Ensi risteytymiset sellaisten muotojen välillä, jotka niin selvästi
eroavat toisistaan, että niitä voidaan pitää eri lajeina, ja niiden
sekasikiöt ovat hyvin yleisesti, joskaan eivät aina, hedelmättömiä.
Hedelmättömyys on hyvin eriasteista ja useinkin se esiintyy niin
lievänä, että kaikkein huolellisimmat havaintojentekijät ovat tulleet
aivan päinvastaisiin tuloksiin, kun he sen nojalla ovat päätelleet,
ovatko jotkin muodot katsottavat muunnoksiksi vaiko lajeiksi.
Hedelmättömyys on saman lajin yksilössä synnynnäisesti muuntelevainen
ja se on hyvin altis suotuisien ja epäsuotuisien olosuhteiden
vaikutuksille. Hedelmättömyysaste ei aina ole riippuvainen
systematisesta sukulaisuudesta, sen määräävät eräät omituiset ja
monimutkaiset lait. Kahden lajin vastavuoroiset risteytykset ovat
tavallisesti eri määrässä hedelmättömiä, ja toisinaan on erotus
hyvinkin suuri. Ensi risteytyksen ja siitä syntyneiden sekasikiöiden
hedelmättömyyskään ei aina ole yhtä suuri.
Samoinkuin puiden oksastuksessa huomattava lajien ja muunnosten
erilainen kiinnikasvettumiskyky riippuu kasvullisen rakenteen
eroavaisuuksista, joiden laatu yleensä on meille tuntematon, samoin
risteytyksessäkin se suurempi tai pienempi helppous, jolla toinen laji
yhtyy toiseen, riippuu lajien siitososissa piilevistä tuntemattomista
eroavaisuuksista. On yhtä vähän syytä luulla, että lajit ovat varta
vasten saaneet eriasteisen keskinäisen hedelmättömyytensä, jotta niiden
risteytyminen ja sekaantuminen luonnossa estyisi, kuin että puut ovat
saaneet suuremman tai pienemmän kyvyn vastustaa oksastamista, jotta ne
eivät kasvettuisi yhteen metsissämme.
Ensi risteytysten ja niiden sekasikiö-jälkeläisten hedelmättömyys ei
ole luonnollisen valinnan aikaansaama. Ensi risteytysten hedelmättömyys
näyttää riippuvan eri asianhaaroista, joissakin tapauksissa sikiön
aikaisesta kuolemasta. Sekasikiöiden hedelmättömyys johtuu nähtävästi
siitä, että niiden koko organisationi on kärsinyt häiriöitä kahden
erilaisen muodon yhtymisen vuoksi, ja niiden hedelmättömyys on läheistä
sukua sille hedelmättömyydelle, jota usein huomataan puhtaissakin
lajeissa, kun ne ovat joutuneet uusiin ja luonnottomiin olosuhteisiin.
Ken kykenee selittämään jälkimäisen tapauksen, kykenee myöskin
selittämään sekasikiöiden hedelmättömyyden. Tälle mielipiteelle antaa
voimakasta tukea eräs toisellainenkin rinnakkaisilmiö: se, että lievät
elinehtojen muutokset lisäävät kaikkien elollisten olentojen elinvoimaa
ja hedelmällisyyttä ja että sellaisten muotojen risteytyminen, jotka
ovat eläneet hieman erilaisissa olosuhteissa tai jotka ovat
muunnelleet, vaikuttaa edullisesti jälkeläisten ruumiinkokoon,
elinvoimaan ja hedelmällisyyteen. Kaksi- ja kolmimuotoisten kasvien
"väärien" siitosten ja niistä syntyneiden jälkeläisten hedelmättömyys
tekee kenties todennäköiseksi, että ensi risteytysten ja niiden
jälkeläisten suhteellisen hedelmällisyyden välillä aina on olemassa
jokin tuntematon yhdysside. Tarkastaessamme näitä dimorfismia koskevia
tosiseikkoja ynnä vastavuoroisten risteytysten tuloksia emme voi
olla tekemättä sitä johtopäätöstä, että risteytettyjen lajien
hedelmättömyyden alkusyy on sukupuoliainesten eroavaisuudessa. Mutta
miksi eri lajien sukupuoliainekset ovat niin yleisesti enemmän
tai vähemmän muuntuneet, siten aiheuttaen lajien keskinäisen
hedelmättömyyden, sitä emme tiedä. Kumminkin tämä seikka näyttää olevan
jossakin läheisessä suhteessa siihen, että lajit ovat kauan aikaa
olleet miltei muuttumattomien elinehtojen alaisina.
Ei ole ensinkään hämmästyttävää, että kahden lajin risteyttämisen
vaikeus ja niiden sekasikiö-jälkeläisten hedelmättömyys useimmiten
vastaavat toisiaan, silloinkin kun ne johtuvat eri syistä: molemmat
seikat riippuvat niiden eroavaisuuksien suuruudesta, jotka erottavat
risteytetyt lajit toisistaan. Ei ole myöskään hämmästyttävää, että ensi
risteytyksen aikaansaamisen helppous ja siitä syntyneiden sekasikiöiden
hedelmällisyys sekä oksastamisen helppous -- joskin viimemainittu
seikka ilmeisesti riippuu aivan eri asianhaaroista kuin edellämainitut
-- jossakin määrin käy rinnan kokeilun alaisina olevien muotojen
systematisen sukulaisuuden kanssa; sisältyyhän näet systematiseen
sukulaisuuteen kaikenlaisia yhdenkaltaisuuksia.
Sellaisten muotojen ensi risteytykset, jotka tiedetään muunnoksiksi tai
jotka ovat siksi paljon toistensa kaltaisia, että niitä voidaan pitää
muunnoksina, ja näistä syntyneet jälkeläiset ovat yleensä
hedelmällisiä, mutta eivät kuitenkaan poikkeuksetta, niinkuin usein
väitetään. Tämä miltei yleinen ja täydellinen hedelmällisyys ei olekaan
mitään ihmeellistä, katsoen siihen että niin helposti voimme erehtyä
tekemään kehäpäätelmiä, kun on kysymys luonnontilassa elävistä
muunnoksista, ja katsoen siihen että suurin osa kesyistä ja
viljellyistä muunnoksista on syntynyt ainoastaan ulkonaisiin
eroavaisuuksiin kohdistuvan valinnan kautta ja etteivät nämä muunnokset
ole kauan eläneet yhdenmukaisissa olosuhteissa. Älkäämme myöskään
jättäkö huomioon ottamatta sitä, että pitkällinen kesytys ja viljelys
pyrkii poistamaan hedelmättömyyden, jotenka siis ei suinkaan ole
luultavaa, että se voisi aiheuttaa tämän saman ominaisuuden.
Hedelmällisyyttä lukuunottamatta sekasikiöt ja sekamuunnokset
muistuttavat toisiaan mitä läheisimmin kaikissa muissa suhteissa:
muuntelevaisuudessa, siinä, että ne yhä uudelleen risteytettyinä toisen
puhtaan kantamuodon kanssa lopuksi palautuvat tähän muotoon sekä siinä,
että ne perivät kummankin vanhempansa ominaisuudet.
Vaikkakaan emme siis tunne ensi risteytysten ja sekasikiöiden
hedelmättömyyden alkusyytä, yhtä vähän kuin tiedämme, miksi
luontaisista olosuhteistaan siirretyt eläimet ja kasvit muuttuvat
hedelmättömiksi, eivät tässä luvussa esitetyt tosiasiat mielestäni
vastusta sitä olettamusta, että lajit ovat alkuaan olleet muunnoksia.