Metsä lauloi, maa iloitsi,
aallot kaikki karkeloitsi.
Lintu liekkui, toinen soitti,
kannelmoi kevätkäkönen.
Pilvet liiti, varjot liukui.
Armas aurinko hymyillen
katsoi halki hattaroiden.
Syttyipä sydän minunkin,
pilkahti pimeän mieli.
Tunne tuli, toinen lähti,
aatos aaltona ajeli,
läiskytteli, loiskutteli.
Aihesiemenet sirahti.
Runosirpaleet sikisi.
Sykähti sydänalassa,
poltteli poviperässä,
syntyivät sydänesikot.
Yksi syntyi yöpimeessä,
toinen aamuautereessa,
eräs suolla, eräät maalla
jotkut veneessä vesillä.
Kapaloitsin, kasvattelin,
noita ihailin, imetin.
Illoin syötin, sylkyttelin,
aamuin kulmia kukitin.
Nimet annoin aatoksille,
koltun ompelin omille.
Tulen nyt runotuville,
laulutalon lattialle,
joukkoineni, joikuineni,
lapsineni, lauluineni.
Tulen näitä näyttämähän,
kainoja kylittämähän.