Myytiin myöskin _Hollangin liinaa_, jotta

"Ostakko Hollangin liinaa?"

"Ostan!"

"Paljonko?"

"Paijakseni."

"Hienoako vai karkeaa?"

Sen mukaan, tahtoiko ostaja hienoa tai karkeata, "repäisi" myyjä liinaa

ja karautti kurkullaan sievemmin taikka karkeammin. Sitten tuli myyjä

toisen kerran:

"Minä tulin perimään hintaa, kuka sen maksaa?" Ja hän määräsi

maksajaksi jonkun pojan tytölle ja tytön taas pojalle. Jos ei sitten

ostaja sanonut ääneen maksajan nimeä, taikka jos nauroi sanoessaan,

meni häneltä _pantti_. Lopuksi piti pantit lunastaa, _tuomari_ aina

määräsi ehdot. Niin piti esim. hakea "kolme totta ja kolme valetta",

"vetää seinähirsiä".

Talvi-iltojen pitkiä puhteita vietettiin useasti vanhalla isien

tavalla. Leikkien taikka puhdetöiden lomassa kerrottiin satuja,

vainolaistarinoita ja kaameita kummitusjuttuja, arvoituksilla

koeteltiin älyn sukkeluutta, ja vanhat äijät laulelivat vanhoja

runojakin. Satuja muistavat vieläkin vanhat vaarit jutella. Niinpä

ikäloppu Rämsän ukko Hyrynsalmella tarinoi paholaisen ja Matin

kilpailuista, ketusta ja kissasta, Kaisa-Liisasta, varkaan opin

käyneestä miehestä, sekä monia pieniä kaskuja, karhujuttuja,

kummitusjuttuja ja haltiatarinoita.

Vanhojen runojenkin katkelmia, oikein kalevalaisia kappaleita,

vieläkin jotkut vanhat muistavat. Niin kuulemme Kiannalla:

"Lähin piennä paimenehen,

lassa lammasten ajohon,

lehmät käivät lehtoloita,

lampahat palomäkeä.

Sieltäpä löysin mättähäisen,

kopahutin koan ovea,

sieltä neitonen pirahti,

solki suussa, vyö käessä".

Ja Kuhmossa:

"Itse vanha Väinämöinen

venettä veisti kalliolla,

ei kirves kivehen kilko,

eikä kalka kalliohon.

Viimein lipsahti lihahan,

Väinämöisen varpahaseen.

Ei ollut sitä mätästä,

eikä vuorta korkeata,

jok' ei tullut tulvilleen

Väinämöisen varpahasta,

polvesta pätösen pojan."

Hyrynsalmella kuulemme Hämeen suuresta härästä:

"Hämehessä härkä syntyi,

sonni Suomessa sikisi,

viikon lenti viirilintu

härän sarvien väliä,

kuukauven orava juoksi

härän päästä hännänpäähän".

Ja Ristijärvellä saamme kuulla Aino-runon katkelman:

"Älä itke, pikkuseni,

mene aittahan alasti,

siell' on arkku arkun päällä,

siell' on kirstu kirstun päällä,

pane päällesi parasta."

Kainuun mailta: Kansantietoutta Kajaanin kulmilta · 第 30 / 35 题