Kun anopin jättämä testamentti on avattu ja sen sisällys hymysuin
luettu, pannaan vielä haudalle varoilta mahtava kallion lohkare. Ja
vanhemmat kun kesällä sunnuntaisin käyvät sitä katsomassa, puhuvat
lapsillensa liikuttavan kertomuksen isoäidin hyvyydestä. »Ei hän
koskaan silmiä pestessä itkenyt; ei koskaan pannut paperossin päitä
kukka-astioihin» j.n.e.
Anoppi ei ole ainoa olento, joka on kuolemaa varten luotu; ei ole
ainoa, jota eläissään toivotaan kuolleeksi, mutta jonka kuoltua
sanotaan: »hyvä on, että hänkin on olemassa ollut!»
Hyvät ystävät!
Luulen rehellisesti täyttäneeni lupaukseni puhua pari sanaa anoppien
eduksi. Mutta jos en sittekään olisi saanut teistä poistetuiksi
syntyperäistä kammoanne anoppeja vastaan, joka teitä naimisiin
menemästä estää -- »niinkuin, sen pahempi, nyt usein nähdään ja
kuullaan» -- voin salaisuutena ilmaista teille keinon, kuinka pääsette
tästä pulasta, vieläpä uskallatte puhua anopeista yhtä vapaasti kuin
minä olen puhunut:
Jos se, joka uhkaa teille anopiksi tulla, on leski -- niinkuin anopit
tavallisesti ovat -- voitte naida sen anoppimuorin.