[1] Speranski ei osannut silloin englannin kieltä, jota hän kuitenkin
kohta sen jälkeen oppi.
[2] Hän ilmoitti 28 p. jouluk. 1808 (9 p. tammik. 1809) sisäasiain
ministerille, ruhtinas Kurakinille, että keisari oli hänelle jättänyt
Suomen sisähallintoa koskevat asiakirjat ja käskenyt häntä Suomen
asioissa ryhtymään yhteyteen ministerien kanssa sekä toimittamaan
esittelyt keisarille. Ordin Покореніе Финляндін, II:n osa, 85:s
liite. Useimmat Speranskin kirjeistä, joihin vasta viitataan ja
jotka koskevat Porvoon valtiopäiviä, ovat painetut tämän teoksen
liitteiksi. Nyttemmin ne säilytetään suureksi osaksi Suomen
valtioarkistossa.
[3] Kuvauksia Suomen uudemmasta historiasta (ruots.) sivulla 140.
[4] Ranskankielisen kirjeen on tekijä kokonaisuudessaan julaissut
Ruots. Kirjallisuudenseuran keskusteluissa ja kirjoitelmissa 5, s.
178.
[5] Lähempiä tietoja tästä sisältää tekijän kirjoitus: Yrjö Maunu
Sprengtportenin ero Suomen kenraaalikuvernöörinvirasta; Finsk
Tidskrift, maaliskuu 1891.
[6] Ohjelma surujuhlaan huhtikuun 27 p. 1876.
[7] Tätä relatiivilausetta ei Korffin teoksessa löydy.
[8] Sanat ovat tekijän harventamat.
[9] Ahvenanmaata koskevan ansiokkaan kertomuksen tekijä, F.W.
Radloff, joka tähän aikaan oli esittelijäsihteeri ja Suomen
talousseuran sihteeri, sai 1811 virkaeron ja samalla toimekseen,
kuten Speranski viittaa, työskennellä Suomen tilaston hyväksi. --
Alkuperäinen ranskalainen kirje on nyttemmin Suomen valtioarkistoon
talletetussa K.M. Armfeltin paperien kokoelmassa, joka kreivi K.A.
Armfeltin hyväntahtoisuuden kautta on ollut tekijän saatavilla.
[10] Ranskalainen originaali on R.H. Rehbinderin papereissa, jotka
nyttemmin kuuluvat valtioarkistolle. -- Kirjeistä Armfeltille ja
Rehbinderille näkyy, että Speranski ei, kuten eräältä venäläiseltä
taholta on tahdottu väittää, ole ollut tyytymätön komitean
järjestykseen.
[11] W. Lagus: Muutamia lehtiä Suomen korkeakoulun historiasta.
[12] Ranskalainen konsepti J. Tengströmin jälkeenjääneiden paperien
joukossa.
[13] Speranskin kaikki kanslerinkirjoitukset ovat laaditut ruotsiksi.
[14] W. Laguksen mainittu teos.
[15] Venäjän silloinen lähettiläs Tukholmassa.
[16] Speranskilla oli nyt 2,000 ruplan vuotuinen eläke, 12,000 rupl.
vuosipalkka valtakunnansihteerinä, 6,000 rupl. lakikomissioonin
tirehtörinä, 4,000 rupl. Suomen asiain valtiosihteerinä sekä 6,000
rupl. oikeusministerin apulaisena.
[17] Sp. 1166 ja 1167.
[18] Saint-René Taillandier oli jo ennen Korffia huvittavassa
Speranskia koskevassa kirjoituksessa, joka on julaistuna Revue des
deux mondesin numerossa lokakuun 15 p:ltä 1856, osottanut puheen
Fesslerin ja Speranskin välisestä yhteydestä arvottomaksi.
[19] Niitten näitä seikkoja koskevan kohdan on A. Fr. Nordqvist
julaissut Finsk Tidskriftin heinäkuun vihossa 1889.
[20] Vertaa Finsk Tidskrift XXVI, s. 424.
[21] Muut vähän eroavaiset kertomukset eivät ansaitse mainitsemista
näitten omin silmin nähneitten lausunnoitten ohella.
[22] "Muistelmia Speranskin epäsuosioon joutumisesta 1812".
[23] Tämän kertoo Pogodin (sp. 1148), joka oli kuullut jutun
Tsakrevskiltä ja Jermolowilta.
[24] Nämä ja muut yksityiskohdat Speranskin kuolemasta, jotka
suurimmaksi osaksi tavataan teoksessa Жизнъ Сперанскаво, on M.E.
Korff uudestaan koonnut kirjoitukseen, joka kuuluu pienempään,
Speranskia koskevaan artikkelisarjaan, mikä on julaistu Russkaja
Starinan marraskuun vihossa 1893.
[25] Molemmat nämä artikkelit on N. Schilder esittänyt Russkaja
Starinan yllämainitussa vihossa.
[26] Vuoden 1894 vaiheilla.