"Ei, anteeksi, ei vielä. Se ei ole minun vikani, mutta
portugalinkielessä näkyy olevan vielä yksi a."
"Zum Teufel, was ist denn _das_?" Kolmiääninen paheksumisen huuto. Eräs
herroista aikoi repäistä kädestäni kirjan pois. Hän luuli, että minä
pilkkasin heitä.
"Hyvät herrat, teidän täytyy rauhoittua, minä vakuutan, että se on
viimeinen a, joka nyt täältä lähtee." Ja minä luin: "a, a:n ja ö:n
väliääni, esim. _pano, liina_."
"Väliääni? _Väliääni_?? Das ist ja zum Verrücktwerden. Kuka ilmeinen
kristitty (kysyjä oli juutalainen) voi sanoa a:n ja ö:n väliäänen?"
Minun täytyy tunnustaa, että tehtävä oli epäilyttävä, ja kun olimme
hyvän aikaa ulahdelleet erilaisilla suun asennoilla kaikkea, minkä
voi olettaa häilyvän a:n ja ö:n välillä, tietämättä, millä asteikon
kohdalla tosiaan kohtasimme portugalinkielen kolmannen a:n, päätimme
lykätä yhtiökokouksen toistaiseksi ja mennä hengittämään raitista ilmaa.
Me vaelsimme kukin eri suunnalle ja häiritsimme useita
kanssamatkustajia, jotka nauttivat lepotuoleissaan valtameren suurta
rauhaa, kysymällä heiltä, saisivatko he suustaan vokaalin, joka on
a:n ja ö:n välillä. Harvinaisen vokaalin, jota portugalinkielessä on
hurjan paljon. Pian olimme tartuttaneet vokaalin koko hienoon yleisöön
ja kannen päästä toiseen kuului sitten mitä eriskummaisimpia ääniä.
Kun joku tuli ylös ja kysyi, mitä herran nimessä tämä merkitsi, niin
vastasivat kaikki, että se on portugalin ensimäinen kirjain.
Tästä huomataan, että osuuskuntamme oli kadottanut moraalisen
koossapysyväisyytensä. Me teimme hiljaisen tilin ja minä läksin yksin
matkaani oppikirjoineni, suurine ja pienine, päättäen jatkaa yksinäni.
Jouten kulkevasta matkamiehestä, joka lienee tutkinut aikoinaan
espanjankielen alkeita, oli tosiaan hämmästyttävää tarkemmin huomata,
miten huimasti tuon ikimuistoisen niemen läntiset rannikkolaiset ovat
voineet väännellä selvän ja kauniin Kastilian kielen. Katsokaamme
esim. määräävän artikkelin monikon maskuliini-muotoa. Espanjalainen
kirjoittaa ja sanoo _los_, portugalilainen kirjoittaa _os_ ja sanoo
_ush_. "Ensi askeleet": os primeiros passos, lausutaan suunnilleen:
ush primairush passush (jolloin a sanassa "primairush" on juuri tuo
käsittämätön väliääni, josta äsken oli puhe). Toinen esimerkki. "Samat
kauniit valonsäteet" kuuluu: ush meshmush bälush rajush dash lusish.
Sitähän ei ole vaikea ymmärtää ja se vaikuttaa esperantolta, mutta
kuuluuko se säädylliseltä?
Minkälaisia elegioita voisinkaan veisata monesta muusta seikasta
portugalinkielessä: inhoittavasta l:stä, nasaaliäänistä,
nasaalidiftongeista. Mutta minä kyyristyn vavisten kumaraan, sillä
Camoensin hahmo kohoaa jo taivaanrannalta. Oppimaton näkee Estremaduran
rantaharjanteen ensimäisen hienon varjon itätaivaan tummansinisellä
taustalla. Ikäänkuin pitkänä ja suurena moitteena nousee sieltä
näkyviin keltaisia, vihreitä ja valkeita piirteitä kauniista maasta.