On poissa jo sankari ponteva.
Hän nukkuvi nurmen alla.
Mut seista hän elonsa illalla
sai kunnian kunnahalla.
Hän nähdä jo sai, että kansa tää
hänen aatteilleen arvon antoi,
ja nähdä hän sai, että hedelmää
hänen työnsä tarmokas kantoi.
On poissa jo tietäjä verraton,
mut polvi uus työtänsä jatkaa.
Ja suurtakin Suomessa tehty jo on,
päämäärähän sentään on matkaa.
Viel' intoa, tarmoa tarvitaan,
työt' uurasta, uutterinta.
Siks leimutkoon lempeä isänmaan,
tult’ uhkukohon joka rinta!
Tiet', uraa Snellman'in viittaamaa
me tarmolla astukaamme,
niin silloin sorru ei Suomenmaa,
jos kovaakin kokea saamme!
Kun luottamus Luojahan meillä on,
ja jatkamme Snellman'in työtä,
niin Suomi on kallio sortumaton,
jos tulkoonkin myrskyä, yötä!