"Bien fendu de gueule beau despêcheur d'Heures,
beau desbrideur de messes, beau descrotteur de vigiles;
pour tout dire sommairement: vrai moine si oncques
en fut depuis que le monde moinant moina de moinerie."
_Rabelais_.[35]
Kun kapteeni George ja hänen veljensä kulkivat halki kirkon
etsiäkseen mukavan paikan, joka olisi lähellä saarnaajaa, niin heidän
huomionsa kiintyi naurunremahduksiin, jotka kuuluivat sakastista;
he menivät sinne ja näkivät turpean miehen, jonka punoittavat
kasvot loistivat hilpeyttä; yllään oli hänellä Pyhän Fransiskuksen
munkkikunnan kaapu, ja hän oli hyvin vilkkaassa keskustelussa noin
puolentusinan nuoren, upeasti puetun miehen kanssa.
-- No, lapseni, kiirehtikää, naiset rupeavat käymään kärsimättömiksi,
antakaa minulle tekstini.
-- Puhukaa meille kepposista, joita nuo naiset tekevät miehilleen,
sanoi yksi nuorista miehistä, jonka George tunsi Bévilleksi.
-- Siitä aiheesta voisi puhua hyvinkin paljon, sen myönnän,
poikaseni, mutta mitäpä voisin sanoa, joka olisi yhtä hyvä, kuin
Pontoise'n papin saarna: "Minä heitän lakkini vasten sen kasvoja,
joka teistä on enimmin pettänyt miestään." Jonka perästä ei ollut
ainoatakaan naista koko kirkossa, joka ei olisi suojannut päätään
kädellään tai viitallaan, ikäänkuin iskua torjuakseen.
-- Voi! isä Lubin, sanoi toinen, olen tullut kuuntelemaan saarnaa
ainoastaan teidän vuoksenne, kertokaapa meille tänään jotain hauskaa,
puhukaa meille hiukan rakkauden synnistä, joka on niin kovin muodissa
nykyään.
-- Muodissako! niin, teidän keskuudessanne kyllä, hyvät herrat,
joilla on ikää vasta kaksikymmentäviisi vuotta, mutta minullahan sitä
on jo hyvästikin viisikymmentä. Minun ijälläni ei enää voi puhua
rakkaudesta. Olen unohtanut mitä se synti onkaan.
-- Älkää nyt joutavia, isä Lubin, te osaisitte jutella siitä nyt yhtä
hyvin kuin konsanaan, kyllä me teidät tunnemme.
-- Niin, puhukaapa irstaisuudesta, lisäsi Béville, kaikki naiset
varmaankin sanovat, että itsestänne saatte parhaan aiheen.
Fransiskaanimunkki vastasi tähän leikinlaskuun viekkaalla
silmäniskulla, jossa ilmeni ylpeyttä ja iloa siitä, että häntä
syytettiin nuorten ihmisten synnistä.
-- Ei, en tahdo saarnata siitä, koska hovimme kaunokaiset eivät
enää tahtoisi ripityttää itseään minulle, jos osottautuisin liian
ankaraksi siinä kohden ja suoraan puhuen, jos puhuisin siitä,
niin sillä vaan osottaisin kuinka voi tuomita itsensä ikiajoiksi,
minkävuoksi ... hetkisen mielihyvän vuoksi.
-- No niin!... Ahaa! tuossa on kapteeni. Kuulepas George, anna meille
saarnan teksti. Isä Lubin on lupautunut saarnaamaan ensimäisestä
aiheesta, jonka hänelle annamme.
-- Niin, sanoi munkki, mutta kiirehtikää, saakeli soikoon, sillä
minun pitäisi jo olla saarnastuolissa.
-- Hitto vieköön, isä Lubin, tehän olette yhtä hyvä kiroomaan kuin
kuningas.
-- Lyönpä vetoa, ettei hän kiroaisi saarnassaan, virkkoi Béville.
-- Miksi en, jos minua kerran niin haluttaisi? isä Lubin vastasi
häikäilemättömästi.
-- Lyön vetoa kymmenen pistoolia, ettette sitä uskaltaisi.
-- Kymmenen pistoolia! Olkoon menneeksi!
-- Béville, virkkoi kapteeni, minä tulen puolella mukaan vetoosi.
-- Ei, ei, tokasi tämä, tahdon yksinäni voittaa tältä kunnon
paterilta rahat, ja jos hän kiroaa, niin enpä lempo soikoon sure
kymmentä pistoliani, saarnamiehen kiroilemisesta kyllä kannattaa
maksaa kymmenen pistoolia.
-- Ja minä ilmoitan teille, että olen jo voittanut, sanoi isä Lubin,
aloitan saarnani kolmella kirouksella. Oih, te herrat aatelismiehet
luulette, että teille ainoastaan on kiroilemisen lahja annettu, koska
teillä on miekka kupeella ja sulkatöyhtö hatussa. Mutta saadaanpa
nähdä!
Niin jutellen hän läksi sakaristosta, ja vilauksessa hän oli
saarnastuolissa. Heti paikalla valtasi mitä syvin hiljaisuus kaikki
läsnäolijat.
Saarnamies silmäili saarnastuolissa ympärille pakkautunutta joukkoa
ikäänkuin etsiäkseen sitä, joka hänen kanssaan oli lyönyt vetoa,
ja kun hän oli huomannut tämän selkäänsä pilariin nojaten seisovan
aivan häntä vastapäätä, niin hän rypisti kulmakarvojaan, pisti kädet
puuskaan, ja alkoi vihan vallassa olevan miehen äänellä seuraavasti:
Rakkaat veljet.