Yhä seison ma tiheenä, taajana näin,
yhä latvoilla tavoitan tähtihin päin!
Yhä aatteeni eellehen yksi on vaan:
ylös ilmoille, pilvihin, mullasta maan!
Jos Tapio majansa muuttohon käy,
ja Mielikin riistoja enää ei näy,
jos karhut ja petrat juoksuhun läks,
povi metsän ei tuost’ tule synkemmäks.
Yhä pyyhkivi tuulonen hiuksia puun,
käy holveissa iltaisin haavehet kuun,
sinipiikojen pienien soittimet soi,
yhä latvani hymniä huminoi!
On kaunista kuolla, kun uskovi näin:
ylös mullasta, pilvihin, päivähän päin!
Jos taittuvi yhden sankarin tie,
kaks uutta sen aatetta voittohon vie!
Ah, suurta on yletä yhtenä näin
maan mullasta tähytä taivohon päin!
Jos miestemme kaikkien murtuisi tie,
kevätkukkaset aatteemme eellehen vie!