Kaukana täältä yksinäisen metsäjärven rannalla, niemen nenässä, missä
on pienoinen mökki, puoleksi hankeen peitossa--siellä tahtoisin olla.
* * * * *
Minulla olisi pienoinen pirtti, jossa yksin elelisin, kissa kehräisi
uunilla, sirkka sirittäisi karsinassa ja surullinen kuu paistaisi
lumikenttiä pitkin ja jäähileet ikkunassa kimmeltäisivät--siellä
tahtoisin olla.
* * * * *
En ketään kutsuisi luokseni, jotka minua häiriten menneistä ajoista
muistuttaisivat. Vaan olisi minulla ainoana ystävänä vaskikielinen
kantele, jota uunin pankolla pehmoisessa lämpimässä soittelisin, ja
katselisin, kuinka kuutamon kuva siirtyy siltapalkista toiseen.
* * * * *
Ja mitä minä soittelisin? Minä virittäisin vaskeni kielet yksinäisyyden
alakuloisuutta ylistämään, ja minä hyräilisin haikean mielen sanatonta
surua. En raivoisi, en itkisi enkä rintaani repisi--vaan antaisin
kyynelettömän kaihon hellytellen tyynnyttää mainingitkin menneistä
myrskyistä.
* * * * *
Ja kun olisin soittanut säveleni loppuun, niin ripustaisin seinälle
soiton ja katselisin synkkänä seisovaa kuusikkoa ja haalean kylmiä
hattaroita ja lumen kimmellystä katoilla. Ja rauha olisi rintani
täyttänyt ja sieluni sulanut haikean hiljaiseen riemuun.