Muuntelun lait ovat meille peräti tuntemattomat. Emme edes yhdessä
tapauksessa sadasta voi väittää tietävämme syytä siihen, miksi tämä tai
tuo elimistön osa on muunnellut. Mutta milloin meillä on tilaisuutta
tehdä vertailuja, voimme havaita samojen lakien vaikuttavan sekä
pienempien, muunnosten-välisten eroavaisuuksien että suurempien,
lajien-välisten eroavaisuuksien syntymiseen. Muuttuneet elinehdot
synnyttävät tavallisesti ainoastaan epävakaista muuntelevaisuutta,
mutta toisinaan ne aikaansaavat suoranaisia ja pysyväisiä muunteluja ja
nämä voivat aikojen kuluessa tulla selvästi huomattaviksi, joskin
meiltä puuttuu riittäviä todistuksia tästä seikasta. Useissa
tapauksissa näyttävät elintavat tehokkaasti vaikuttavan rakenteen
erikoisuuksien syntymiseen, samoinkuin käytäntö elinten voimistumiseen
ja käytännön puute niiden surkastumiseen. Homologiset osat pyrkivät
muuntelemaan samalla tavalla ja niillä on myöskin taipumuksena
kasvettua yhteen. Elimistön kovien ja ulkopuolisten osien muutokset
vaikuttavat toisinaan pehmeämpiin osiin ja sisäosiin. Kun jokin
elimistön osa kehittyy voimakkaasti, pyrkii se kenties hankkimaan
ravintoa lähellä olevista osista; ja jokainen rakenteenosa, joka ei ole
elimistölle haitaksi, säilyy. Varhaisessa iässä esiintyvät
rakenteenmuutokset voivat vaikuttaa myöhemmin kehittyviin osiin;
epäilemättä esiintyy myöskin useissa tapauksissa vuorosuhteellista
muuntelua, jonka luonnetta emme tosin pysty ymmärtämään. Monilukuisina
esiintyvät elimistönosat muuntelevat luvultaan ja rakenteeltaan kenties
siitä syystä, etteivät sellaiset osat ole tarkoin erilaistuneet mitään
erikoista tarkotusta täyttämään, joten luonnollinen valinta ei ole
tarkoin ehkäissyt toisintomuotojen syntymistä. Kenties samasta syystä
ovat alhaisella asteella olevat elolliset olennot muuntelevaisempia
kuin korkeammalla asteella olevat, joiden koko elimistö on enemmän
erilaistunut. Surkastuneet elimet eivät hyödyttömyytensä vuoksi ole
luonnollisen valinnan vaikutuksen alaisia ja ovat senvuoksi
muuntelevaisia. Lajiominaisuudet -- s.o. ne ominaisuudet, jotka ovat
kehittyneet erilaisiksi siitä pitäin kuin saman suvun eri lajit
haaraantuivat yhteisestä kantamuodosta -- ovat muuntelevaisempia kuin
sukuominaisuudet eli ne ominaisuudet, jotka ovat kauan periytyneet
eivätkä ole mainitun ajan kuluessa erilaistuneet. Me olemme näillä
huomautuksilla tarkottaneet ainoastaan yksityisiä osia ja elimiä, jotka
yhä vieläkin ovat hiljattain muunnelleet ja siten tulleet toisistaan
eriäviksi; mutta olemme myöskin nähneet tämän teoksen toisessa luvussa,
että sama periaate pitää paikkansa koko yksilöönkin nähden, sillä
seudussa, missä jostakin suvusta tavataan useita lajeja -- s.o. missä
aikaisemmin on ollut paljon muuntelua ja erilaistumista -- sellaisessa
seudussa ja siellä elävissä lajeissa tapaamme nykyään keskimäärin
runsaammin muunnoksia. Toisarvoiset sukupuoliominaisuudet ovat hyvin
muuntelevaisia ja nämä ominaisuudet eroavat paljon saman ryhmän
lajeissa. Samojen elimistönosien muuntelevaisuudesta ovat tavallisesti
kehittyneet sekä saman lajin eri sukupuolten toisarvoiset
sukupuolieroavaisuudet että saman suvun eri lajien välillä huomattavat
eroavaisuudet. Jokaisen osan tai elimen, joka on kehittynyt tavattoman
suureksi tai omituisella tavalla, verrattuna sukulaislajien vastaavaan
osaan tai elimeen, on täytynyt tavattomasti muunnella sen jäljestä kuin
laji syntyi. Tämä selittää meille, miksi mainittu osa tai elin yhä
vieläkin on paljon muuntelevaisempi kuin muut osat: onhan näet muuntelu
sangen pitkällinen ja hidas prosessi, eikä luonnollinen valinta ole
tällaisissa tapauksissa vielä ehtinyt päästä voitolle pyrkimyksestä yhä
jatkuvaan muunteluun ja alkuperäisemmälle kannalle palautumiseen. Mutta
kun laji, jonka jokin elin on omituisesti kehittynyt, on tullut monien
toisintuneiden jälkeläisten kantamuodoksi -- minkä arvelemme täytyvän
tapahtua hyvin hitaasti ja vaativan pitkän ajan -- on luonnollisen
valinnan tässä tapauksessa onnistunut antaa elimelle vakaantunut
muoto, olkoonpa elin kehittynyt kuinka omituisesti tahansa. Lajit,
jotka yhteisiltä esivanhemmiltaan ovat perineet miltei saman
elimistön-rakenteen ja jotka ovat samojen vaikutusten alaisina, ovat
luonnostaan taipuvaisia synnyttämään samankaltaisia muunnoksia tai
myöskin toisinaan palautumaan joihinkin muinaisten kantavanhempainsa
ominaisuuksiin. Vaikkakaan ei mitään uusia tärkeitä toisintomuotoja voi
syntyä reversionista, (esivanhempien kannalle palautumisesta) ja
analogisesta muuntelusta, lisäävät kuitenkin tällaiset toisinnot
luonnon kaunista ja sopusointuista moninaisuutta.
Mikä lieneekin syynä kuhunkin vähäiseen eroavaisuuteen jälkeläisten ja
vanhempien välillä -- ja jokin syy niillä kullakin täytyy olla -- on
meillä aihetta uskoa, että suotuisien eroavaisuuksien alituinen
karttuminen on aikaansaanut kaikki tärkeämmät, kunkin lajin elintapojen
mukaiset rakenteen-toisinnot.