hoikka, pitkä mies
työtamineissaan. Panee hattunsa naulakkoon.
Maijako se täällä emäntänä häärää?
MAIJA
Minähän tähän satuin! Stiinalla oli vähän asiaa ulos.
ISÄNTÄ istuutuu
No, teillä on pelto kuhilaissa. Joko pian joudatte meitä auttamaan?
MAIJA
Eiköhän. Ainakin Matti ja Eero joutavat.
ISÄNTÄ
Miksei Maija?
MAIJA
En minä tiedä, kun meillä on se johtajakin vielä — — —
ISÄNTÄ
Hm. En minä siitä esivallasta välitä. Ei siitä ole enää pellolle.
Hämmentää vain toistenkin työhalun niillä ryövärijutuillaan.
MAIJA
Hulluhan se vähän on. Vangitsi tässä muutama päivä sitten erään
kerjäläispojan, mutta emäntä antoi hänelle selkään! (Nauraa.)
ISÄNTÄ hetken mietittyään.
Mikäs se on se johtaja, joka teillä asuu?
MAIJA
Johtajako? Kah, johtajapa tietenkin.
ISÄNTÄ
Niin, mutta mihin hän pystyy?
MAIJA
Tiatteriin — eikös isäntä sitä tiedä?
ISÄNTÄ
Tiedän, tiedän. Mutta minä tarkoitan työtä.
MAIJA
En minä tiedä. Hän on herra!
ISÄNTÄ
Herra! — Ja ilman asuntoa! — — Eikö hän ole vielä saanut asuntoa?
MAIJA
Ei. Lupasivat tulla tänään tänne.
ISÄNTÄ
Hm. En minä tiedä sellaisille herroille antaa asuntoa.
EMÄNTÄ tulee vasemmalta.
Kas, Maija!
MAIJA
Minä rupesin täällä emännäksi, kun Stiinalla oli asiaa ulos.
EMÄNTÄ menee uunin luo ja kohentaa tulta.
Siitä Railan Väinöstäkin uhkaa tulla tyhjäntoimittaja! (Puhaltaa
uuniin.)
ISÄNTÄ
Kuinka niin?
EMÄNTÄ
Kas, sen herran kanssa se juoksee pitkin kylää ja viljavainioita.
MAIJA
He katselevat maita. (Menee hämmentämään vellipataa.)
EMÄNTÄ
Mitä tehnevät! Mutta töistä ei tule mitään pelloilla — Sirpit
seisahtuvat ja työväki rupeaa seuraamaan heidän esimerkkiään.
ISÄNTÄ
Taitaa olla parasta, kun sanoo sille Railan Väinölle, että hän lähettää
sen herransa sinne mistä on tullutkin!
EMÄNTÄ
Mitä hänestä < tänne hilasivatkaan!
MAIJA
Kah, kun piti näytelmäseuraa saada kuntoon ja siihen tarvittiin johtaja.
ISÄNTÄ
Johtaja! — Eihän tuo edes tervehikkään, kun tulee vastaan.
MAIJA
Hän ei tunne isäntää.
ISÄNTÄ nousten
Eikä ole väliäkään!
OLLI tulee vasemmalta, sylys puita täynnä.
Herroja tulee, herroja tulee! (Viskaa puut uunin eteen.)
ISÄNTÄ
Ettäkö tulevat?
OLLI
Pihalla ovat, tarkastavat läävää, vasikoita ja kehuvat niitä niin
riivatusti.
ISÄNTÄ
Annappas äiti se takki sieltä kaapista.
EMÄNTÄ
Aivanko sinä pyhätakkiin?
ISÄNTÄ
Ei ne herrat ymmärrä muuten toisia herroja! (Menee oikealle.)
EMÄNTÄ Ollille.
Missä Stiina?
OLLI
Aitassa! Survoo pyhähametta ylleen! Muuttaa toisen lakin päähänsä.
(Emäntä menee oikealle.)
MAIJA hädissään on hämmentänyt pataa kiivaasti.
Olli, hämmennäppäs tätä pataa, ettei pala pohjaan, minä juoksen Stiinaa
auttamaan.
OLLI menee hämmentämään.
Käske se tänne! Sano, että nyt se asia ratkaistaan!
(Maija juoksee vasemmalle.)
OLLI polttaa jotenkin sormensa.
Äh — kun se räiskyykin ja on niin kuumaakin, kuin paholaisen kekäle!
(Hämmentää rajusti.)
(Raila ja Kallio tulevat vasemmalta. Kallio kesäpuvussa
ja keppi kädessä.)
RAILA huomaa Ollin.
No, jopa ovat, kun ovat Ollille pistäneet kauhan käteen!
OLLI nolona jättää kauhan.
Se oli — »ottiatuota», se Maija.
KALLIO jää katsomaan Ollia.
RAILA
Onko isäntä kotosalla?
OLLI
On, kamarissa.
KALLIO
Vai oli se — »ottiatuota», Maija, joka pisti kauhan käteen?
OLLI
Sehän se, siinä kiireessä. Ja eikä tuota ehtinyt edes ajatellakaan!
KALLIO
No, missä se Maija on?
OLLI
Niin — että, kumpainen Maija?
KALLIO
Onko niitä useampiakin?
OLLI
On. Meidän Maija ja majatalon Maija.
KALLIO
No, se teidän Maija?
OLLI
Se on »ottiatuota», aitassa. Kyllä se köhiä tulee.
KALLIO Railalle.
Ilmetty Tolarin tyyppi. »Ottiatuota» on jo hänellä veressä. Olisi Maija
vaan yhtä hyvä.
RAILA
Minä epäilen sen Priitan onnistumista. Mutta sittenpähän nähdään!
OLLI tulee lakki kädessä hitaasti keskinäyttämölle.
Tuota — — — olisi sitä vähän — niin — kuin — asiaakin —?
KALLIO
Antaa kuulua vaan.
OLLI
— — Se on — — — että — se Maija — tuota se meidän, on — »ottiatuota»
aika Maija?
KALLIO
Oo — Vai niin —?
OLLI
Se olisi kuin vakka ja kans', niinkuin herra sanoo, siihen tularin
Maijaksi?
KALLIO
Niinkö? No, sitten pitää hänen näytellä sitä!
OLLI
Mutta kun se on Pirkko nyt?
RAILA
Johtaja antoi hänelle Poropirkon kokeiltavaksi ja minä luulen, että se
on aivan paikallaan.
OLLI
Ijankaikkinen vanha rapa!
/RAILA
Hidashan se Stiina on Maijaksi, jos on Pirkoksikin — ei hän pysty
Tolaria selkään antamaan.
OLLI
Sekö? — Tyynessä vedessä ne kalat kutee!
'''RAILA
Ei pidä paikkaansa tässä.
OLLI
Pitää. Suomalainen sananlasku ei koskaan valehtele.
RAILA
Taidat puhua kokemuksesta? (Nauraa.)
OLLI
Kokemusta tai ei. Mutta kun sanon lyö, niin kyllä se tyttö vaan lyö.
(Molemmat nauravat.)
ISÄNTÄ JA EMÄNTÄ Tulevat oikealta vähän pukeutuneina.
RAILA
Siinäpä talon väki onkin. Ehtoota!
MOLEMMAT.
Ehtoota!
RAILA
Me tulimme nyt, niinkuin puhe oli, katsomaan niiltä huoneita...?
KALLIO menee isäntäväkeä kohti, kuin tervehtimään.
RAILA esittää.
Johtaja Kallio ja talon isäntä ja emäntä.
(Tervehtivät kädestä.)
KALLIO
Niin. Olimme iltakävelyllä ja päätimme pistäytyä sisään toivottamaan
onnea hyvän vuoden johdosta.
EMÄNTÄ
Kiitoksia vaan.
ISÄNTÄ
Kiitoksia, kiitoksia. — Paneppas, äiti kahvi tulelle...
KALLIO
Komeina rehoittaa maat ja minkälaiset maat? Silmänkanto-pellot! Oikein
tekee hyvää niitä katsellessa.
ISÄNTÄ
Vieraat ovat hyvät ja istuutuvat.
KALLIO
Kiitos.
RAILA Kalliolle.
Hyvä alku! (Istuutuvat.)
ISÄNTÄ
Jaa — että johtaja tykkää on komeat maat —?
KALLIO
On. Kerrassaan komeat. Kiersimme ympäri kirkonkylää.
ISÄNTÄ
Kävittekö korven puolella?
RAILA
Emme aivan siellä asti — mutta olen puhunut kyllä johtajalle...
ISÄNTÄ
Siellä ne maat ovat. Tässä ovat vaan kotipellot.
KALLIO
Todellakin! Täyttyy sanoa, että jos muualla maailmassa jotain
unohdetaan, niin täällä se monin kerroin korvataan. Tarkoitan työtä.
ISÄNTÄ
Niin. Eihän sitä tyhjillä tappuroilla maailman läpi päästä.
KALLIO
Eipä ei — — —
ISÄNTÄ
No, johtaja on täällä tiatteria opettamassa?
KALLIO
Olen. Eilen aloitimme.
RAILA
Ja alulla ollaan — olisi vaan saatava asunto johtajalle.
ISÄNTÄ
Tosiaankin. Herrahan on ilman asuntoa?
KALLIO
Niin, ikävä kyllä... (Naurahtaa.)
ISÄNTÄ
Juu — — onhan se ikävää. Hm...
RAILA
Ajattelimme, kun teillä on pari huonetta joutavana, jos luovuttaisitte
toisen niistä johtajalle?
ISÄNTÄ
Hm... onhan niitä huoneita. — Mitä sinä sanot, äiti?
EMÄNTÄ joka on järjestänyt pannun tulelle.
Mitäpä minä. Sinähän sen talon isäntänä tiedät.
KALLIO
Niin — Kyllä minä koetan olla mahdollisimman vähän vastuksina teille.
ISÄNTÄ
Hm... Voimmehan käydä katsomassa! (Nousee.)
RAILA
Pistäydytään katsomassa — jos johtaja niistä pitää...
KALLIO nousten.
Siinä suhteessa minä en ole vaativainen. (Menevät oikealle.)
EMÄNTÄ Ollille.
Juokse ulos ja käske Stiina sisälle. (Menee oikealle.)
OLLI On seisonut syrjässä koko ajan. Tajuaa asian.
— — Ottiatuota! (Aikoo ulos.)
MAIJASTIINA Tulee samalla vasemmalta — pyntättynä.
OLLI
Siinäpä sinä! Kuule, nyt ne vievät!
MAIJASTIINA
Minkä niin?
OLLI
Kah, kamarin, että jytisee!
MAIJASTIINA
No, puhuitko sinä niin kuin käskin?
OLLI
Puhuin ja johtaja sanoi, että sinun pitää saada se — —
MAIJASTIINA
No, anna sitten Viedä!
OLLI
Mutta Raila pakana sotki koko hyvät humalat!
MAIJASTIINA pelästyen.
Miten? Puhu!
OLLI
Sanoi, ettei sinusta muka ole.
MAIJASTIINA huudahtaen.
Minusta?
OLLI
Olet muka hidas ja mitä kaikkea!
MAIJASTIINA kävelee harmissaan.
Se maitovarsa!
OLLI
Etkä muka pysty minua antamaan selkään — — —
MAIJASTIINA äkkiä seisattuu.
Etten minä sinua pysty antamaan selkään?
OLLI vähän väistyen.
Sitähän minä sanoin, mutta siihen se vaan raukes.
MAIJASTIINA
No, etkö sinä voinut sanoa, että saat harva se päivä selkääsi?
OLLI väistyen yhä.
Kyllähän minä koetin.
MAIJASTIINA matkien.
Koetit! — (Kävelee.) Ja nyt ne ottavat kamarin ja sitten se on selvä.
OLLI
Selvähän se.
MAIJASTIINA
Ja emäntäkin lupaa ja sitten syö sanansa!
OLLI
Mikä niitä herroja jaksaa vastustaa!
MAIJASTIINA
Mutta olihan isäntä miehinen mies luvannut kamarit sinullekin!
OLLI
Lupasihan se. Mutta kun kehui maat ja mantereet, niin siihen toppas.
Oikein tulin minäkin liikutetuksi.
MAIJASTIINA seisten kädet lanteilla topakkana.
No, olette te! Tallukoita koko miehet! Sillä tavalla voivat tehdä
kanssamme mitä haluavat.
OLLI
Voivathan ne...
MAIJASTIINA
Mutta se on stop nyt! (Lähtee kävelemään.)
OLLI hölmistyy.
— Häh?
MAIJASTIINA kääntyy ja polkee jalkaansa.
Stop että jytisee!
OLLI
Mitä tarkoitat?
MAIJASTIINA pui nyrkkiä Ollille.
Sanasta miestä ja sarvesta härkää! — (Lähtee kävelemään.) — — Vai
hidas! Kylää minä näytän, mitä tyvenessä uipi, jahka se tulee!
OLLI tulee rohkeammaksi.
Sietää hän saada vähän saparoilleen, kun sotkee asiat!
MAIJASTIINA seisattuu Ollin eteen.
Ja sinun myöskin — omaasi et pysty puolustamaan!
OLLI
Kyllähän minä — — (väistyy.)
MAIJASTIINA
Tillittämään, kun herrat puhuu! Nahjus! (Menee kävelemään.)
OLLI harmistuneena.
Sehän se Rai — — —
MAIJASTIINA
Saapas, koko mies!
OLLI suuttuu.
Elä jumalista, Maija!
MAIJASTIINA asettuu eteen.
Panetko sinä vastaan, mitä?
OLLI
— — — »Ottiatuota»?...
MAIJASTIINA ottaa tukasta.
Tuossa sinulle »ottiatuota»!
OLLI suuttuneena.
Maija — »Ottiatuota»!!
MAIJASTIINA lyö molemmille korville.
Siinä, siinä! — Kaikki tässä, »ottiatuota»!!
RAILA. KALLIO. ISÄNTÄ. EMÄNTÄ. Ovat tulleet edellisen aikana oikealta.
RAILA
Siinäpä saa mies oikein tukevasti! (Nauraa.)
KALLIO
Saa, kuin Maijan kädestä tukkijoella.
ISÄNTÄ
No, joko sinua taas löylytetään?
EMÄNTÄ tulee luo.
Mistä sinä mies parka taas saat selkääsi?
OLLI raivostuneena häpeästä ja harmista nostaa nyrkkinsä uhkaukseen,
Maijalle.
»Ottiatuota»!
MAIJASTIINA
Tahdotko viedä! (Käy uhkaavasti kohti.)
ISÄNTÄ Emännälle.
Elä, elä päästä niitä yhteen!
EMÄNTÄ asettuu väliin.
Seis, Malja! — Mistä te taas riitelette?
MAIJASTIINA kääntyy selin.
Ei mistään.
OLLI
— — Kun se oli, tuota — — —
MAIJASTIINA kääntyy ja karjasee.
— Häh! — Kahden asia ja kolmannelle korvapuusti!
Kaikki jäävät katsomaan.
RAILA purskahtaa nauramaan.
Hyvä, hyvä!
KALLIO nauraa.
Siinäpä vasta Maija!
ISÄNTÄ
Se on se meidän Maija.
EMÄNTÄ
Rauhoitu nyt Maija. Huomaa, että täällä on vieraitakin.
MAIJASTIINA
Olkoon! — Asia on meidän kahden.
ISÄNTÄ
On parasta, ettemme sotkeudu heidän riitoihinsa. Maija ei siedä lakia
poljettavan.
MAIJASTIINA
Ei siedäkkään, kuten te — ja moni muu! (Katsoo emäntään.)
EMÄNTÄ
Mitä sinä nyt — —?
OLLI kopeloi tukkaansa.
»Ottiatuota» kun kaikki hiukset 'lähtevät.
KALLIO tulee luo ja taputtaa Maijastiinaa olalle. Hymyillen.
En ole pitkään aikaan nähnyt noin rivakkaa Maijaa.
MAIJASTIINA
— — — Elkää taputtako.
KALLIO nauraen.
Aijotko minuakin panna saparoille?
Raila nauraa myös.
MAIJASTIINA
— Ei sitä tiedä. Minä en siedä makeiltavan. Täällä maalla ollaan
suoria, kuin honka, eikä luikerrella — (Näyttää sormellaan.) Noin
ikään. Te olette kyllä herra ja viisas opettaja, mutta tarvitaan sitä
muutakin kuin tiatteria ja kokemusta rakkauvessa.
EMÄNTÄ
No, no, Maija...
MAIJASTIINA
Jaa, jaa, emäntä. Te olette opettanut ja kasvattanut minua biplian ja
esikuvien kautta ja minä olen se miksi olette minut tehnyt. Niin oli
isänikin ja niinpä oli äitini. Kaikki olemme olleet yhtä perhettä ja
onnellisia olemme olleet.
EMÄNTÄ
Mutta, mikä Sinulla on, Maija?
MAIJASTIINA
Minä sanon vaan, mikä on totta.
ISÄNTÄ
Mistäs tässä oikeastaan on kysymys, Olli?
OLLI
— Niin — tuota — kun — Maija sanoi — —
MAIJASTIINA
Mitä minä sanoin? Pistätkö sinä syyn minun niskoilleni?
OLLI
E ei — tuota — Kun te isäntä — — —
MAIJASTIINA keskeyttää.
Ette ole mikään isäntä!
ISÄNTÄ hölmistyneenä.
— Häh —?
OLLI
Niin. Palvelluthan sitä minäkin olen aina kehdosta asti ja ollaanhan
siitä työtä tehty ja — tuota — mutta —
MAIJASTIINA
Mutta kun herrat tulee, silloin se on stop
Kallio menee Railan kanssa puhelemaan jostakin asiasta.
EMÄNTÄ
— Mikä stop? Selvitä Stiina?
MAIJASTIINA
Piika on piika vaikka Olisi kuinka perheen jäsen!
OLLI ymmärtää asian.
Ja renki on renki, vaikka olisi kuinka — — »ottiatuota» — —
ISÄNTÄ vähän suuttuneena.
Teistä ei saa selvää pirukaan!
MAIJASTIINA
Ei siihen pirua tarvita, herrakin piisaa!
RAILA tulee isännän luo.
Antakaa olla! Aikansa riitelevät niin selviävät! — No — se on sitten
selvä, se asia? Te luovutatte sen toisen kamarin johtajalle?
ISÄNTÄ