VAISTO.

Vaistot ovat verrattavissa tottumuksiin, mutta eri alkuperää. --

Vaistojen asteittainen kehitys. -- Lehtitäit ja muurahaiset. -- Vaistot

ovat muuntuvaisia. -- Kotieläinten vaistot ja niiden alkuperä. -- Käen,

molothrus-linnun, strutsin ja loismehiläisten vaistot. -- Orjia-pitävät

muurahaiset -- Mehiläinen ja sen solunrakennusvaisto. -- Vaiston- ja

rakenteenmuutosten ei ehdottomasti tarvitse olla samanaikuisia. --

Vaikeuksia, joita oppi vaistojen luontaisesta valinnasta tuottaa. --

Suvuttomat eli hedelmättömät hyönteiset. -- Yleiskatsaus.

Monet vaistot ovat niin ihmeellisiä, että niiden kehittyminen voinee

lukijasta tuntua vaikeudelta, joka riittää kumoamaan koko teoriani.

Tahdon jo ennakolta huomauttaa, ettei tehtäväni ensinkään ole

sielullisten kykyjen synnyn, enempää kuin itse elämänkään synnyn

selvittäminen. Kysymyksessä ovat ainoastaan vaiston ja eläinten muiden,

samaan luokkaan luettavien sielunkykyjen erilaisuudet.

En yritä antaa mitään määritelmää vaistosta. Olisi helppo osottaa, että

tämä nimitys käsittää useita erilaisia sieluntoimintoja. Mutta

jokainenhan ymmärtää, mitä tarkotetaan, kun sanotaan vaiston ohjaavan

käkeä muuttamaan ja munimaan munansa toisten lintujen pesiin. Kun

eläin, varsinkin nuori eläin, aivan ilman mitään kokemusta suorittaa

jonkin teon, jonka suorittamiseen me ihmiset tarvitsisimme kokemusta,

ja kun monet yksilöt suorittavat tuon teon samalla tavalla,

tietämättään miksi niin tekevät, sanotaan tämän tapahtuvan vaistosta.

Voisin kumminkin osottaa, ettei kumpikaan näistä tunnusmerkeistä ole

yleispätevä. Mainittuihin tekoihin sisältyy näet usein, kuten Pierre

Huber lausuu, jokin pieni annos järkeä ja arvostelukykyä, silloinkin

kun on kysymys varsin alhaisella asteella olevista eläimistä.

Frederick Cuvier ja muutamat vanhemmat metafysikot ovat verranneet

vaistoa tottumukseen. Tämä vertaus antaa kyllä kenties selvän

käsityksen siitä sieluntilasta, jonka vallitessa teko suoritetaan,

mutta ei välttämättä teon alkuperästä. Kuinka itsetiedottomasti

suoritammekaan monet tavanmukaiset teot, vieläpä monesti aivan vastoin

itsetietoista tahtoamme! Mutta kumminkin voimme hallita niitä tahtomme

ja järkemme avulla. Tottumukset liittyvät helposti toisiin

tottumuksiin, tiettyihin ajankohtiin ja ruumiintiloihin. Kerran

synnyttyään ne usein säilyvät muuttumattomina kautta elämän. Voisin

viitata moniaihin muihinkin vaistoissa ja tottumuksissa ilmeneviin

yhtäläisyyksiin. Samoinkuin jotain tuttua laulua laulaessa sävel

liittyy säveleen, samoin vaistoissakin eri toiminnot liittyvät

toisiinsa jonkunmoisessa rytmissä. Jos jokin henkilö keskeytetään hänen

laulaessaan tai lukiessaan jotakin ulkoa opittua, täytyy hänen

tavallisesti palata taaksepäin saadakseen jälleen kiinni ajatustensa

langasta. P. Huber havaitsi samaa eräästä toukkalajista, joka kutoo

hyvin monimutkaisen verkon. Jos hän otti verkosta jonkin tällaisen

toukan, joka oli suorittanut kudonta-työnsä, sanokaamme esim.

kuudenteen asteeseen saakka, ja pani sen toiseen verkkoon, jossa työ

oli suoritettu ainoastaan kolmanteen asteeseen saakka, niin toukka

yksinkertaisesti suoritti uudelleen työn neljännen, viidennen ja

kuudennen asteen. Jos toukka sitävastoin otettiin verkosta, jossa

kudonta oli suoritettu esim. kolmanteen asteeseen saakka, ja pantiin

toiseen, jossa työ on päätetty kuudenteen asteeseen, joten jo suuri osa

työtä oli sen puolesta suoritettu, niin se ei suinkaan käyttänyt

hyväkseen valmiiksi suoritettua työtä, vaan oli hyvin hämmentynyt ja

sen näytti olevan pakko, lopettaakseen verkkonsa, alkaa kolmannesta

asteesta, yrittäen siten uudelleen suorittaa jo valmiiksi tehdyn työn.

Jos oletamme jonkin tavanmukaisen toiminnon muuttuvan perinnölliseksi

-- kuten todistettavasti joskus tapahtuu -- silloin on tuo toiminto,

joka alkuaan oli ainoastaan tottumusta, niin lähellä vaistoa, ettei

sitä saata tästä erottaa. Jos Mozart, joka kolmivuotiaana soitti pianoa

hyvin vähän harjotusta saatuaan, olisi soittanut sävelen ilman

vähintäkään harjotusta, voisi todellakin sanoa hänen tehneen sen

vaistosta. Mutta olisi suuri erehdys luulla useimpien vaistojen saaneen

alkunsa siten, että eräässä sukupolvessa syntynyt tottumus on polvesta

polveen siirtynyt perinnöksi jälkeläisille. Selvästi voidaan osottaa,

että kaikkein ihmeellisimmät vaistot, mitä tunnemme, nimittäin

mehiläisen ja useiden muurahaislajien vaistot, eivät ole mitenkään

saattaneet syntyä tottumuksesta.

Kaikki myöntänevät, että vaistot ovat jokaisen lajin menestykselle

vallitsevissa elinehdoissa yhtä tärkeitä kuin ruumiilliset rakennelmat.

Elinehtojen muuttuessa on ainakin mahdollista, että lievät vaistojen

muuntelut saattavat olla lajille hyödyksi; ja jos voidaan osottaa, että

vaistot hiukkasenkaan muuntelevat, ei minusta ole ensinkään vaikeata

olettaa, että luonnollinen valinta säilyttää ja kehittämistään kehittää

vaiston muunteluita, mikäli ne ovat lajille hyödyllisiä. Näin ovat

luullakseni monimutkaisimmat ja ihmeellisimmät vaistot saaneet alkunsa.

Samoinkuin ruumiillisten rakennelmien muunnelmat syntyvät ja kasvavat

käytön eli tavan vaikutuksesta sekä kuihtuvat tai häviävät käytön

puutteessa, samoin on epäilemättä ollut vaistojenkin laita. Käytön

vaikutuksilla uskon kumminkin olevan vain toisarvoisen merkityksen

verrattuna siihen vaikutukseen, mikä luonnollisella valinnalla on

vaiston n.s. spontanisiin muunteluihin, s.o. muunteluihin, jotka ovat

syntyneet samoista tuntemattomista syistä kuin ruumiinrakenteessa

esiintyvät vähäiset poikkeavaisuudet.

Mikään monimutkainen vaisto ei voi syntyä luonnollisen valinnan kautta

muutoin kuin monien vähäisten, mutta hyödyllisten muuntelujen hitaan,

asteittaisen karttumisen kautta. Emme siis voi luonnossa tavata, yhtä

vähän kuin kysymyksen ollessa ruumiinrakennelmista, niitä todellisia

siirtymä-asteita, joiden kautta jokainen monimutkainen vaisto on

kehittynyt -- sillä nämä olisivat tavattavissa ainoastaan kunkin lajin

suoraan ylenevissä esipolvissa --, mutta meidän pitäisi voida tavata

joitakin todistuksia tällaisista siirtymä-asteista rinnakkaispolvissa.

Ainakin meidän pitäisi voida osottaa, että jonkinlaiset astevivahtelut

ovat mahdollisia; ja tämän me epäilemättä voimmekin. Olen

hämmästyksellä huomannut, kuinka usein voimme tavata siirtymä-asteita,

jotka johtavat mitä monimutkaisimpiin vaistoihin, huolimatta siitä että

hyvin vähän huomiota on kiinnitetty muissa maanosissa kuin Europassa ja

Pohjois-Amerikassa elävien eläinten vaistoihin ja ettei sukupuuttoon

kuolleiden lajien vaistoja ensinkään tunneta. Vaistojen muuttumista voi

toisinaan helpottaa se, että sama laji noudattaa eri vaistoja eri

ikäkausinaan, eri vuodenaikoina, eri olosuhteissa j.n.e. Tässä

tapauksessa luonnollinen valinta saattaa säilyttää jonkun näistä eri

vaistoista. Ja tällaisia esimerkkejä samassa lajissa havaittavasta

vaistojen erilaisuudesta voidaan kyllä osottaa luonnossa esiintyvän.

Samoinkuin ruumiinrakennelmat, ovat kunkin lajin vaistot -- teoriani

kanssa yhtäpitävästi -- hyödyksi sille itselleen, eivätkä ole

milloinkaan syntyneet hyödyttämään yksinomaan jotakin muuta olentoa,

mikäli voimme asiata arvostella. Yksi selvimpiä tuntemiani esimerkkejä

siitä, että eläin ilmeisesti suorittaa jonkin toiminnon yksinomaan

toisen olennon hyväksi, on se Huberin ensinnä tekemä huomio, että

lehtitäit vapaaehtoisesti antavat makeata eritettään muurahaisille.

Että ne tekevät tämän vapaaehtoisesti, sen osottavat seuraavat

tosiasiat: Poistin eräästä suolaruohosta, jossa oli toistakymmentä

lehtitäitä yhdessä kasassa, kaikki muurahaiset ja estin ne pääsemästä

siihen useiden tuntien aikana. Nyt olin varma siitä, että lehtitäillä

olisi tarve ulostaa. Tarkastin niitä jonkun aikaa suurennuslasilla,

mutta ei ainoakaan ulostanut; sitten kutkutin ja sivelin niitä

karvalla, koettaen mikäli mahdollista tehdä tämän samalla tavalla kuin

muurahaiset koskettavat niitä tuntosarvillaan, mutta tällöinkään ei

ainoakaan ulostanut. Tämän jälkeen päästin erään muurahaisen niiden

luokse, ja se näytti päättäen siitä innosta, millä se liikkui, heti

oivallisesti käsittävän, minkä runsaan maitovaraston se oli tavannut.

Se alkoi kosketella tuntosarvillaan lehtitäiden takaruumista, toisen

toisensa perästä, ja jokainen näistä tunnettuaan kosketuksen heti nosti

takaruumiinsa ja ulosti kirkkaan pisaran makeata nestettä, jonka

muurahainen ahneesti söi. Aivan nuoretkin lehtitäit menettelivät täten,

osottaen sillä, että teko oli vaistomainen, eikä mikään kokemuksen

tulos. Huberin tekemät huomiot osottavat selvästi, etteivät lehtitäit

tunne mitään vastenmielisyyttä muurahaisia kohtaan. Jollei jälkimäisiä

ole saapuvilla, niiden täytyy lopulta heittää ulostuksensa. Mutta koska

niiden ulostukset ovat tavattoman tahmeat, on lehtitäille epäilemättä

mukavaa, että ulostukset tulevat poistetuiksi; ne eivät siis

todennäköisesti ulosta yksinomaan muurahaisten hyväksi. Vaikkakaan ei

voida todistaa, että mikään eläin suorittaisi jonkun toiminnon

yksinomaan toisen lajin hyväksi, koettaa kumminkin jokainen hyötyä

muiden vaistoista, samoinkuin jokainen koettaa hyötyä toisen lajin

heikommasta ruumiinrakenteesta. Kaikkia vaistojakaan ei siis voi pitää

ehdottomasti täydellisinä. Koska kumminkaan ei ole välttämätöntä

esiintuoda yksityisseikkoja tämän ja muiden samantapaisten seikkojen

valaisemiseksi, jätän ne tässä mainitsematta.

Koska vaistojen välttämättä täytyy luonnontilassa jonkun verran

muunnella ja muuntelujen täytyy olla perinnöllisiä, jotta luonnollinen

valinta voisi vaistoihin vaikuttaa, pitäisi minun oikeastaan mainita

mahdollisimman paljon esimerkkejä tällaisista vaistojen muunteluista.

Tilan puute kumminkin estää minua sitä tekemästä. Voin ainoastaan

vakuuttaa, että vaistot varmasti muuntelevat -- esim. vaellusvaisto,

mitä vaellusten laajuuteen ja suuntaan tulee, vieläpä sitenkin, että se

kokonaan häviää. Sama on pesänrakennusvaraston laita, sillä lintujen

pesät vaihtelevat usein, riippuen pesän paikasta, seudun luonnosta ja

lämpösuhteista, mutta usein myöskin meille aivan tuntemattomista

syistä. Audubon on maininnut useita merkillisiä esimerkkejä siitä, että

saman lintulajin pesät eroavat toisistaan Yhdysvaltojen pohjois- ja

eteläosissa. On kysytty, miksi ei mehiläisille ole "suotu kykyä käyttää

mitään muita aineksia kuin vahaa, kun tätä ei ole saatavissa", jos

kerran vaistot ovat muuntelevaisia. Mutta mitäpä muita aineksia

mehiläiset voisivat käyttää? Olen itse nähnyt niiden käyttävän valmista

vahaa, jota oli kovennettu sinooperivärillä tai jota oli pehmennetty

silavalla. Andrew Knight on havainnut mehiläistensä käyttävän

vaivalloisesti kerättävän iskosvahan asemasta vahasta ja tärpätistä

sekotettua tahdasta, jolla hän oli peittänyt puitten kuoressa olevia

vikaantumia. Äskettäin on osotettu mehiläisten, sen sijaan että

etsisivät siitepölyä, halukkaasti käyttävän aivan erilaista ainetta,

nimittäin kaurajauhoja. Jonkun erikoisen vihollisen pelko on varmasti

vaistomainen ominaisuus, kuten voi havaita pesivistä linnusta, joskin

sitä kartuttaa kokemus ja saman vihollisen pelon näkeminen muissa

eläimissä. Ihmisen pelko kehittyy hitaasti, kuten olen toisessa

paikassa osottanut, eri eläimissä, jotka asustavat autioilla saarilla.

Esimerkin samasta seikasta näemme Englannissakin, sillä ovathan

suuremmat lintumme arempia kuin pikkulinnut, syystä että ihminen on

niitä enemmän ahdistanut. Voimme täydellä varmuudella katsoa suurten

lintujemme arkuuden johtuvan tästä syystä, sillä asumattomilla saarilla

eivät suuret linnut ole sen arempia kuin pienetkään; ja harakka, joka

Englannissa on niin arka, on Norjassa kesy lintu, samoinkuin varis

Egyptissä.

Monia tosiseikkoja voisin mainita osotukseksi siitä, että

samansukuisten, luonnontilassa syntyneidenkin, eläinten henkiset

ominaisuudet ovat muuntelevaisia. Voisin myöskin mainita useita

esimerkkejä kesyttömissä eläimissä ilmenneistä satunnaisista ja

omituisista tavoista, jotka siinä tapauksessa, että olisivat lajille

hyödyllisiä, voisivat luonnollisen valinnan kautta kehittyä uusiksi

vaistoiksi. Oivallan varsin hyvin, etteivät tällaiset yleiset väitteet

kykene lukijaa suurestikaan vakuuttamaan, jollei niitten tueksi mainita

yksityiskohtaisia tapauksia. Kumminkin voin ainoastaan toistaa

vakuutukseni, etten puhu ilman sitovia todistuksia.