AINA. Joko taasen!
OLLINEN. Tuota noin, niin rouvaseni kävin sanomaan. Neuvo sinä nyt,
mitä minun pitää tekemän. Olethan sinä aina ollut älykäs ja kekseliäs.
AINA. Jos lupaat, ettet koskaan enään hauku eukoksi ja muijaksi, niin
minä lupaan ajatella keinoa, mikä sinut ensi hädästä pelastaa.
OLLINEN. Neuvo nyt jo, mitä on tehtävä. (Katsoo kelloa.) Kello on jo
kohta puoli viidettä,
AINA. Minullapa onkin heti yksi hyvä neuvo.
OLLINEN. Mikä se on?
AINA. Että sinä lähdet nyt heti Sederille.
OLLINEN. Ja sinä?
AINA. Minä otan hänet vastaan ja sanon sinun matkustaneen maaseuduille
pitemmäksi aikaa. Siten saamme asian ainakin viivytetyksi.
OLLINEN. Se on oivallista! Kun saat viivytetyksikin. Viikon päästä
olisi jo paljon helpompi ne kokoon saada.
AINA. No, niin! Mene siis rauhassa päivällisille.