On helluntai; kevättuulonen
taas huokuvi vesillä, mailla. —
Oi, Herra, myös Henkesi tuulosen
suo kautta Suomeni laaksojen
kevättuulosen tuulla lailla,
uutt' elämää tuoretta luoden
niin kuolleisiin, kuivihin luihin,
uutt' elämää vihantaa tuoden
niin kuivihin Siionin puihin!
On helluntai; kevätvalkeus
taas hellästi heijastaapi. —
Suo, Herra, ett' armosi kirkkaus,
sun sanasi, Henkesi valkeus
myös loistaa mielihin saapi,
yön keskelle aamun antaa,
ja murheesen riemua luoda,
ja köyhille aarteita kantaa
ja raukoille rauhaa suoda!
On helluntai; kevään henki jään
ja hanget jo haihdutti vallan. —
Suo, Herra, sun Henkesi liekillään
myös murtaa rintaimme rautajään
ja haihduttaa itsekkyyshallan!
Suo rakkautta uhraavaista,
min käsi ain' valmisna oisi,
kun poistaa se puutetta maista
ja taakkoja tasata voisi!
On helluntai; kevätlaulut ne
niin hellät taas luonnossa raikuu!
Oi, Herra, sa avaos huulemme,
suo Henkesi seurakunnalle,
siit’ että sun kiitokses kaikuu!
Luo kiittävä mieli sä meihin,
sua että me voisimme kiittää,
ja lintujen säveleihin
nyt kiitosvirtemme liittää!