Kas, tervehdys teille nyt lämpöisin,
suvun nousevan opastajat,
te tarhurit, taimensa kalleimmat
joille uskoivat Suomeni majat!
Kas, terve sä tarhuri Hämeenmaan,
ja sä Karjalan neito ja miesi,
ja sä veikko ja sisko myös Suomen muun,
joka ohjasit pohjolaan tiesi!
Oi, terve sä tänne, miss' aukeepi
sulle uljaana Pohjanlahti,
ja vapauden virttä soi Oulun vuo,
ja tenhoova öitten on mahti!
Oi, terve sä tänne, miss' unhoittaa
suvi-aurinko maillehen entää,
ja missä on tasaista kansa ja maa,
niin kau'as kuin katse lentää!
Oi, terve, oi, terve! — Pohjanmaa
tää tahtois nyt sullen antaa,
mitä herttaista helmansa tarjoaa,
mitä kaunista sylinsä kantaa.
Mut rinnalla suloisen Suomen muun
karu luonto on näillä mailla.
Tok' ei elo, luonto pohjolankaan
ole kaunista, armasta vailla.
Ja _sun _isänmaatasi tääkin on: —
nuo virrat, nuo kuohuvat kosket,
ja vainiot, niityt, niin kauniit nyt,
kuni morsiot ruusuposket!
Ja _sun _se on kansaasi kallista
tää pohjankin kulman kansa;
ja äidinkielesi kultainen
soi täälläkin sointujansa!
Soi äidinkielesi kultainen,
ja Väinön kannel se kaikuu,
ja yhteiset ilot ja murehet
sen kieliltä ilmi raikuu.
Oi terve, oi, terve siis pohjolaan,
meren siintävän rantamalle!
Oi, terve sun heimosi kalliin luo,
saman juhlivan lipun alle!
Oi, terve! Nyt pohjolan luonnossa
ylösnousemusjuhlan näät jalon;
näet äärillä pontevan pohjolan,
mitä tenho voi lämmön ja valon.
Oi, terve, oi, terve sä, vaalija,
maan jalointen taimilavain,
sa, joll' oli Suomeni lapsille
opin temppelin ensi avain!
Niin, — terve! — Sun työtäsi siunajaa
maan tuhannet, tuhannet kodit!
Hyvän taistelon Suomeni hyväksi
sinä vartiopaikallas sodit!