Ei, Rosseherre ei suinkaan kaunistellut minua puheillaan. Myöskin Yann
sanoi sen minulle, kun hän seuraavana päivänä tuli luokseni. _Tiens,
tiens_, miten vihainen hän on sinulle!
Aamulla olin ollut kalassa ja saanut painavan, paksun kalan, lihavan
kafferilaismuorin. Järjettömänä raivosta se oli syytänyt salamoita
silmistään minua vastaan vetäessäni sitä ylös vedestä. Mutta nyt se
makasi tuossa, ja suomukset lentelivät. Kafferilaismuorini oli ahne
kimpale, jolla oli tyhmät kultaiset mulkosilmät ja häijyt, kalpeat
neekerinhuulet; niiden välissä irvistivät terävät, porsliininvalkeat
hampaat. Takana kurkussa sillä oli toiset puremaneuvot, lyhyistä
hampaista tehty riivinrauta. Sen lihava vatsa oli limaisen, paksun
verkon peitossa, kilpikonnanvärinen ja korvasienennäköinen, niin että
se huoleti saattoi loikoilla alhaalla kaislametsissä ilman että sitä
nähtiin.
Olinko milloinkaan nähnyt mitään yhtä ahnetta, syölästä ja ilkeää kuin
se? Oh, olinpa kylläkin: ihmisiä! Usein olin nähnyt yhdessä koossa
koko tusinankin aivan samannäköisiä olioita. Jos te olisitte tässä —
paljaiden käsivarsieni ja veristen käsieni pideltävinä, niin olisi
hauska —
Silloin tuli Yann. Hän kiskoi mukanaan suurta saviastiaa, ja se
merkitsi, että keitämme erästä hänen kuulua bretanjalaista keittoaan.
Yann oli oivallisella tuulella, ja näin heti, että jotakin merkillistä
oli täytynyt tapahtua.
Sitten kun hän oli lausunut minulle ylistelynsä paksun
kafferilaismuorin johdosta, löi hän povitaskuaan: "Tahdotkos nähdä
jotakin, heh?"
"Mistä on kysymys?"
"No, tahdotkos nähdä jotakin?" toisti Yann ja vilkutti minulle
kirkkaansinisiä silmiään.
"Näytähän!" vastasin uteliaana.
Yann veti näkyviin suuren kirjekuoren laidan. Hän kopeloi sitä, ja
setelien nurkkia tuli ilmi. Yksi, kaksi, kolme — viisisataa frangia!
Silmäni menivät selkosen selälleen ja minä tuijotin Yanniin.
Sitten Yann veti kirjeen taskustaan ja ojensi sen minulle suuremmoisin
liikkein.
Se oli siltä englantilaiselta yhtiöltä, joka oli omistanut "Indianan".
"Jokainen matruusini sai sata frangia!" sanoi Yann. "Heh, kuinka
kohteliaasti kirjoittavat, eivätkös? Ja katsohan kuorta: se on vuorattu
pellavakankaalla, oletkos koskaan nähnyt sellaista kuorta?"