Oli silloin kolkko marraskuu
ja päivät himmeinä hiipi,
kun kotimaahan ma matkustin, —
puut tuuli paljaiksi riipi.
Ja rajalle tullessa tunsin ma,
kun kiivahammin sykki
sydän rinnassa, luulenpa, silmääni
ihan kyyneleitä lykki.
Ja kieltä kotoista kuullessa
niin mieli kummaksi meni,
ihan kuin verenvuotohon suloiseen
ois riutunut sydämeni.
Oli harpputyttönen tyllerö,
tosituntein ja äänin väärin
hän lauloi, vaan mua liikutti
toki soitto se suuressa määrin.
Hän lauloi, kuin lempii ja uhrautuu
ja kärsii ja jälleen tapaa
tuoll' iloissa paremman maailman
sydän toisensa, vaivoista vapaa.
Maan murhelaaksosta lauloi hän,
sen riemuista rikkuvista,
isänmaasta sielun kirkastuneen,
ilohäistä sen ikuisista.
Soi vanha kieltäymysvirsi taas,
tuo taivaan aa-lulla-loru,
jolla kansan, tuon ison vintiön,
pois tuuditellaan poru.
Hyvin virren ja virrentekijät
ne tunnen ma, tiedän että
he salassa viiniä itse joi,
mut julki veisasi vettä.
Uus laulu, laulu parempi
nyt, veikot, laulakamme!
Me taivaan valtakunnan jo
maan päälle perustamme.
Tääll' olla tahdomme onnelliset,
pois puutteet, polot ja raiskat!
Käden ansiota ei ahkeran
saa ahmia vatsat laiskat.
Joka ihmislapselle kasvavi
tääll' leipä ja leivän apu,
ilo, kauneus, ruusut ja myrtit myös,
joka suuhun sokeri papu.
Niin, sokeripapuja kaikille,
heti kohta kun halkee palot!
Me huostaan houkkain ja enkelein
jo jätämme taivaan talot.
Ja luoksenne vieraiksi lennämme,
jos kuoltua siivet saamme;
autuuden kauneimmat kakkuset
me siellä kanssanne jaamme.
Uus laulu, laulu parempi!
kuin viulun ja huilun humu!
Ohi Miserere on, vaiennut
jo kuolinkellojen kumu.
Europa-neitseen kihlannut
on Vapaus, sulho suuri,
ens syleilyn, ens suutelon
jumalaisen he vaihtaa juuri.
Sitä vaikka pappi ei siunannut,
on luja se liitto ja sauma —
pari kaunis kauan eläköön,
jalo nouskoon lapsien lauma!
Häälaulu on mun lauluni,
se uus, mi vanhat voittaa!
Olen haltioitu, mun sielussain
pyhät, korkeat tähdet koittaa —
tulitähdet tenhotut, hillittömät
kuin tulvivat liekkilammet —
väen kumman tunnen ma itsessäni,
käsin voisin taitella tammet!
Kotimaahan jalkani käytyä mun
lumonesteet suonissa soutaa —
emon tapasi jättiläinen taas,
hält' uusia voimia noutaa.