Muuttuneiden elinehtojen vaikutukset. -- Harjotus ja harjotuksen puute
yhteydessä luonnollisen valinnan kanssa; lento- ja näköelimet. --
Ilmastoonmukautuminen. -- Muutosten vuorosuhteellisuus. --
Kasvunkorvaus ja kasvunsäästö. -- Vääriä vuorosuhteita. -- Monistuneet,
surkastuneet ja alhaiselimistöiset rakennelmat ovat muuntelevaisia. --
Omituisesti kehittyneet elimistönosat ovat hyvin muuntelevaisia;
laji-ominaisuudet ovat muuntelevaisempia kuin suku-ominaisuudet;
toisarvoiset sukupuoli-ominaisuudet ovat muuntelevaisia. -- Saman suvun
lajit tuottavat samanlaisia toisintoja. -- Ammoin kadonneiden
ominaisuuksien palautuminen. -- Jälkikatsaus.
Olen tähän asti joskus puhunut muunteluista, -- jotka ovat niin
tavallisia ja niin monenlaatuisia kesytyksen ja viljelyksen alaisissa
elollisissa olennoissa ja vähäisemmässä määrässä myöskin luonnontilassa
elävissä -- ikäänkuin ne olisivat sattuman aiheuttamia. "Sattuma" on
tietysti tässä aivan väärä sana, mutta se on omansa selvästi osottamaan
meidän tietämättömyyttämme kunkin yksityisen muuntelun syystä. Jotkut
tutkijat arvelevat, että siitosjärjestelmä yhtä hyvin on omansa luomaan
yksilöllisiä eroavaisuuksia tai vähäisiä rakenteenpoikkeavaisuuksia
kuin muodostamaan sikiön vanhempiensa kaltaiseksi. Mutta se seikka,
että toisinnot ja epämuodostumat ovat tavallisempia kesytys- ja
viljelystilassa kuin luonnossa, ynnä niiden lajien suurempi
muuntelevaisuus, joilla on laajempi levenemisalue, kuin niiden, joiden
alue on ahtaampi, saattaa minut päättämään, että muuntelevaisuus on
riippuvainen niistä elinehdoista, joiden alaisena kukin laji on ollut
polvesta polveen pitkien aikojen kuluessa. Ensimäisessä luvussa koetin
osottaa, että muuttuneet elinehdot vaikuttavat kahdella tavalla,
nimittäin suoranaisesti koko elimistöön tai muutamiin sen osiin ja
välillisesti siitosjärjestelmän kautta. Kummassakin tapauksessa on
vaikuttamassa kaksi tekijää, nim. elimistön laatu -- joka näistä
kahdesta on paljo tärkeämpi -- ja elinehtojen laatu. Muuttuneiden
elinehtojen suoranaisen vaikutuksen tulokset ovat joko pysyväisiä tai
tilapäisiä. Jälkimäisessä tapauksessa elimistö näyttää muuttuvan
plastilliseksi ja me havaitsemme siinä paljon epävakaista
muuntelevaisuutta. Edellisessä tapauksessa on taas elimistön laatu
sellainen, että se, määrättyihin olosuhteisiin jouduttuaan, helposti
mukautuu niihin, ja kaikki tai melkein kaikki yksilöt toisintuvat
samallaisiksi.
On hyvin vaikeata ratkaista, missä määrin elinehtojen, kuten ilmaston,
ravinnon y.m. muutokset ovat vaikuttaneet pysyväisellä tavalla. On
syytä uskoa, että vaikutukset ovat aikojen kuluessa olleet suuremmat
kuin miksi ne voidaan selvästi todistaa. Mutta me saatamme olla varmat
siitä, että ne monimutkaiset rakenteen-soveltautumiset, joita
kaikkialla luonnossa tapaamme eri elollisten olentojen kesken, eivät
voi olla tämän vaikutuksen aiheuttamia. Seuraavissa tapauksissa
elinehdot näyttävät aikaansaaneen joitakin vähäisiä pysyväisiä
vaikutuksia: E. Forbes vakuuttaa niiden simpukoiden, jotka elävät
levenemis-alueensa etelärajoilla sekä niiden, jotka elävät matalassa
vedessä, olevan kirkkaamman värisiä kuin samoihin lajeihin kuuluvien
simpukkain, jotka elävät pohjoisempana ja syvemmällä; mutta tämä ei
varmaankaan aina pitäne paikkaansa. Gould arvelee, että samat
lintulajit ovat loistavamman värisiä sellaisissa seuduissa, joissa
ilmakehä on kirkas, kuin lähellä rannikkoa tai saarilla; ja Wollaston
on vakuutetta siitä, että meren läheisyys vaikuttaa hyönteisten
väreihin. Moquin-Tandon luettelee joukon kasveja, joilla merenrannikon
läheisyydessä kasvaessaan on jonkun verran lihakkaat lehdet, vaikkeivät
kasvit sisämaassa ole mehevälehtisiä. Nämä lievästi muuntelevat
elimistöt ovat sikäli mielenkiintoisia, että ne osottavat samanlaisia
ominaisuuksia lajeissa, jotka ovat samanlaisten elinehtojen alaisina.
Kun muuntelu on hyvin vähäiseksi hyödyksi jollekin olennolle, emme voi
sanoa, missä määrin se on luettava luonnollisen valinnan kartuttavan
vaikutuksen ja missä määrin elinehtojen pysyväisen vaikutuksen
ansioksi. Turkisten kauppiaat tietävät, että samaan lajiin kuuluvilla
eläimillä on sitä tuuheampi ja parempi turkki, mitä pohjoisempana ne
elävät. Mutta kukapa voi sanoa, missä määrin tämä erotus johtuu siitä,
että lämpimimmällä turkilla varustetut eläimet ovat sukupolvesta
sukupolveen olleet suotuisassa asemassa ja säilyneet, ja missä määrin
ankaran ilmanalan suoranaisesta vaikutuksesta? Sillä voisihan ajatella,
että ilmanala jollakin tavoin suoranaisesti vaikuttaa nelijalkaisten
kotieläintemme karvapeitteeseen.
Voisin mainita esimerkkejä samankaltaisista muunnoksista, jotka ovat
syntyneet samasta lajista mahdollisimman erilaisissa ulkonaisissa
olosuhteissa, ja toisaalta erikaltaisista muunnoksista, jotka ovat
syntyneet näennäisesti samoissa ulkonaisissa olosuhteissa. Jokainen
luonnontutkija tuntee myöskin lukemattomia tapauksia, joissa lajit
pysyvät samanlaisina eivätkä ollenkaan muuntele, vaikka ne elävät mitä
vastakkaisimmissa ilmastoissa. Tällaiset seikat saavat minut panemaan
vähemmän painoa ulkonaisten olosuhteiden suoranaiseen vaikutukseen kuin
muuntelemistaipumukseen, jonka syyt ovat meille kokonaan tuntemattomat.
Eräässä mielessä voipi sanoa, että elinehdot eivät ainoastaan joko
suoranaisesti tai epäsuorasti aiheuta muuntelevaisuutta, vaan että
niihin myöskin sisältyy luonnollinen valinta, koska näet elinehdot
määräävät, jääkö tämä tai tuo muunnos eloon vai eikö. Mutta ihmisen
toimiessa valitsijana havaitsemme selvästi erotuksen näiden kahden
muutosten-aiheuttajan välillä; muuntelevaisuutta on johonkin määrin
olemassa, mutta muunteluja kehittää määrättyyn suuntaan ihmisen tahto,
ja tällä ihmisen toiminnalla on sama vaikutus kuin kelvollisinten
eloonjäämisellä luonnontilassa.