TUOVILA. (Vainikalle.) Ja te, suokaa anteeksi äsköinen käytökseni.
Erehdyksestähän sen tein.
VAINIKKA. Mielelläni suon sen teille anteeksi. Kun minä, tuota noin,
vasta saan teidänkin, niinsanoakseni, housuistanne niinkuin mittaa
ottamassa käydä, on asia kyllin korvattu.
TUOVILA. No nyt on vihdoin kaikki selvillä. Tässä näkyy tosin
tapahtuneen muutamia pieniä erehdyksiä. Mutta ihmekös tuo! Kompastuuhan
hevonen neljälläkin jalalla, miks'ei ihminen kahdella kompastua voisi?
OLLINEN. Niin! Ihmekös tuo!