Luonnollinen valinta. -- Sen tehoavaisuus, verrattuna ihmisen
toimittamaan valintaan. -- Sen vaikutus vähäpätöisiin ominaisuuksiin.
-- Sen vaikutus kaikkiin ikäkausiin ja kumpaankin sukupuoleen. --
Sukupuolivalinta. -- Risteymisen yleisyys saman lajin yksilöiden
välillä. -- Luonnollista valintaa suosivia seikkoja, kuten
risteytyminen, eristys, yksilöiden lukuisuus. -- Hidas vaikutus. --
Luonnollisen valinnan aiheuttama sukupuuttoon kuoleminen. --
Ominaisuuksien erilaistuminen ja sen suhde pienellä alueella elävien
asujanten erilaisuuteen sekä kotiutumiseen. -- Luonnollisen valinnan
vaikutus ominaisuuksien erilaistumisen ja sukupuuttoon kuolemisen
kautta yhteisten esivanhempien jälkeläisiin. -- Luonnollinen valinta
selittää kaikkien elimellisten olentojen ryhmityksen. -- Elimistössä
tapahtuva edistys. -- Alhaisten muotojen säilyminen. -- Ominaisuuksien
yhtäläistyminen. -- Lajien ääretön lisääntyminen. -- Jälkikatsaus.
Mikä vaikutus on edellisessä luvussa lyhyesti selvittelemällämme
taistelulla olemassa-olosta muunteluun? Vaikuttaako valinnan laki,
jonka olemme nähneet olevan niin voimakkaan aseen ihmisen kädessä,
myöskin luonnontilassa? Luulen voivani osottaa, että se vaikuttaa
luonnossa mitä tehokkaimmin. Ottakaamme lukuun nuo monen monituiset
lievät muuntelut ja yksilölliset eroavaisuudet, joita emme tapaa vain
kesytys- ja viljelystuotteissamme, vaan, joskin vähemmässä määrin,
myöskin luonnossa, sekä sitäpaitsi perinnöllisyystaipumuksen
voimakkuus. Voimme täydellä syyllä sanoa, että koko elimistö tulee
ollessaan viljelyksen alaisena jossakin määrin plastilliseksi. Mutta
muuntelevaisuus, jota tapaamme miltei kaikissa kotikasvateissamme, ei
ole ihmisen välittömästi aikaansaama, kuten Hooker ja Asa Gray aivan
oikein ovat huomauttaneet. Ihminen ei voi luoda muunnoksia eikä
myöskään estää niitä ilmestymästä; hän voi ainoastaan säilyttää ja
edelleen kehittää muunnoksia, milloin niitä esiintyy. Tahtomattaan hän
asettaa elollisia olentoja uusien ja muuttuvien elinehtojen alaisiksi,
ja tästä on seurauksena muuntelevaisuus; mutta samallaisia elinehtojen
muutoksia voi esiintyä ja esiintyykin myöskin luonnossa. Pitäkäämme
myöskin mielessämme, kuinka suunnattoman monimutkaisia ja toisistaan
riippuvaisia kaikkien elollisten olentojen keskinäiset suhteet sekä
niiden suhteet ulkonaisiin elinehtoihin ovat ja mitkä äärettömän
vaihtelevat rakenteenerilaisuudet voivat senvuoksi olla hyödyksi eri
olennoille olosuhteiden vaihdellessa. Voimmeko siis pitää
epätodenmukaisena -- koska kerran näemme esiintyneen ihmiselle
epäämättömän hyödyllisiä muunteluja -- myöskin sellaisten muuntelujen
esiintymisen mahdollisuutta, jotka jollakin tavoin olisivat hyödyksi
olennolle itsellensä suuressa ja monimutkaisessa elämäntaistelussa? Jos
sellaisia esiintyy, saatammeko (muistaen että yksilöitä syntyy paljon
enemmän kuin niitä voi jäädä elämään) epäillä, että niillä yksilöillä,
joilla on jokin, vaikka vähäinenkin etu muiden rinnalla, on paras
mahdollisuus jäädä eloon ja jatkamaan sukuansa? Toisaalta saatamme olla
varmat siitä, että jokainen vähimmässäkin määrässä vahingollinen muutos
joutuu säälimättömän häviön alaiseksi. Tätä suotuisten yksilöllisten
eroavaisuuksien ja muuntelujen säilymistä ja haitallisten häviämistä
olen kutsunut luonnolliseksi valinnaksi eli kelvollisimpain
eloonjäämiseksi. Muunteluihin, jotka eivät ole hyödyllisiä eivätkä
vahingollisia, ei luonnollinen valinta vaikuta; ne joko jäävät
epävakaiseksi ainekseksi, kuten kenties on polymorfisten lajien laita,
taikka vakiintuvat lopulta, riippuen elimistön ja olosuhteiden
laadusta.
Muutamat kirjailijat ovat käsittäneet väärin tai vastustaneet
"_luonnollisen valinnan_" nimitystä. Jotkut taas ovat kuvitelleet
luonnollisen valinnan aikaansaavan muuntelua, kun se sitävastoin
ainoastaan säilyttää sellaisia muunteluja, jotka aiheutuvat olennon
elinehdoista ja ovat sille suotuisia näissä elinehdoissa. Ei kellään
ole mitään muistuttamista siihen, että maatalouden tutkijat puhuvat
ihmisen toimittaman valinnan tehokkaasta vaikutuksesta; ja tässähän
tapauksessa täytyy ensin ilmaantua luonnon tarjoamia yksilöllisiä
eroavaisuuksia, joita ihminen sitten valikoi jotakin tarkotusperää
silmällä pitäen. Jotkut ovat väittäneet, että "valinta"-nimitykseen
muka sisältyisi muuntuvien eläinten harjottama itsetietoinen
valinta, ja on myöskin huomautettu, että koska kasveilla ei
ole mitään tahtoa, niin luonnollinen valinta ei ole sovitettavissa
niihin. Sanan kirjaimellisessa merkityksessä "luonnollinen valinta" on
epäilemättä väärä nimitys. Mutta kenellä on milloinkaan ollut
muistuttamista sitä vastaan, että kemistit puhuvat eri aineiden
"valinnais-sukulaisuuksista". Eikä kuitenkaan tarkasti puhuen voida
sanoa hapon "valitsevan" emästä, johon se mieluimmin yhdistyy. On
sanottu, että puhun luonnollisesta valinnasta ikäänkuin jostakin
toimivasta voimasta tai jumaluudesta, mutta onko kellään muistuttamista
tähtientutkijaa vastaan, joka puhuu taivaankappalten liikkeitä
hallitsevasta vetovoimasta? Jokainen tietää, mitä tällaiset
kuvaannolliset lausetavat tarkottavat ja mitä niihin sisältyy, ja ne
ovat miltei välttämättömiä lyhyyden vuoksi. Yhtä vaikeata on olla
henkilöllistyttämättä "luonto"-sanaa; mutta luonnolla tarkotan
ainoastaan monien eri luonnonlakien yhdistynyttä toimintaa ja tulosta,
ja laeilla taas tarkotan sitä tapausten seurauksellisuutta, jonka
olemme panneet merkille. Kun vähänkin on asioihin perehtynyt, jäävät
tuollaiset pintapuoliset vastaväitteet tekemättä.
Me opimme paraiten ymmärtämään luonnollisen valinnan todennäköisen
kulun, jos oletamme sellaisen tapauksen, että ulkonaiset olosuhteet,
esim. ilmasto, jollakin alueella lievästi muuttuvat. Sen asujanten
lukusuhteissa tapahtuu tällöin melkein viipymättä muutoksia, ja jotkut
lajit otaksuttavasti häviävät sukupuuttoon. Nähtyämme miten läheiset ja
monimutkaiset suhteet vallitsevat jokaisen alueen asujanten välillä
voimme päättää jokaisen muutoksen, joka tapahtuu eräiden asujanten
lukuisuussuhteissa, tuntuvasti vaikuttavan toisiin, riippumatta
ilmastonmuutoksesta sinänsä. Jos aluetta eivät rajota mitkään
luonnonesteet, muuttaa sille varmaankin uusia muotoja, ja tämäkin
seikka on omansa tuottamaan tuntuvaa hämmennystä muutamien entisten
asujanten keskinäisiin suhteisiin. Muistettakoon, kuinka voimakas
vaikutus yhden ainoan puun tai imettäväisen maahantuonnilla on
osottautunut olevan. Mutta jos on kyseessä saari tai esteiden osaksi
ympäröimä alue, jonne eivät uudet ja paremmin soveltautuneet muodot
pääse vapaasti siirtymään, tapaamme luonnon taloudessa aukkopaikkoja,
jotka varmaankin olisivat paremmin täytetyt, jos muutamat
alkuperäisistä asujamista olisivat jollakin tavoin toisintuneet. Sillä
jos alue olisi ollut avoinna maahanmuutolle, olisivat uudet tulokkaat
vallanneet juuri nämä sijat. Sellaisissa tapauksissa lievät muutokset,
jotka jotenkin suosisivat jonkun lajin yksilöitä, paremmin sovelluttaen
ne muuttuneisiin olosuhteisiin, olisivat taipuvaisia säilymään, ja
luonnollisella valinnalla olisi silloin runsaasti tilaisuutta
parantelutyöhönsä.
Kuten ensi luvussa olemme osottaneet, on meillä täysi syy uskoa
elinehtojen muutosten synnyttävän taipumusta lisääntyvään
muuntelevaisuuteen. Edellämainitussa tapauksessa elinehdot ovat
muuttuneet ja tämä on ilmeisesti luonnolliselle valinnalle eduksi,
koska siten tarjoutuu paremmat mahdollisuudet hyödyllisten
muuntelujen ilmaantumiseen. Jollei sellaisia ilmaannu, ei luonnollinen
valinta voi mitään aikaansaada. Älköön milloinkaan unohdettako, että
"muuntelu"-nimitykseen sisältyvät pelkät yksilölliset eroavaisuudetkin.
Samoinkuin ihminen voi saavuttaa suuria tuloksia kartuttamalla
määrättyyn suuntaan kotieläimissään ja viljelyskasveissaan esiintyviä
yksilöllisiä eroavaisuuksia, samoin voi luonnollinen valintakin
aikaansaada suuria, mutta vaan paljon helpommin, koska sillä on
verrattomasti pitempi vaikutusaika käytettävänään. Eikä luullakseni
mikään suuri ulkonainen muutos, kuten ilmaston muutos, tai mikään
maahanmuuttoa ehkäisevä täydellinen eristys ole välttämätön, jotta
luonnon taloudessa syntyisi uusia avonaisia sijoja, jotka luonnollinen
valinta sitten voisi täyttää parantamalla muutamia muuntelevista
asujamista. Sillä koska siinä taistelussa, jota jokaisen alueen kaikki
asujamet käyvät toisiaan vastaan, taistelijain voimat ovat tarkalleen
tasapainossa, riittävät usein jonkun lajin rakenteessa tai elintavoissa
tapahtuneet äärettömän vähäiset muutokset antamaan sille etusijan
muiden rinnalla. Ja jatkuvat, samaan suuntaan käyvät muuntelut usein
yhä lisäävät tätä etevämmyyttä, niin kauan kuin laji elää samoissa
olosuhteissa ja voi käyttää hyväksensä samoja keinoja elantonsa
hankkimiseen ja itsensä puolustamiseen. Ei voida mainita ainoatakaan
aluetta, jonka kaikki kotoiset asukkaat olisivat nykyään niin
täydellisesti soveltautuneet toisiinsa ja niihin ulkonaisiin
olosuhteisiin, joissa ne elävät, ettei yksikään niistä voisi yhä
paremmin niihin soveltautua ja yhä kehittyä. Sillä kaikilla alueilla on
alkuperäisten muotojen täytynyt antaa kotiutuneille muodoille sen
verran perää, että ainakin muutamat muukalaiset ovat saaneet lujan
jalansijan maassa. Ja koska muukalaiset ovat siten jokaisessa maassa
voittaneet muutamat kotoiset muodot, voimme varmuudella päättää, että
kotoisten muotojen olisi ollut mahdollista parantua edukseen, niin että
olisivat paremmin voineet vastustaa tunkeilijoita.
Koska ihminenkin voi saavuttaa ja varmasti on saavuttanutkin
suuria tuloksia sekä tarkotusperäisillä että itsetiedottomilla
valintakeinoillaan, niin mitäpä kykeneekään luonnollinen valinta
aikaansaamaan! Ihminen voi vaikuttaa ainoastaan ulkonaisiin,
näkyviin ominaisuuksiin; luonto -- jos minun sallittanee
henkilöllistyttää luonnollinen säilyminen eli kelvollisimpien
eloonjääminen -- ei välitä mitään ulkomuodosta, paitsi mikäli se on
edullinen jollekin olennolle. Se voi vaikuttaa jokaiseen sisä-elimeen,
jokaiseen rakenteen-eroavaisuuden vivahdukseen, koko elinkoneistoon.
Ihmisen valintaa ohjaa vain hänen oma etunsa, luonnon valintaa vain
vaalimansa olennon etu. Jokaista valitsemaansa ominaisuutta se
harjottamistaan harjottaa -- sitähän edellyttää jo tämän ominaisuuden
valitseminenkin. Ihminen kasvattaa samassa maassa monien ilmanalojen
syntyasukkaita; hän harjottaa harvoin jokaista valitsemaansa
ominaisuutta jollakin erikoisella ja sopivalla tavalla; hän syöttää
pitkä- ja lyhytnokkaista kyyhkystä samalla ruo'alla; hän ei eri tavalla
harjota pitkäselkäistä ja pitkäraajaista nelijalkaista. Hän asettaa
pitkävillaisia ja lyhytvillaisia lampaita saman ilmaston alaiseksi. Hän
ei anna voimakkaimpien urosten taistella naaraista. Hän ei armotta
hävitä kaikkia huonoimpia eläimiä, vaan suojelee, mikäli voi, kaikkia
kasvattejansa kunakin vuodenaikana. Hän alottaa usein valintansa
puolittain epämuotoisista muodoista tai ainakin jostakin toisinnosta,
joka on kyllin silmäänpistävä, herättääkseen hänen huomiotaan tai
ollakseen selvästi hyödyllinen. Luonnossa voivat pienimmätkin rakenteen
tai ruumiinlaadun eroavaisuudet saada herkän vaa'an painumaan elämän
taistelussa ja siten säilyä. Kuinka haparoivia ovatkaan ihmisen
pyrinnöt ja ponnistukset, kuinka lyhyt hänen aikansa ja kuinka
mitättömiä sen vuoksi hänen saavuttamansa tulokset, verrattuina luonnon
kokonaisten geologisten aikakausien kuluessa kartuttamiin tuloksiin.
Voimmeko siis kummastella sitä, että luonnon tuotteet ovat paljon
"aito"-luonteisempia kuin ihmisen kasvattamat, että ne ovat
verrattomasti paremmin soveltautuneet mitä monimutkaisimpiin
elinehtoihin ja että niissä ilmeisesti on paljon suuremman mestaruuden
leima.
Kuvaannollisesti puhuen voimme sanoa luonnollisen valinnan joka päivä
ja hetki kaikkialla maailmassa vaanivan pienimpiäkin muunteluja,
hyljäten huonot, säilyttäen ja kartuttaen hyviä, äänettömästi ja
huomaamatta työskennellen, milloin suinkin ja missä suinkin tilaisuutta
tarjoutuu, jokaisen elollisen olennon parantamiseksi suhteessaan
organisiin ja epäorganisiin elinehtoihinsa. Me emme ensinkään huomaa
näitä hitaita muutoksia niiden tapahtuessa, kunnes ajan sormi osottaa
kulunutta ajanjaksoa; ja niin heikko on silloin katseemme tunkeutumaan
ammoin kuluneihin geologisiin aikakausiin, että huomaamme vain
nykyisten elämänmuotojen eroavan muinaisista.
Jotta lajissa syntyisi suurempaa muuntelevaisuutta, täytyy muunnoksen,
kerran muodostuttuaan, uudelleen muunnella -- vaikkapa kenties vasta
pitkänkin ajanjakson kuluttua -- tai siinä täytyy esiintyä yksilöllisiä
eroavaisuuksia, jotka ovat laadultaan yhtä edullisia kuin entiset;
näiden on jälleen säilyttävä, ja niin yhä edelleen. Koska näemme
samanlaatuisten yksilöllisten eroavaisuuksien alinomaa uudistuvan,
voitanee tuskin pitää tätä otaksumaa perusteettomana. Mutta me voimme
arvostella sen paikkansa-pitäväisyyttä ainoastaan tarkastamalla, missä
määrin se on sopusoinnussa luonnon yleisten ilmiöiden kanssa ja
selittää niitä. Pelkkä otaksuma on toisaalta sekin yleinen usko, että
mahdollisen muuntelevaisuuden korkein määrä on tarkasti rajotettu.
Vaikka luonnollinen valinta voi toimia ainoastaan vaikuttamalla kunkin
olennon hyväksi, voi se kuitenkin vaikuttaa ominaisuuksiin ja
rakenteenosiin, joita olemme taipuvaiset pitämään hyvin vähäpätöisinä.
Nähdessämme kuinka lehtiäsyövät hyönteiset ovat vihreitä ja
puunkuorella elävät harmaatäpläisiä, kuinka kiiruna on talvella
valkoinen ja skotlantilainen riekko nummenvärinen, täytyy meidän uskoa,
että nämä värit ovat hyödyksi näille linnuille ja hyönteisille,
suojellen niitä vaaroilta. Jollei riekkoja joutuisi tuhon omiksi
jonakin ikäkautena, niin niiden luku lisääntyisi äärettömästi.
Tiedämme, että petolinnut ahdistavat niitä, ja tiedämme myös, että
haukat keksivät saaliinsa silmällään, (muutamissa seuduissa
mannermaalla varotetaankin pitämästä valkoisia kyyhkyisiä, koska ne
värinsä vuoksi helpommin joutuvat haukkojen saaliiksi). Luonnollinen
valinta lienee siis määrännyt jokaiselle riekkolajille ominaisen
värinsä ja säilyttänyt tämän värin sellaisena, miksi se kerran on
vakaantunut. Älkäämme myöskään luulko, että jonkun määrätyn-värisen
eläimen satunnaisella tuhoutumisella on ainoastaan vähän vaikutusta;
muistakaamme, kuinka tärkeätä on hävittää valkoisesta lammaskatraasta
jokainen karitsa, jossa on vähänkin mustaa. Olemme nähneet, kuinka
Virginiassa "värijuurta" syövien sikojen väri ratkaisee, jäävätkö ne
elämään vai kuolevatko. Kasveissa ovat sellaiset seikat kuin hedelmän
karvaisuus ja hedelmälihan väri kasvientutkijoista sangen vähäpätöisiä
ominaisuuksia. Tästä huolimatta eräs etevä puutarhan viljelijä nimeltä
Downing kertoo meille, että Yhdysvalloissa sileäpintaiset hedelmät
kärsivät paljon enemmän haittaa eräästä kärsäkäskuoriaisesta kuin
karvaiset ja että purppuranväriset luumut ovat paljon arempia eräälle
taudille kuin keltaiset luumut, kun taas eräs toinen tauti useammin
tapaa keltaisia persikoita kuin muunvärisiä. Jos kerran tällaisilla
pienillä eroavaisuuksilla on suuri vaikutus eri muunnosten viljelyksen
menestymiseen, huolimatta kaikesta keinotekoisesta avustuksesta, niin
luonnontilassa, kun puiden on taisteltava muita puita ja kokonaista
vihollisjoukkoa vastaan, tällaiset eroavaisuudet varmaan ratkaisevat,
mikä hedelmämuunnos, sileäpintainen vaiko karvapeitteinen, kelta- vai
punalihainenko on menestyvä.
Mitä moniin pieniin lajien välillä vallitseviin eroavaisuuksiin tulee,
jotka, mikäli tietämättömyytemme sallii meidän niistä mitään päättää,
näyttävät aivan merkityksettömiltä, emme saa unohtaa että ilmasto,
ravinto y.m. seikat ovat epäilemättä niihin suoranaisesti jollakin
tavoin vaikuttaneet. On myöskin muistettava, että kun jokin elimistön
osa muuntelee ja luonnollinen valinta kartuttaa muunteluja, niin
vuorosuhteellisuuslain mukaan silloin syntyy muita, usein sangen
odottamattomia muutoksia.
Viljelys- ja kesytystilassa näemme niillä muunteluilla, jotka
ilmaantuvat jonakin määrättynä ikäkautena, olevan taipumuksena
uudelleen ilmaantua jälkeläisissä samana ikäkautena; tällaisia
muunteluja esiintyy esim. monien keittiö- ja peltokasvi-muunnosten
siementen muodossa, ko'ossa ja maussa, silkkimatojen toukka- ja
koteloasteella, siipikarjan munissa ja niiden poikasten untuvanvärissä
sekä lammas- ja nautalajiemme sarvissa, kun eläimet ovat tulemassa
täysi-ikäisiksi. Aivan samoin vaikuttaa luonnollinen valinta elollisiin
olentoihin luonnontilassa ja muodostelee niitä kunakin ikäkautena,
kartuttaen muunnoksia, jotka ovat tässä iässä hyödyllisiä ja jotka
periytyvät jälkeläisiin vastaavassa iässä. Jos kasville on hyödyksi,
että tuuli sirottelee sen siemeniä yhä laajemmalle, en käsitä,
miksei luonnollinen valinta voisi yhtähyvin aikaansaada tätä,
kuin puuvillanviljelijä voi valinnallaan kartuttaa ja parantaa
puuvillapensastensa koteloissa olevaa villaa. Luonnollinen
valinta voi muodostella ja sovelluttaa toukan olosuhteisiin,
jotka ovat kokonaan erilaiset kuin ne, missä täysinkehittynyt
hyönteinen elää, ja nämä muutokset voivat vuorosuhteellisuuden kautta
vaikuttaa täysinkehittyneen hyönteisen rakenteeseen. Samoin voivat
täysikasvuisessa hyönteisessä esiintyvät muuntelut vuorostaan vaikuttaa
toukan rakenteeseen; mutta luonnollinen valinta on joka tapauksessa
takeena siitä, etteivät nämä muuntelut ole vahingollisia, sillä jos ne
olisivat sellaisia, häviäisi koko laji sukupuuttoon.
Luonnollinen valinta muovailee poikasta vanhemman mukaan ja vanhempaa
poikasen mukaan. Yhteiskunnittain elävien eläimien kunkin yksilön
rakenteen se sovelluttaa koko yhteiskunnan edun mukaan, jos yhteiskunta
hyötyy valitusta muutoksesta. Mutta toisen lajin hyväksi ei
luonnollinen valinta voi muuttaa lajin rakennetta antamatta sille
itselleen jotakin etua, sillä vaikka luonnonhistoriallisissa teoksissa
tavataan kertomuksia tällaisista tapauksista, en tiedä ainoatakaan
tapausta, joka kestäisi tarkastusta. Rakenteen-osa, jota eläin käyttää
yhden ainoan kerran elämässään, voi, jos se on eläimelle erittäin
tärkeä, luonnollisen valinnan vaikutuksesta muuttua kuinka paljon
tahansa, kuten esim. muutamilla hyönteisillä tavattavat suuret
leukanivelet, joita ne käyttävät kotelonsa avaamiseen, taikkapa munien
särkemiseen tarvittava kova nokankärki sellaisilla linnuilla, joiden
emät eivät kuori muniansa. Väitetään, että paraista lyhytnokkaisista
kuperkeikkakyyhkysistä kuolisi munaan useampia kuin mitä pääsee munasta
ulos, jolleivät kasvattajat olisi apuna kuorimisessa. Jos nyt luonnon
olisi muodostettava täysikasvuisen kyyhkysen nokka hyvin lyhyeksi
linnun omaksi hyödyksi, olisi muutosprosessi sangen hidas ja sen
kestäessä tapahtuisi samalla kaikkien niiden munassa olevien nuorten
lintujen mitä ankarin valinta, joilla olisi voimakkaimmat ja kovimmat
nokat, sillä kaikki heikkonokkaiset tuhoutuisivat auttamattomasti;
taikkapa saattaisi myöskin käydä niin, että luonto valitsisi heikommat
ja helpommin särkyvät munat, sillä tiedämmehän munankuoren paksuuden
muuntelevan, samoinkuin jokaisen muunkin rakenteen.
Tässä lienee paikallaan huomauttaa siitä, että kaikkien olioiden täytyy
joutua monen satunnaisenkin hävityksen alaisiksi, jolla on vain vähän
tai ei ensinkään vaikutusta luonnollisen valinnan menoon. Niinpä
suunnaton joukko munia ja siemeniä joutuu vuosittain eläinten ruo'aksi,
ja nämä saattaisivat muuttua luonnollisen valinnan vaikutuksesta
ainoastaan muuntelemalla tavalla, joka suojelisi niitä niiden
vihollisilta. Kuitenkin monet näistä munista tai siemenistä olisivat
kenties, jolleivät olisi tuhoutuneet, synnyttäneet yksilöitä, jotka
olisivat olleet paremmin soveltuneita elinehtoihinsa kuin mitkään
niistä, jotka sattuivat jäämään eloon. Samoin täytyy suuren joukon
täysinkehittyneitä eläimiä ja kasveja, joko sitten ovat paraiten
elinehtoihinsa soveltuneita tai eivät, vuosittain tuhoutua
satunnaisista syistä, joita eivät jotkut rakenteen tai elimistönlaadun
muutokset, jotka muilla tavoin olisivat olleet suotuisia lajille,
olisi voineet vähimmässäkään määrässä ehkäistä. Mutta olkoonpa
täysinkehittyneiden yksilöiden hävitys kuinka ankara tahansa, kunhan
vain ei niiden yksilöiden lukumäärä, jotka voivut alueella elää,
sellaisista syistä pysy aivan alhaisena, tai olkoonpa munien ja
siementen tuhoutuminen niin suuri, että ainoastaan sadas tai tuhannes
osa pääsee kehittymään -- sittenkin pyrkivät eloonjääneistä paraiten
soveltautuneet yksilöt, jos muuntelevaisuutta suotuisaan suuntaan on
olemassa, jatkamaan sukuansa lukuisammin kuin huonommin soveltautuneet.
Jos sitävastoin lukumäärä mainituista syistä pysyy aivan alhaisena,
kuten usein tapahtuu, on luonnollinen valinta voimaton vaikuttamaan
mihinkään suotuisaan suuntaan; mutta tämä ei kumoa sen tehokasta
vaikutusta toisina aikoina ja toisin keinoin; sillä meillä ei suinkaan
ole syytä olettaa, että useissa saman alueen lajeissa samaan aikaan
tapahtuisi toisintumista ja kehitystä.