Halla tulee tavallisesti pohjoisesta päin, mutta ei kuitenkaan aina.
Joskus kuulee puhuttavan halloista, jotka tulevat idästä.
Eräänä heinäkuun iltana viime kesänä istuimme isännän kanssa
ulkoporstuan penkillä. Hän oli tullut heinäniityltä, laskenut haravan
tikapuita vasten ja näytti olevan huolekas ja totinen.
»Olisihan tämä hyvä paikka muuten», jatkoi hän puhettamme, »parhaita
maita koko pitäjässä niin niittyjen kuin karjanlaitumen ja kalavedenkin
puolesta. Olettehan sen itsekin nähneet, että paikat näyttävät lujilta,
kun pellot ovat järven niemessä ja vettä on etelässä ja lännessä eikä
Pohjoisvuori tuolla päästä pakkasviimoja puhaltamaan. Mutta vaikka tämä
on näöltään näin herttainen ja vaikka tavalliset hallat ajavatkin
ohitse, niin täytyy aina kulkea alituinen hallan pelko rinnassa.»
»Tällä paikalla panee idän halla.»
»Silloin kun et aavistakaan, nousee se piilostaan, huokuu useamman
kerran kesässä kylmän vainioille ja vie vähitellen koko vuoden
elämisen.»
»Siinä on tuossa takalistolla suuri, rajaton korpisuo, joka alkaa
haka-aidan takaa, ja sen se on syy kaikkeen. Sen soppiin ei ole koskaan
päässyt päivä paistamaan, ja sen pohjalla asuu ainainen sulamaton
routa. Eivät auta kuumimmat kesätkään. Niin pian kuin tuuli kääntyy
itään ja yöksi tyyntyy, on aamulla kaikki kuurassa. Eikä sitä tiedä,
milloinka se sieltä alkaa nousta. Se on noussut keväällä arimman oraan
aikana, se on ilmaantunut heilimöidessä ja voinut tulla vielä
silloinkin, kun maitojyvä on hennoimmillaan. Ja niinkuin sanoin, sitä
ei tiedä, milloinka se tulee. Nytkin on tuuli asustanut koko päivän
idässä, ja huomenna saattaa olla mennyttä kaikki. Kun olisi edes siksi
odottanut, että olisi saanut osankaan kuhilaalle.»
»Tähän kun tuli meidän suku tuolta itäpitäjistä soiden poikki ja
sydänmaiden halki, niin nähtiin tämä rehevä järvenranta, siihen
ihastuttiin ja tehtiin tämä talo. Mutta yli järven olisi pitänyt soutaa
ja loitota lännemmäksi meidän niinkuin muidenkin. Mutta se oli oma
tyhmyytemme.»
--Mutta ettekö voisi asettaa suota viljelyksen alaiseksi, kuivata
hallanpesää ja koventaa paikkaa?
»Mikäpä sen pohjattoman lietteen kuivaa ja perkkaa satavuotisen korven.
Siihen ovat liian vähäiset tämän talon varat.»
--Ettekö ole pyytänyt apua hallitukselta?
»Eivät näy hallituksen huolet ulottuvan idän hallain häätämiseen. Suo
on liian suuri, ovat sanoneet valtakunnan viisaat. Siihen menisivät
maan kaikki varat, eikä yhden talon hyöty vastaa niin suuria uhrauksia.
Koettakaahan tulla toimeen, ehkä sitten saatte apua, kun ensin ovat
Pohjan suot peratut, jotka tätä nykyä ovat hallituksen huolena, ja
rukoilkaa Jumalaa, että hän antaisi teille suotuisampien tuulien
puhaltaa.»
--Oletteko rukoilleet Jumalaa?
»Lieneehän tuota sitäkin. Ja välistä pitääkin lomaa. Mutta ei se näy
enää kuulevan nykykansan valituksia. Ei ole sitä kuun käännettä ollut
tänäkään kesänä, ettei olisi itäsuon vilu vikuuttanut milloin mitäkin
toukoa. Ja nyt näkyy aikovan viedä viimeiset. Jos yöksi tyyntyy, niin
on mennyttä viimeinenkin vilja.»
Alakuloisena hän istui siinä, ja hänen surullisten kasvojensa
ulkopiirteet kuvastuivat mustina ja synkkinä idän taivasta vastaan,
jonka kalpealla, kylmällä rannalla piipotti jäykkä, matala kuusimetsä.
En osannut häntä lohduttaa, ja mitä se olisi auttanutkaan, sillä yöksi
lakkasi tuulemasta, itäsuo teki tehtävänsä ja pani sen, mikä kesäisiltä
halloilta oli panematta jäänyt.