2. Muinaissuomalaisten yhteiskuntaoloja.

_Virkamiehet_ näkyvät saaneen nimityksensä _voitelemalla_, niinkuin

israelilaisillakin. Sitä todistavat säkeet:

»Voilla _voidan_ voudin rinnan,

tuomarin sianlihalla,

jottei tuomari toruisi

eikä vouti vormahtaisi.»

Muutamat tutkijat arvelevat, että voita ja sianlihaa olisi käytetty

rintatähtien ja kunniamerkkien asemesta. Ainakin olisi näillä merkeillä

silloin ollut suurempi käytännöllinen arvo kuin nyt. -- Toivottavasti

vastainen tutkimus ratkaisee tämän asian.

_Naisten_ nykyisellä orjuudella ei ole perustusta entisyydessä.

Naimattomat neitseet olivat kunnan kirjureina, henkiherroina j.n.e.,

koska puhutaan joutumisesta vanhan piian _kirjaan_.

Vanha runo kertoo että miehet:

»Arvelevat akkojansa,

kuulevat lutuksiansa,

_Pelkeävät_ piikojansa.»

Näyttää naisilla siis silloin olleen oikeus antaa muitakin iskuja kuin

silmäniskuja.

_Oppineita_ on kahta lajia, niinkuin oppiakin: korkeata ja syvää.

_Korkeasti_ oppineita tietysti ovat tähteintutkijat ja torninvahdit.

Syväoppisia taas merimiehet ja haudankaivajat.

_Koululaitos_ on ennen ollut eläinkunnankin käytettävänä. Niiden

aikojen kokemuksesta on syntynyt sananlasku:

»Vaikea on vanhaa _sutta_ kirjalle opettaa.»

Vieläkin kuuluvat ahneet rovastit _luettavan_ lehmiä.

_Hulluinhoito_ on ollut huonolla kannalla. Eivät näy näitä onnettomia

ihmisinäkään pitäneen, vaan juhtina. Sillä sanoohan vanha lause:

»Hulluilla herrat _kyntävät_.»

Iloisia juttuja I · 第 15 / 54 题