Leonard. Minä neuvon ja pyydän veljellisen rakkautemme tähden, että te
annatte kaikki anteeksi, sillä avioliittokirjat ovat päätetyt, ja niitä
ei saata enää purkaa.
Bielgeschrey. Niin on se siis varma, herra, että te tahdotte oppia
puulhollarin taitoa?
Leander. Varma, sen vannon, rakas appeni.
Bielgeschrey, Niin kutsun siis teitä vävykseni ja annan kaikille muille
anteeksi mitä ne ovat minua vastaan tehneet. Nouskaa nyt ylös! (Kaikki
nousevat ylös). Herra Eerikki Matinpoika, te näette kuinka on käynyt.
Minä aivoin antaa tyttäreni pojallenne; mutta nämä rakastuneet ihmiset
ovat keinotelleet hänen emäntäpiian käsiin. Hän on muutoin varsin hyvä
ihminen, hyvistä ihmisistä syntynyt eikä yli neljänkymmenen vuoden
vanha, niin että vielä on toivoakin että hän saattaa enentää
puukhollarin sukua.
Eerikki Matinpoika. Pitäkää, lemmollakin, itse emäntäpiikanne. Se ei
tule koskaan minun miniäkseni.
Bielgeschrey. Siitä sopikaa keskenänne.
Eerikki Matinpoika. Minä haastan teidät oikeuteen.
Bielgeschrey. Haastakaat piikani ja tuo mies, jotka ovat sepittäneet
sen avioliiton, sillä minä saatan tehdä valani siitä, että se on tehty
tietämättäni.
Eerikki Matinpoika. Voi, minua viheliäistä ihmistä!
Pekka. Voi minua Pekka Eerikinpoika parkaa!
Madlena. Voi minun enkelini! Älä ole vihassa!
Pekka. Mene kyöpelinvuorelle!
Madlena. Minulla on kolmetuhatta riksiä kasvulla, jotka olen saanut
hyväkseni herran palveluksessa. Herran tytärkään ei saa niin paljoa
myötiäisiksi.
Pekka. Noh, kyllähän minä sitten siihen sopeun, pappa!
Eerikki Matinpoika. Tee kuin tahdot. Tule, lähtekäämme kotiin hyvästi
ottamatta noilta pettäjiltä.
Bielgeschrey. Teidän palvelijanne, herra puukhollari! Minä pyytäisin
saadakseni panna vävyni teidän opetettavaksenne.
Eerikki Matinpoika. Pankaa hiiteen!
Leander. Hyvästi, herra puukhollari!
Oldsur. Teidän palvelijanne, herra Eerikinpoika! Toivotan onnea!
Pernilla, Hyvästi, herra puukhollari! Prosit, maistukoon!
Pekka. Hyvästi! Lurjukset kaikki tyyni.
Leonard katsojille:
Opiksi sulle olkohon
Tää lyhyt näytös, vello,
Ett' ahkeroida toista on,
Toist' olla hätäkello.
Useat uni mieluisa
Ja ilopäivä voittaa;
Vaan myöskin liian ahkera
Itseään vahingoittaa.
Moni joutavilla juoksuilla
Kuluttaa saappaitansa,
Parempi ois jos laiskana
Hän viruis vuoteellansa.
Ei kelpaa liika sukkeluus,
Se turmiohon kaataa,
Samaten liika ahkeruus
Talottomaksi saattaa.
Ken hätiköipi, juostakseen
Se sinne tänne saapi,
Rakentaa jälleen purkaakseen,
Valapi, sulattaapi.
En ole koskaan kuullunna,
En muista, näinkö missä
Lie hätäkellon luonnetta
Kuvailtu näytelmissä.
Raivaanpa tietä tässä ma,
Ja muista: että mistään
Ei saada ensikertaista
Mi oisi täydellistä.