Suomalaisten ruumiillinen suuruus on hyvin vaihteleva. Toiset ovat
hyvin suuria, toiset hyvin pieniä.
Sieväkokoinen mies on se, jolla on kymmenhenkinen perhe _hartioillaan_
ja vielä appi ja anoppi _niskassa_.
Usein tavattava pituus on noin 6 tai 7 metriä. Sillä mitalla voipi
seista »toinen jalka haudassa, toinen haudan partaalla», kun asetusten
mukainen hauta on 2 tai 3 metriä syvä.
Mutta peräti pieniä ovat ne, jotka voivat seista oven _raossa_, sillä
ovessa tavallisesti ovat ahtaammat raot kuin seinässä.
Pieni ja notkea ruumis täytyy olla sillä, joka voi _hypätä_ toisen
_nenälle_.
Erään tunnetun pikku elävän tavalla saattaa suomalainen huvikseen
_kiikkua_ toisen tukassa eli nivuksissa. Tämän huvituksen sanotaan
olevan vaimoväellekin tunnetun.
Ihmeekseni kuulin kerran erään järkevän miehen sanovan: »Väistypäs
vähän, että pääsen tuohon _pöytälaatikkoon_!» En olisi uskonut hänen
sinne mahtuvan.
Hävyliäisyyden vuoksi tavallisesti hyvin vähän ja ihan viimeiseksi
puhutaan _kasvojen kauneudesta_. Muinaissuomalaisten sankarillista
ulkomuotoa kuvaa esim. nimitys _partasuu_. Nykyään on parta
ulkopuolella suuta.
Sotaiset ja uhkaavat lienevät silloin miehen kasvot, kun voidaan sanoa:
»tuolla miehellä on _pää_ kuin _partaveitsi_!»