Istuin illalla tuvassa,
ajattelin armastani,
kuvittelin kultaistani.
Toivoin luokseni tulevan,
hiipivän hämyn keralla,
öisen usvan untuvilla.
Ulos katsoin. Maa pimeni,
kovin korpikin kohisi.
Kuullut en kullan astumista,
nähnyt en tuttuni tuloa.
Armas aitassa lepäsi
tuonen sulhon tuttavana,
manan ristit rinnoillansa,
kalman kukat kulmillansa.
Siksi en kuullut kullan ääntä,
nähnyt en tuttuni tuloa.