_Puusta asetta vuoleksiessa lennähtelee puusepältä lastuja hänen
työhuoneensa permannolle. Yksi ne lakaisee ovesta ulos, toinen nakkaa
lieteen palamaan, kolmas heittää lapsille leikkikaluiksi.
Tämmöiset kirjaniekan kynäelmät ovat lastuja nekin. Kun ei niitä aina
henno tuleenkaan työntää, niin jättää ne niiden poimittaviksi, jotka
siitä kenties ovat huvitetut.
Nämä »lastuni» tässä tarjotaan sen näköisinä, jommoisiksi ne itsestään,
kirjoituspöydältä pudotessaan, ovat siihen paikkaansa kähertyneet._