AINA. (Tulistuen.) Sittenkin!
OLLINEN. Mutta se tuli erehdyksestä. Oma Ainani, rakas----rouvani!
Kuinka minä olen sinulle kiitollinen.--(Taputtelee.)
AINA. No, mene nyt vaan.
OLLINEN. (Katsoo kelloa.) Ai, kello on jo yli puolen.
AINA. Kiiruhda sitten!
OLLINEN. Mutta parta on vielä ajelematta.
AINA. Kyllä se kelpaa!
OLLINEN. Päänikin kampaamatta.
AINA. Kuka sinua siellä katsoo! Mene vaan.
OLLINEN. Kas, vielähän minulla on tohvelitkin jalassa.
(Menee hätäisesti oikealle.)
Kahdeksas kohtaus.
AINA. Harmittava juttu. Ja juuri tähän aikaan! Siihen meni Sederin
päivällinen!
IMPI. (Juoksee vasemmalta huoneesen.) Kah! Onko täti vielä kotona.
AINA. Niinkuin näet.
IMPI. Mutta Sederin päivällisille?
AINA. En menekään.
IMPI. (Hämmästyen.) Miksi ette?
AINA. Tänne tulee eräs vieras tärkeille asioille, ja minun täytyi jäädä
häntä vastan ottamaan.
IMPI. Milloin hän tulee?
AINA. Kohta paikalla, luullakseni.
IMPI. Viipyykö hän kauan?
AINA. Katso nyt, millaiset sinun tapasi ovat! Onko nyt tuollainen
uteliaisuus sopiva nuorelle tytölle?
IMPI. Uteliaisuutta! Mi----minä tuota noin olisin tahtonut vaan ruveta
soittamaan pianolla.--