Polveutumis- ja toisintumisteoriasta johtuvia vaikeuksia. --
Siirtymämuunnosten puuttuminen tai harvinaisuus. -- Elintapojen
muuttuminen. -- Saman lajin moninaistuneet elintavat. -- Lajeja, joiden
elintavat eroavat suuresti sukulaislajien elintavoista. -- Äärimäisen
täydellisiä elimiä. -- Siirtymätapoja. -- Pulmallisia tapauksia. --
"Natura non facit saltum". -- Vähäpätöisiä elimiä. -- Elimiä, jotka
eivät joka suhteessa ole ehdottoman täydellisiä. -- Tyypin
yhdenmukaisuuden ja olemassa-olon ehtojen lait sisältyvät luonnollisen
valinnan teoriaan.
Jo aikoja ennenkuin lukija on ehtinyt tähän teokseni kohtaan, on hän
varmaankin kohdannut monta vaikeutta. Jotkut näistä ovat niin vakavaa
laatua, että niitä ajatellessani tuskin voin vielä tänä päivänäkään
olla jonkun verran horjumatta. Mutta mikäli kykenen arvostelemaan, on
suurin osa niistä kumminkin ainoastaan näennäisiä, eivätkä nekään,
jotka ovat todellisia, liene tuhoisia teorialleni.
Nämä vaikeudet ja vastaväitteet ovat pääasiassa seuraavat:
Ensiksikin voipi kysyä, miksi emme kaikkialla tapaa lukemattomia
välimuotoja, jos kerran lajit ovat vähitellen, askel askeleelta
polveutuneet muista lajeista. Miksi ei koko luonto ole sekasorron
tilassa, vaan sen sijaan havaitsemme lajien selvästi eroavan
toisistaan?
Toiseksi: Onko mahdollista, että eläin, jolla on esim. sellainen
rakenne kuin lepakolla, on voinut toisintumalla muodostua jostakin
muusta eläimestä, jolla on ollut aivan eri elintavat ja rakenne? Onko
uskottavaa, että luonnollinen valinta voi luoda toisaalta sellaisen
vähäpätöisen elimen kuin giraffin hännän, jonka ainoana tehtävänä on
toimia kärpäshuiskimena, toisaalta taas niin ihmeellisen elimen kuin
silmän?
Kolmanneksi: Voiko luonnollinen valinta luoda ja muuntaa vaistoja? Mitä
meidän on sanottava vaistosta, joka johtaa mehiläisiä kennojen
rakentamisessa ja joka on käytännössä ennalta ratkaissut älykkäiden
matematikkojen keksinnöt?
Neljänneksi: Kuinka on selitettävissä, että lajit ovat muiden lajien
kanssa risteytyessään hedelmättömiä tai synnyttävät hedelmättömiä
jälkeläisiä, kun sitävastoin eri muunnosten risteytyessä keskenään
niiden hedelmällisyys pysyy heikentymättömänä?
Otamme tässä luvussa puheeksi kaksi ensinmainittua kohtaa. Seuraavassa
luvussa käsittelemme moniaita erilaatuisia vastaväitteitä ja VIII:ssa
ja XI:ssä luvussa vaistoa ja sekasikiöisyyttä.